Ensimmäinen kerta – Life is Strange: Episodi 1

Tällä hetkellä kun julkaistavista peleistä joka toisesta löytyy enemmän tai vähemmän hyvin tehty avoin maailma, tulee välillä niin valtava ähky kaiken sen naamalle läpsyteltävän tekemisen ohessa että sitä tahtoo ottaa aika ajoin hieman rennommin ja pelata jotain joka ei puske jatkuvalla syötöllä tehtävää tiskiin. Kun aloin kuulemaan eri väyliä pitkin hehkutusta Life is Strangesta, päädyin ostamaan pelin Season Passin kun sen viidestä episodista oli jo neljä julkaistu.

 Life is Strange on ranskalaisen pelistudion Dontnod Entertainmentin toinen peli, ensimmäisen ollessa hyvistä puolistaan huolimatta melko keskinkertainen Remember Me. Uutukaisessa otetaan 20-vuotiaan valokuvausopiskelija Maxine Caulfieldin rooli, tavoitteenaan selvitä perinteisistä opiskeluelämän ongelmista kuten opintotöiden palautuksista ja opiskelijakommuunissa elämisestä. Pelin lähtökohdat itsessään eivät kuulosta varsinaisen vakuuttavilta mutta kun mukaan heitetään kadonneen tytön mysteeri, murha sekä kyky kelata aikaa taaksepäin, alkoi ainakin oma vasemmalla ohimollani sijaitseva kulmakarvani nousemaan puolittaisen kiinnostuksen johdosta.

Lue loppuun

Ensimmäinen kerta – The Witcher 2: Assassins of Kings Enhanced Edition

 

Pelasin ensimmäisen Witcherin läpi 22.3.2015. Aikaa kului 48 tuntia joiden ensimmäisistä 15 tunnista kirjoitin mietteitä maaliskuun alussa. Kirjoituksen jälkeen peli sai itseni viimein oikein kunnolla koukkuun ja muistin pitkästä aikaa miten mahtavalta tuntuu, kun huomaa töissä toimivan automaattimoodilla ajatusten pyöriessä ainoastaan jonkin pelin ympärillä. Viimeksi koin samaa Mass Effect-trilogian kanssa kun intouduin aloittamaan sarjan pari viikkoa ennen kolmannen osan julkaisua. Silloin ahmin koko trilogian putkeen ja havahduin miettiväni etenkin Ashleytä epäilyttävän paljon. Ei kuitenkaan Mass Effecteistä enempää.

Lue loppuun

Ensimmäinen kerta – The Witcher: Enhanced Edition

Olen kaikkien pelivuosieni varrella kuluttanut satoja euroja peleihin jotka ovat päätyneet suoraan pelihyllyyn tai latauskansioon ilman minkäänlaista testausta. Suurin ongelma suoraan hyllyyn joutumisessa on se, että sitä huijaa itseään ajattelemalla “aloitan pelin kunhan saan sille sopivaa aikaa”. Tämän seurauksena hyllystä tuntuu olevan koko ajan hankalampaa ottaa vanhoja, ennen pelaamattomia pelejä enää kokeiltavaksi, kun jatkuvalla syötöllä täytyy olla hankkimassa uudempia ja ostohetkellä kiinnostavampia pelejä. Olen pidemmän aikaa miettinyt, että mistä saisin innostusta pelaamaan kiistattoman hyviä mutta itseltäni ohi menneitä pelejä ja tästä syystä ajattelin, että voisin saada uutta intoa kun alkaisin hieman jäsennellä tekstimuotoon ajatuksia joita pelit ensimmäisten tuntien aikana herättävät. Näistä mietteistä nyt saakin alkunsa osio nimeltään “Ensimmäinen kerta”. Lue loppuun