Tärinän tärkeys

Vibrator

Älä turhaan hiero silmiäsi tai ala putsaamaan näyttöäsi pienten likahiukkasten vuoksi sillä viikkoblogin otsikko on ihan oikein. Tarina on totta kai myös joissain peleissä tärkeässä osassa mutta Uuno Turhapuron lailla nappaamme kaksi kappaletta I:n pisteitä ja pisteet yhdestä Ö:stä ja saamme tarinasta aikaan tärinän, tuon videopelien unohdetun sankarin joka saa aivan liian vähän kiitosta osakseen näinä pikselien, resoluutioiden ja Michael Bay-tyylin toimintakohtausten päivinä.

Ohjaimessa esiintyvä tärinä on käytännössä ainoa fyysisen immersion väline videopelin ja pelaajan välillä sillä käsissä oleva ohjain, oli se sitten ratti+polkimet-yhdistelmä tai padi, on se jolla annetaan komennot jotka sitten ruudulla näkyvässä pelissä tapahtuvat. Interaktio on siis jatkuvaa ja lähes poikkeuksetta sataprosenttista (kyllä, jopa kävelysimulaattoreissa…) ja korvien kautta kuultava immersio on jatkuvaa (jos sattuu pitämään ääniä päällä) mutta fyysinen immersio on pelkästään käsissä tuntuvaa tärinää. Kuulostaa erittäin pieneltä ja mitättömältä mutta eipä tule mieleen tänä päivänä että edes sitä kämmenissä tuntuvaa kutittelua ei olisi olemassa.
Lue loppuun

Videogames are (f)art

b85f06d26d075fc2b861e35a7af9b3c3_XL

Mynssi, pöräys, mynkerö, fartti, puuppa… rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta jokainen sen kuitenkin tunnistaa kun se kohdalle osuu. Metaanin vapauttaminen kropasta on yksi huumorin alkukantaisimpia mutta samalla myös hauskimpia muotoja ja jos siellä näyttöpäätteen toisella puolella on joku joka ei kunnon pieruhuumorille hymyilisi, katso itseäsi peilistä ja mieti että mitä elämältäsi oikein tahdot? Sillä aikaa me laatuhuumorin ystävät tutkailemme hieman videopeleissä nähtyjä ja kuultuja (onneksi ei haistettuja) mynssejä.
Lue loppuun

Tutkan alla liitävät huippusarjat

scooter-under-the-radar-over-the-top

On taas se aika vuodesta kun saadaan pelikauppoihin uutta Call Of Dutya. Perkeleesti myynyt pelisarja on mm. luonut konsolinettiräiskintöjen standardeja uusiksi ja tarjonnut useita muitakin ilon- ja riemunkiljahduksia mutta samalla myös uinut syvissä vesissä joidenkin mitäänsanomattomien osiensa myötä. Kappas keppanaa siellähän on näköjään kauppoihin iskeytymässä uutta Metroidiakin! Sarja joka ei ole ehkä myynyt pitkästä iästään huolimatta satoja miljardeja mutta jonka nimen tietää likimain jokainen videopelejä pelaava: Metroidillakin on toki ne omat sudenkuoppansa joten ihan mikään puhdas pulmunen ei sekään ole. Myös Dead Rising 4 ilmestyy joulukuun alussa vuoden odottelun jälkeen PS4:lle. Kymmenen vuoden ikään päässyt Capcomin lellikkilapsi on epätasaista tietä kulkenut niin myyntimääriä kuin arvostelupisteitäkin tarkastellessa.

Mutta miksi ihmeessä kenenkään pitäisi pelata näitä pelisarjoja kun tarjolla on paljon laadukkampaakin kamaa tarjoavia kokonaisuuksia? Ja ei, nyt ei puhuta niistä iänikuisista Marion tasoloikista tai GTA-peleistä. Nyt puhutaan huippuluokan laatua tarjoavia pelisarjoja joita ei yleensä näe myyntitilastojen kärjessä taikka pelilehtien etusivuja koristamassa. Tässä on muutama erinomainen pelisarja jotka läpikotaisin pelaamalla saat useita kymmeniä tunteja loistokasta pelattavaa ja pääset vieläpä pätemään kavereille löydöilläsi. Disclaimerina sanottakoot että lista on tehty länkkärinäkökulmasta Make America Great Again-lippis päässä joten ei kannata hieraista silmiään jos et löydä Yakuza-sarjaa tai Dragon Quest-pelejä jotka ovat kuitenkin emämaassaan samassa ylimysasemassa mitä Bilteman kuvasto täällä härmässä. Pelisarjassa olisi myös hyvä olla enemmän kuin kaksi peliä jotta voidaan ihan oikeasti puhua pelisarjasta.
Lue loppuun

