Muutaman päivän päästä pelaajat pääsevät Koholintin Twin Peaks -henkiselle saarelle, joko ensimmäistä kertaa ikinä, tai vaihtoehtoisesti ties monettako kertaa mutta koristellummalla ulkoasulla. Alkuperäisellä tiiliskivi-mallisella Game Boylla maailmaa valloittanut Link’s Awakening, saa vihdoin kauan odotetun uusiojulkaisunsa, toisen sellaisen jos pelin Game Boy Colorille ilmestynyt DX-versio (ei liity mitenkään showpainiin) lasketaan mukaan. Jos kuluvan vuosikymmenen puolivälissä valloillaan ollut ”remaster-kuume” (julkaistaan edellisen sukupolven peli uudelleen muutamalla lisäpikselillä joita ei paljain silmin erota) katkoi synapseja aivojen hermolohkossa, ei kannata ainakaan turvautua Nintendon olkapäätä vasten, sillä kiotolaisfirma on yhtä lailla syyllistynyt peliensä kierrättämiseen läpi vuosien. Link’s Awakening, saatikka pari viikkoa sitten julkistettu Xenoblade Chroniclesin uusi versio, ei todellakaan ole mikään poikkeus sillä Switch yksinään on täynnä floppikonsoli Wii U:lla harvojen ja valittujen kokeilussa olleita pelejä.
Nintendo on kuitenkin vuosien saatossa julkaissut pelejä, jotka on julkaistu ennenkin, mutta joiden uusioversiot eroavat ihan tuntuvasti alkuperäisestä. Unohda siis hetkeksi Uncharted 3:n PS4-versiot ja Metal Gear Solid HD Collectionit, ja sukella mieluummin näiden ihan oikeiden uusioversioiden maailmaan!
Maailman söötein videopelihahmokin, on syyllistynyt vanhojen ideoiden kierrättämiseen pitkän uransa aikana. Pelisarjan toinen peli, juurikin se NES:lle ilmestynyt, synnytti Kirby-pelien peruskaavan ja esitteli pelisarjan isoimman ”mainstayn”; vihollisten imemisen ja näiden kykyjen omimisen. Tämä peli osoittautui lopulta jopa suositummaksi kuin pelisarjan avannut Game Boy -peli, joten ei ollut ylläri että peli tulisi jonain kauniina päivänä näkemään uusiojulkaisun. Toki pitää muistaa että pelisarjan ensimmäinen osa löytyi uusissa kuoseissa ehkä sen parhaan Kirby-pelin, Kirby Super Starin, sisuksista omana pienenä minipelinään.
GBA:n Kirby: Nightmare In Dreamland, on tuon em. Super Starin ekan pelin remaken kaltainen viritelmä, mutta huomattavasti laajempana. Pelissä on huomattavasti enemmän salaisuuksia, keräiltävää, ja pelisarjan sisällä pelin isoin ansio on se että siinä pääsee pelaamaan ensimmäistä kertaa Meta Knightilla, tuolla sarjan legendaarisella antisankarilla.
”Kirppu” ja tämän käsikonsoliremasterit ovat aivan paperia galaktisen palkkionmetsästäjän rinnalla, joka on pokannut vuosien saatossa itselleen jopa kaksi graafista overhaulia käsikonsolille. Ensimmäinen ja toinen Metroid, ovat molemmat kokeneet uuden elämän käsikonsolilla, ja vaikka saattaa olla vaikea uskoa että ”vain” käsikonsoliversio parantaisi jotenkin alkuperäisen pelin graafista ilmettä sekä sisältöä, on tämä tarina täysin tosi. Ensimmäinen Metroid oli NES:llä ilmestymisaikanaan merkittävät tapaus, mutta nykypäivänä äärimmäisen kömpelö ja vanhentunut. SNES-klassikko Super Metroid, määritteli uudelleen sarjan (ja ehkä jopa vähän genrenkin) pelattavuusasioita, jotka sitten implementoitiin GBA:lle ilmestyneeseen Metroid: Zero Missioniin. Rutosti lisää lihaa alkuperäisen pelin luiden ympärille tuonut käsikonsoliseikkailu, on yksi GBA:n kehutuimpia tapauksia, ja sen sisältö tuo jopa paljon uutta sarjan loreen.
Metroid-sarjan ”äärimmäisen tiivistä julkaisutahtia” noudattaen, saatiinkin sitten seuraavaa Metroid-uusioversiointia odottaa reilusti yli kymmenen vuotta, ja siinä välissä yhden käsikonsolisukupolven verran. Espanjalaislafka Mercury Steam, yllätti vuonna 2017 kaikki Metroid: Samus Returns -pelillään, joka oli siis kaikin puolin paranneltu versio Game Boylle ilmestyneestä toisesta Metroid-pelistä. Juonellisesti ehkä se pelisarjan kaanonin kannalta tärkein peli, oli karu ilmestys jo ilmestyessään ja tämä jos mikä uusioversio, oli tarpeen sillä alkuperäisen ”kakkosmetroidin” pelaaminen ei enää 2000-luvun standardeilla ollut mikään kovinkaan herkullinen kokemus. Heikosta CV:stään huolimatta, Mercury Steam kuitenkin sai aikaan erittäin hienon videopelin, ja ennen kaikkea loisteliaan Metroid-pelin. Erityismaininnan arvoinen on myös toisesta Metroid-pelistä tehty uskomattoman kova fanikäännös AMR2 (Another Metroid Remake) mutta koska PBC ei kannusta pelailemaan laittomuuksia, voimme suositella vain kirjoittamaan kyseisen projektin nimen Googlen hakuun ja tekemään sen jälkeen omat johtopäätöksensä.
