Glamouria ja tähtiloistoa E3-lavalla

Nykynuorilla on niin helppoa. Heidän sukupolvensa julkimot, ovat kasvaneet videopelien aikakaudella joten kun Justin Bieber tai Patrik Laine kertoo pelaavansa päivät pitkät uusinta änäriä tai Fortnitea, ei shokkkiarvo ole likimainkaan samalla tasolla kuin vaikka Vesku Loirin ilmoittaessa Pro Evolution Soccerin pelaamisestaan Apu-lehden sivuilla.

Julkkikset ovat myös olleet E3-messuille viime vuodet samaa kuin hikinen kesämökkiläisen iho hyttysille. Edelleenkään ei messuilla yleisön suosioon pääseminen ole kiinni julkkiksista, vaan niistä peleistä, mutta antaa nyt näiden miljardiyritysten toteuttaa ”hello fellow youth-fiksaatioitaan”. Näistä noloista tarinoista myös syntyy tämänkaltaisia viikkoblogeja, joissa muistellaan näitä myötähäpeän merkkipaaluja.
Lue loppuun

E3-veteraanit

Mitä yhteistä on vitsillä ja shokkiarvolla? Molemmat kuluvat käytössä ja tuntuvat aina vaan laimeammilta, mitä useammin niitä käyttää. Sama kaava pätee myös E3-esiintymisiin. Se huuma mikä valtaa kehon kun maailmanensi-iltansa saanut peli lävähtää ensimmäistä kertaa ikinä verkkokalvoille (jos on siis onnistunut välttämään nettivuodot), on juurikin sitä E3-fiilistä parhaimmillaan ja hetki joka saa hypejunan starttaamaan. Vuotta myöhemmin saadaan vihdoin E3-messuilla kunnon pelikuvaa ja lisäinfoa itse pelistä ja hypejuna kiihdyttää täyteen vauhtiinsa ja enää puuttuu vain se horisontissa siintävä julkaisupäivä. Seuraavan vuoden E3-messuilla näytetään vielä hieman lisää ennennäkemätöntä pelikuvaa ja otteita pelin moninpelimuodoista ja… hetkinen!?!? Kolme vuotta on kulunut ja peli ei ole vieläkään ulkona?
Lue loppuun

Kolmen suuren kotiläksyt E3:lle

Olette varmaan huomanneet että ulkona paistaa aurinko, linnut laulavat, nurtsi vihertää ja kukat alkavat kukkia? Ei tietenkään ole todellakaan pelaajan tehtävä olla iloinen näistä asioista, joten on ymmärrettävää että moiset asiat eivät kiinnosta, ja menevät ohi ihan huomaamatta. Mutta oletko saattanut huomata että peliaiheiset nettisivustot ovat alkaneet tykitellä eetteriin ties vaikka minkälaisia E3-huhuja? Kyllä, kevät on täällä.

PBC:n viikkoblogi aloittelee E3-kuumottelut jo näin kuukautta ennen varsinaista tapahtumaa ja itse podcastin sisältö muuttuu E3-aiheiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun kalenteri kääntyy kesäkuulle. Ensimmäisessä E3:n hajuisessa blogitekstissä käydään hieman läpi niiden kolmen suuren konsolivalmistajan nesessariteettilistoja.
Lue loppuun

Nörtit suuryrityksen johdossa

Nintendo järjesti viime viikolla vuosittaisen raportointitilaisuutensa, jossa yritys esitteli numeroita niin menneeltä vuosineljännekseltä (Q1 2018), kuin myös menneeltä tilikaudeltakin (maaliskuu 2017 – maaliskuu 2018). Perinteisen bisnesjargonin lisäksi, ei näissä tapahtumissa ole koskaan millään megaton-tasoisilla pelijulkistuksilla mässäilty mutta viime viikon tapahtuma sisälsi isoja paukkuja henkilöstöpuolelta. Väkeä vaihtui kuin D.Trumpin kabinetissa viikottain mutta toisin kuin kiinteistökapitalistin presidenttiydeksikin kutsutussa hulluttelussa, ei näissä tuolileikeissä ollut mukana isompaa draamaa.
Lue loppuun

Rutistamisen turhuus

Onko työelämässä mitään siistimpää kuin ylittää itsensä toden teolla? Saat valmisteltua vaikean Powerpoint-presentaation viimeisen päivän intensiivisellä usean tunnin työskentelysessiolla tai saatte työmaalla pitkän rakennusprojektin ajoissa valmiiksi tekemällä viikon verran aiempaa kovemmin töitä. Helpottunut fiilis tiiviin työputken jälkeen on aina hienoa mutta tavallaan myös turhaa. Miksi ihmeessä nähdä ylimääräistä vaivaa vasta työprojektin lopussa kun hyvällä aikatauluttamisella taakkaa olisi saanut jaettua tasaisemmin koko projektin pituudelle? Tämä on etenkin pelialalla erittäin isoksi muodostunut ongelma.
Lue loppuun

Kalastuskausi on avattu!