Poliittista peliä

maxresdefault

Viime viikolla käytyjen Gamescom-messujen yksi kovimmista vetonauloista oli se tosiseikka että tilaisuuden virallisena avaajana toimi saksalaisten oma versio rautarouva Margaret Thatcheristä, Angela Merkel. Maapallomme ehkä vaikutusvaltaisin naishenkilö on pelaamiseen yhtä lailla sidoksissa kuin Aristoteleen pohdinnat Facebookin maahanmuuttovastaisten profiilien seinillä joten olikin mielenkiintoista nähdä valokuvia arvon rouva liittokanslerista pelaamassa Farming Simulatoria ja Minecraftia.

Angela-Merkel-Farming-Simulator-Gamescom

Videopelit eivät massiivisesti parin viime vuosikymmenen aikana kasvaneesta valtavirtastatuksestaan huolimatta, ole vieläkään aivan täysin salonkikelpoinen ajanviettotapa ja kuten tekniikassa ylipäätäänkin, vanhemmat sukupolvet katsovat pelaamista ja videopelikulttuuria edelleenkin hieman otsaryppyjään entistä enemmän rypistäen. Lisäksi ammatillinen imago on yleensä hieman esteenä pelaamiselle ja vaikka esimerkiksi Barack Obama kuinka rento jantteri olikin ulospäin, en usko että tämä hieno mies olisi missään vaiheessa voinut myöntää pelaavansa sunnuntaisin kollarit jalassa Call Of Dutyn moninpeliä ilman että presidentin virkaan kuuluva jäyhä suoraselkäisyys (asia jota ei siis USA:n tällä hetkellä vallassa olevalla kiinteistömogulilla ole) olisi ottanut osumaa kansan keskuudessa.

Historia kuitenkin on täynnä erinäisiä tapauksia jossa korkeankin profiilin ammattilaiset ovat astuneet ulos kaapista ja kertoneet hieman videopelitaustastaan. Tässä muutama esimerkki siitä että ”ne vanhat kalkkiksetkin” on pelaavaa kansaa.
Lue loppuun

Xbox One… muistaako kukaan?

7e4a0ec1a614c24e10f280bcf31860222f196b7c_hq

Paljon on vettä Aurajoessa ja Thamesissa, kuin myös Niilissä, virrannut sen jälkeen kun Phil Spencer hostasi Xbox Onen nettimeemimuseon kunniapaikalle päässeen Xbox One-julkistustilaisuuden. TV-Sports-TV-Sports-TV-Sports-TV-Sports oli tuolloin päivän avainsana muutaman muun pelikansan lahkeet polttaneen ratkaisupäätöksen kanssa. Microsoft kuitenkin teki ihmeellisen teon kun se kuunteli ärtynyttä asiakaskuntaansa ja päätti laittaa fokuksen sinne pelaamisen suuntaan. Konsolin julkaisun kanssa kuitenkin sekoilu oli melkoista kun valtaosa maailmaa sai konsolinsa sen luvattuna julkaisuajankohtana ja taas jossain päin maailmaa, esimerkiksi täällä härmässä, laitetta sai sen ensimmäisen olemassaolovuoden aikana hämärämmillä menetelmillä mitä aikoinaan ensimmäistä Rock Band-settiä.

Konsolin ensiaskeleet olivat kuitenkin lupaavia. Julkkaripelit olivat hyvällä mallilla kun listoilta löytyi mm. tuttua ja turvallisen laadukasta Forza Motorsportia, Dead Rising-sarjan kolmatta osaa sekä uutta IP:tä elokuvamaisen mättöpelin, Rysen, muodossa. Xbox One möikin ensimmäisinä kuukausinaan aivan tautista tahtia ja firman tiedotteen mukaan se oli ollut kolmen ensimmäisen elinkuukautensa aikana kaikkien aikojen nopeinta tahtia myynyt konsoli jenkkimarkkinoilla. Vakuuttavaa myyntijälkeä tahditti vielä firman pelipuolen markkinointimiehen, Phil Spencerin, kovalla uholla julkisuuteen esitetyt lupaukset siitä että nyt tulisi joka tuutista pelejä pelaajilta pelaajille ja pelit sitä ja pelit tätä. Täyskäännös oli melkoinen siitä katastrofaalisesta ensimmäisestä esittelytilaisuudesta ja kansa söi Spencerin ja Microsoftin kädestä.
Lue loppuun