Uusioversiointien häpeilemätön kunkku, on kuitenkin vielä Metroidiakin harvemmalla julkaisutahdilla operoiva Star Fox -sarja, joka on kierrättänyt SNES:lle ilmestyneen alkuperäisosan meininkejä jo kahdesti. Vaikka alkuperäinen peli (meillä päin Star Wing -nimellä tunnettu) onkin klassikon asemassa, on SuperFX-sirun ultimaattista grafiikkavoimaa hyödyntävä peli tänä päivänä vanhentunut kuin se ylimmän hyllyn perällä oleva kaurahiutalepaketti konsanaan. Saman tarinan kertova N64-versio (meillä päin Lylat Wars -nimellä tunnettu) sen sijaan on kaikin puolin klassikko, ja ilkeiden, joskin oikeassa olevien, kielten mukaan ei parempaa Star Fox -peliä olla sen koommin nähty.
Parempi Star Fox -peli ei todellakaan ole Star Fox Zero. Wii U:n lyhyeksi jääneen elinkaaren loppupuolella ilmestynyt peli, halusi ihan tosissaan käyttää floppikonsolin kahden ruudun gimmickiä niin kuin sitä oltiin konseptipalavereissa suunniteltu käyttävän. Lopputuloksena oli aivan helvetin hirveä peli, jonka pelattavuus oli sitä itseään ja tarinakin oli tuttua huttua jo vuodesta 1993 asti. Sarjan tulevaisuus on jälleen kerran vaakalaudalla mutta jos joku on varmaa, on seuraava mahdollinen sarjan peli jälleen versiointi ensimmäisen Star Fox -pelin tarinasta.
Zelda-sarjan paluu ei suinkaan ole ainoa Nintendon megasuperhyper-tason tapaus tälle pelisyksylle. Paluun tekee myös Pokémon ihkauuden sukupolvensa kanssa, kun Sword ja Shield -pelikaksikko julkaistaan, ihan vaan tekemään kaikki muut loppuvuoden pelijulkaisut naurunalaisiksi myyntilistoilla. Jälleen on luvassa uusia pelillisiä jippoja, uusia paikkoja tutkittavaksi, ja tietty se tärkein elementti eli uudet taskumonsterit. Aina ei kuitenkaan Nintendo, tässä tapauksessa tarkemmin sanoen Game Freak, ole jaksanut keksiä uusia jippoja vaan pyörän keksiminen uudelleen on ollut toimivampi vaihtoehto. Pokémon-sukupolvista on tullut useampaankin otteeseen uusia versiointeja, joista rakastetuimmat ovat ehdottomasti kahden ensimmäisen genin mullistaneet versiot. LeafGreen, FireRed, HeartGold ja SoulSilver, ovat ihan aiheesta kiitellyimpien Pokémon-pelien joukossa, eikä OmegaRuby ja AlphaSapphire todellakaan ole sieltä sarjan vihatuimmasta päästä.
Pokémonin ykkösgeni on kokenut myös toisen henkiinherätyksen. Viime vuonna ilmestynyt Let’s Go! -kaksikko kertoi uudelleen ensimmäisen Pokémon-peliduon tarinan, tuoden mukaan mobiilihitti Pokémon GO!:n pelimekaniikkaa ja graafista ilmettä. Ensimmäinen taskuhirviösukupolvi tuntuu olevan kierroksessa noin kymmenen vuoden välein joten katsellaan siinä 2026-2028 jos saataisiin vaikka mahdollisuus samoilla Viridian Forestissa VR-lasit silmillä? Ei kun ei sittenkään sillä ei se VR silloinkaan ole vielä nykyhetkeä kummoisempaa.
Ehkä kuitenkin se parhaiten piilotettu remake-salaisuus Nintendolla, on yksi Game Boyn piilotetuimmista helmistä. Donkey Kong (se alkuperäinen) on isoin syy miksi Nintendo on näinä päivinä ylipäätään olemassa, ja pelkästään tämän arcade-helmen julkaiseminen uudelleen tasaisin väliajoin, olisi tarpeeksi kulturelli teko. Nintendo päätti kuitenkin vetää hieman paremmaksi 1994 ilmestyneellä Donkey Kongillaan.
SNES:lle ilmestynyttä Super Game Boy -lisälaitetta promoamaan tehty peli, alkoi kuin se meille kaikille tuttu apinajahti. 25m, 50m ja 75m sujuivat varmasti pelaajilta ihan luonnostaan hieman päivitetyillä grafiikoillakin, mutta peli ei suinkaan loppunut siihen tuttuun Donkey Kongin päälleen putoamiseen. Sen jälkeen pelaajaa hemmoteltiin lähes sadalla uudella tasoloikkaa ja kevyttä puzzleilua yhdistelevällä tasolla, ja meillä oli käsissämme todellinen piilotettu helmi. Tarinat kertovat että moni pelaaja on jättänyt tämän pelin pelaamisen jopa kesken parin ekan tason jälkeen, luullen että peli on vaan sokerikuorrutteisella ulkoasulla julkaistu alkuperäinen Donkey Kong. Sääliksi käy heitä koska he ovat missanneet yhden Game Boyn parhaista, ellei jopa sen parhaan pelin.
Nintendon osumatarkkuus uusioversioinneissa, on ollut yllättävänkin hyvää luokkaa vuosien saatossa. Tämä asettaa pienoiset paineet tulevan Link’s Awakeningin suuntaan joten jännäksi menee että tuleeko tästä uusi Star Fox Zero, vai tuleeko tästä SE versio Link’s Awakening joka tulevaisuudessa tulee olemaan se versio joka nostetaan esille pelistä puhuttaessa?