Jäät alkavat vihdoin sulaa ympäri takatalven kourissa ollutta maatamme, joten onkin hyvä aika heittää se pilkkihaalari komeroon ja kaivaa esiin kalastustarvikkeet. Pelkällä onkimisella ei kuitenkaan elantoaan itselleen tee kuin aniharva joten keskitytään tässä blogitekstissä kalastukseen pelkästään harrastuspohjalta. Sivutoimena tai jopa ”side questina”.

Kalastuspelit ovat olleet pitkään jo ihan oma genrensä videopelien maailmassa. Jokainen vähänkään enemmän pelimaailman kuvitteellisen laarin pohjalta kaivanut, tietää varmasti Reel Fishingit sekä Rapala Pro Fishingit, unohtamatta tietenkään genren suurnimeä, Sega Bass Fishingiä onkiohjaimineen. Mutta entä sitten kalastaminen ihan vaan siinä sivussa? Videopeleissä on jo pitkään nähty eeppisten maailmanpelastusoperaatioiden sivussa hieman siimaleikkejä ja tämän viikon viikkoblogissa käydäänkin alkavan kalastussesongin kunniaksi läpi hieman kalastusminipelien parhaimmistoa. Ei muuta siis kuin viehelaatikko (tai matopurkki) mukaan ja katsomaan minkälaisia laadukkaita saaliita Ahti meille tänään tarjoaa?
Lue loppuun

Herää pahvi!

Puolentoista viikon päästä pelialalla rytisee ja ei, nyt ei ole kyse sodanjumala Kratosin tulevista örmyilyistä ja raakuuksista vaan peleistä joita voi pelata pahvilla. Nintendon uusi aluevaltaus, Labo, on pitkän odotuksen jälkeen vihdoin todellisuutta kuluvan kuun 20.pvä ja tämä mielenkiintoinen uutuus on saanut meidät pelaajat elämään niitä kuuluisia mielenkiintoisia aikoja. Vaikka pelaajat ympäri maailmaa ovatkin isoksi osin oksennelleet ja yökkäilleet nämä ”pikkulasten lelut” nähdessään mutta Nintendo kovaan ääneen on rauhoitellut pelaavaa kansaa ilmoittamalla että Labo on ihan oma juttunsa ja kehitysyksikkönsä, eikä mitään resursseja tulla pahvi-ihmeen nojalla viemään varsinaisesta pelidevauksesta. Oli totuus sitten lopulta mikä tahansa, on Labo kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapaus joka vaatii ehdottomasti pientä lisätutkiskelua osakseen.
Lue loppuun

Pelaamatta paskaa?

Pitelin ensimmäistä kertaa peliohjainta (NES) kädessäni parivuotiaana vaippataaperona. Sain ensimmäisen pelikonsolini (NES) kolmen vuoden kypsässä iässä. Pistin tietoisesti ensimmäistä kertaa pelikonsolin (NES) päälle aikomuksenani pelata sen sisällä ollutta peliä (Mega Man 2) nelivuotiaana. Läpäisin ensimmäisen pelini (Super Mario Bros) ihan alusta loppuun viisivuotiaana.

Olen siitä asti pelannut pelejä aika paljon ja hieman yli kymmenen vuoden iässä ihan tosissaan alkanut ammentamaan alasta kaikkialta mistä vain pystyi peleistä tietoa saamaan. Olen työskennellyt pelialalla ja huomiohuor… kirjoitellut peleistä ympäri ämpäri verkko- ja printtimediaa läpi vuosien. Omistan jokaisen mainstream-pelikonsolin, ja muutaman hieman pienemmän profiilin laitteen, joka on julkaistu vuoden 1985 jälkeen ja pelejä on vuosien aikana kokoelmiin kertynyt nelinumeroinen määrä.