Länsimetro…id

fceux-2-2-2_101

Tänään tiistaina 15.7.2017, on päässyt kulumaan tarkalleen ottaen tasan kolmekymmentä vuotta siitä kun meillä täällä länsimaissa (jenkkilässä tarkalleen ottaen sillä vanhan mantereen asukkaat sai taas kärsiä ja odottaa) sai julkaisunsa peli joka tulisi olemaan yllättävänkin tärkeä palanen pelialan tulevaisuutta. Peli oli maailmanvalloituksensa nappiaikaan ajoittaneen Nintendon käsialaa ja sen pääkehittäjänä hääri mm. D-padin ja myöhemmin Game Boy-konsolin kehittänyt herrasmies Gunpei Yokoi. Yokoi otti pelin vastaan tilaustyönä sillä Nintendon pukupäällystö halusi jostain pelin joka eroaisi täysin firman mainetta niittäneiden Marion ja Zeldan meiningeistä. Tavoitteena oli saada pelattavaa myös hieman ”aikuisempaan” makuun ja keskeiset teemat olivat avaruusoliot sekä tieteisympäristö ja isona inspiraation suihkulähteenä kehittäjätiimille toimi Ridley Scottin vuoden 1979 kauhuklassikko Alien.

Alienista kehitystiimi nappasi ideoihinsa pelin keskeisen teeman eli nimikkohirviön virkaa toimittavan symbioottimaisen otuksen sekä asian johon ei vielä oltu videopelimarkkinoilla millään lailla totuttu, naispuolisen päähahmon. Tyttöpöpöjä välttelevien videopelaajien ällötystä välttääkseen Nintendo kuitenkin päätti piilottaa päähenkilö Samus Aranin sukupuoliviitteet raskaan avaruuspuvun alle ja salaisuus paljastui pelaajalle vasta pelin mahdollisimman nopeasti läpäistäessä.
Lue loppuun

Kotimaista käsityötä parhaimmillaan

Bloodsport_1280x7201

Olen pelannut Smash Bros-pelejä aina vuodesta 1999 lähtien jolloin kotimaan pelikauppoihin löysi monen mutkan jälkeen tiensä pelisarjan ensimmäinen osa. Tuolloin vielä hieman oudon nicheltä tuntunut peli osoittautui suureksi huviksi omassa kaveripiirissäni lähinnä tuttujen hahmojen, mukavan simppelin pelattavuuden ja totta kai julkaisualusta N64:n moninpelihardwaren (neljä ohjainporttia beibe!!) vahvan preesensin myötä. Vuodet vierivät ja vettä virtasi Aurajoessa ja myös superhitiksi osoittautunut Smash Bros-pelisarja sai uusia osia. Melee räjäytti kaikki mahdolliset galaksit ollen nykypäivänäkin yksi maailmanlaajuisen tappelupeliskenen pelatuimmista nimikkeistä kun taas Wiille ilmestynyt Brawl oli aikoinaan ehkä yksi kaikkien aikojen odotetuimmista videopelin jatko-osista tehden samalla Smash Bros-sarjasta temmellyskentän myös useille Nintendon ulkopuolelta tuleville ikonisille hahmoille. Tuoreimmat osat niin 3DS:llä kuin Wii U:llakin ovat jatkaneet sarjan vahvaa suuntaa ja vuosien saatossa pelisarjasta on tullut yksi Nintendon tärkeimmistä valttikorteista pelimarkkinoilla.
Lue loppuun

Menestysbrändit

94f55633be0d1b2602bf0f1de38c7d14.600x600x1

Onko mitään kapitalistisempaa kuin maata sohvalla Applen läppäri sylissä ja lasillinen Pepsiä/Coca-Colaa toisessa kädessä, samalla kun varoo sottaamasta uusia Addun/Niken kollareitaan kun korvissa soi NRJ:n kymmenen soitetuinta liukuhihnahittiä? Olemme jatkuvasti arkipäiväisessä elämässämme tuotemerkkien ja brändien armoilla (kaikki paitsi PBC:n oma maajussi Lionhead) ja ”googlettamisen” ja ”facebookkaamisen” verbit ovat tehneet megatason markkinointisuoritteen eli muuttuneet tuotemerkistä oletusarvolliseksi verbiksi. Yritäpä ihmeessä samaa Penan Betonifirma Oy, eipä varmaan tulevaisuudessa puhuta kuinka hyvin tämäkin mökkitie on ”penoitettu”?