Voisi siis luulla että olen pelannut erittäin paljon ja se on totta. En ole kuitenkaan pelannut kaikkea. On olemassa oikeinkin suosittuja ja suuria pelisarjoja joihin en ole koskaan hipaissutkaan ja tämän viikon blogiteksti toimikoot ripittäytymiskoppinani. Jotkut mainituista pelisarjoista tullaan myös raiskaamaan tekstimuodossa toimestani sillä en omaa tyyliin gameplay-pätkien tai screenshottien katselemista enempää kokemusta näistä mistään. Pahoittelut siis etukäteen.
Lue loppuun

Kätyrit parrasvaloon

Ridley, Tiny The Tiger, Meta Knight… kaikki kovia vihollisia omissa pelisarjoissaan ja armeijarankeilla mitattuna nämä mainitut kaverit ovat statukseltaan enemmänkin bossien tai mid-bossien kategoriaa. Armeijassa myös opetettiin että se kuuluisa KSE, ”Koulutuksen Suoma Etu”, antaa sinulle erivapauksia niistä etovimmista paskaduuneista joita on sitten helpompi jaella alempiarvoisille jääkäreille sekä tykkimiehille. Samanlainen arvojärjestys on valloillaan myös videopelien maailmassa. Aniharvoin, jos koskaan Metroid-pelissä ensimmäinen vastaan tuleva vihollinen on Ridley, tuo avaruuspiraateista viheliäisin (Super Metroidissa kyllä mutta tiedätte varmaan mitä tässä haetaan) ja yleensä se ensimmäinen tykinruoka joka Samusin tykin eteen tulee, on helposti atomeiksi pamautettava rivivihollinen. Nämä riviviholliset ovat nimenomaan niitä näkymättömiä duunareita, jotka tekevät sitä tärkeintä työtä peleissä pelaajan varpaillaan pitämisen kannalta. Koskaan eivät ne saa sitä isointa kiitosta ja aina ne ohitetaan kahvipöytäkeskusteluissa mutta onneksi viime vuosina myös rivikörmyt ovat alkaneet saamaan kaipaamansa arvostusta myös pelaajien keskuudessa. Tutustutaanpa hieman muutamaan työn raskaaseen raatajaan.

Lue loppuun

Syyt palata takaisin

Switch-konsoli niittää menestystä ympäri maailmaa ja isoimmat kiitokset laitteesta tuntuvat lähes poikkeuksetta menevän laitteen huikaisevan laadukkaan pelivalikoiman suuntaan. Hieman yli vuoden ikään päässeen hybridilaitoksen ison luokan pelikokoelmaa koristavat mm. sellaiset huippunimikkeet kuin Super Mario Odyssey, Xenoblade Chronicles 2, Mario&Rabbids Kingdom Battle, Splatoon 2, ARMS ja viimeisimpänä laatutekeleenä uusin Kirby-seikkailu lisänimeltään Star Allies. Kuusi peliä hieman yli vuoteen ei nyt ole hirveän paljon mutta kun mukaan lisätään pataljoonallinen pelejä jotka on saatavilla tavalla tai toisella myös Nintendon aiemmalle kotikonsolille, kasvaa määrä huimasti. Mario Kart 8 Deluxe on lisätyistä pelimuodoistaan ja hahmoistaan huolimatta se sama peli mikä jo Nintendon katastrofikonsolilla meitä viihdytti eikä Bayonetta 2 huikaisevasta laadustaan huolimatta säväyttänyt enää Switchillä niin kovin kuin Wii U:lla muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa pelattuna. Tappelupelien puolella Pokkén Tournamentin Switch-versio on saanut uuden elämän Switchin puolella mutta Wii U:lla peliä pelanneet nyt eivät saa mitään uutta muutamaa lisäsisältötaistelijaa ja hahmoa lukuun ottamatta. Horisontissa siintää loistavan tasoloikan, Donkey Kong Country: Tropical Freezen, Zelda-fanien suosiman Hyrule Warriorsin sekä Captain Toadin pulmaseikkailun käännökset Nintendon uutuuslaitteelle joten tulevaisuudessakaan ei versiointijuna ota pysähtyäkseen.

Onko siis enää kohta mitään syytä edes käynnistää Wii U:ta kun kaikki sille ilmestyneet huippupelit ilmestyvät myös Switchille ja Captain Toadin tapauksessa jopa myös 3DS:lle..? Onko olemassa mitään syytä käynnistellä enää mitään takavuosien flopanneita konsoleita koska niiden kovimmat ja tärkeimmät pelit löytyvät jo pelattavina muualta? Tähän kysymykseen vastaa tällä viikolla PBC:n viikkoblogi.
Lue loppuun