Tuotemerkkien ja brändien kanssa käydään kovaa kauppaa myös viihdemedian puolella. Ei ollut todellakaan sattumaa että Matrixissa vilahti harvakseltaan Nokian logo ruudulla tai että James Bond vaihteli käyttämänsä auton merkkiä alituiseen. Tuotemerkkien käyttö on kovaa bisnestä ja myös videopeleissä tämä tunnettujen logojen vilahtelu on ollut jo vuosikausia esillä… ihan siis kirjaimellisesti esillä. Kuka voikaan unohtaa monikansallisen Pizza Hut-rieskaruokalan naamalle tyrkyttämiset Turtles-hahmojen tähdittämässä Konamin legendaarisessa kolikkopelissä tai vaikkapa Mercedez Benz-merkkisten ajokkien valittavana olemisen Mario Kart 8:ssa? Jotkut lafkat ovat menneet niinkin pitkälle että ovat maksaneet kehittäjille rekkalasteittain seteleitä vain siitä että nämä tekisivät firman tuotteen ympärille nivotun pelin mutta näistä on aniharvoin, jos koskaan, mitään hyvää mainittavaa joten jätetään ne tulevaisuuden blogiteksteihin.
Lue loppuun

BOIKOTTI!!!

Karen-Green1 (1)

Tiputetaan tekstin alkuun vielä viime viikon kovin uutispommi joka järisytti maailmaa ja herätti Ctulhun merenpohjasta tuhoamaan ihmiskunta; seuraava Doctor Who on NAINEN. Tähän väliin on hyvä pistää kappalejako sillä kaikki lukijat varmaan tavoittelevat hyperventilaatiopäissään paperipussia tai vähintäänkin ovat jo hypänneet ikkunasta.

Nettikansa flippasi siis aivan täysin nörttikulttuuri-ikonin sukupuolenvaihdoksesta. Kun tähän mennessä legendaarisen tieteishahmon virkaa ovat toimittaneet valkoiset miehet laajalla ikäjakaumalla, on täysin pöyristyttävää ja ennen kaikkea ”vähemmistöjä ja kukkahattuja kosiskelevaa” (lähde: internet ja some) että sarjan nimikkohahmo onkin yhtäkkiä henkilö jonka pitäisi olla pulassa, kiljua vaarojen keskellä tai pitää majapaikkaansa siellä keittiön puolella täytenä statistina.

Allekirjoittanut ei ole koskaan katsonut jaksoakaan Doctor Whon edesottamuksia joten en lähde spekuloimaan siitä mitä ovia tämä kovaa porua herättänyt valinta tulee avaamaan ja sulkemaan mutta videopelejä olen elämäni aikana pelannut ja opiskellut sen verran paljon että voin muistella kanssasi arvon lukija, niitä ikimuistoisia hetkiä jolloin pelaava kansa harkitsi joukkoitsemurhaa samalla kun se repi itselleen uutta peräaukkoa ”suurien vääryyksien” tapahtuessa.
Lue loppuun

Splatoon – Nuoret Sotilaat

Untitled

Nintendo on tunnetusti tehnyt viime vuosina täysosumien lisäksi myös lukuisia ”hieman” ohi maalistaan ammuttuja laukauksia. Yksi isoimmista miinusmerkeistä kiotolaisfirman kylkeen on ollut aika lailla koko 2000-luvun kestänyt uusien hittinimikkeiden vähäinen määrä. Tässä hieman havainnollistavaa esimerkkiä tilanteesta:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 1980-2000

– Donkey Kong (Rare toki auttoi vähän)
– Super Mario
– Metroid
– Pilotwings
– Mario Kart
– Earthbound/Mother
– The Legend Of Zelda
– Star Fox
– Warion tasoloikkapelit (syntyivät puolivahingossa Mario Land-sarjasta)
– F-Zero
– Yoshi
– Super Smash Bros
– Kirby
– Punch-Out
– Pokémon (alkoi 3rd partyna jonka Nintendo kiinnitti)
– Mario Party
– Fire Emblem (vain kotimaassaan)

Melkoinen lista siis tuotenimikkeitä joiden varaan rakennettiin vuosituhannen vaihteeseen asti kokonaisia pelisarjoja jotka elävät ja voivat enemmän tai vähemmän hyvin vielä tänäkin päivänä kun taas muutama esimerkki sai alkunsa mainitulla aikavälillä. Otetaanpas sitten tähän verrokiksi 2000-luvun vastaavat:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 2000-nykyhetki

– WarioWare
– Animal Crossing
– Advance Wars (sai toki alkunsa jo Famicomilla)
– Golden Sun
– Pikmin
– Rhythm Heaven

Puhutaan tosiaan aika laskevasta trendistä vaikka jaottelu olikin aika karkea. Listauksessa on myös jätetty tarkoituksella pois Kid Icaruksen kaltaiset nimikkeet jotka olivat vuosikymmenten ajan hiljaiseloa viettämässä tai Wave Racen, StarTropicsin ja Sin&Punishmentin kaltaiset parin pelin ihmeet joille ei varmaan enää jatkoa nähdä koskaan.
Lue loppuun