Yksi pelivuosi on jälleen taputeltu, eikä tosiaan ollut mikään kevyt pelivuosi. Tajuttoman kovaa pelattavaa tuli laitteelle kuin laitteelle, genrestä kuin genrestä ja kokoluokasta toiseen aina yhdestä A:sta kolmen A:n miljoonapeleihin. Huippupelejä ilmestyi siis enemmän kuin meren mutaa, mutta koska nykyinen hallituksemme tykkää polkea kansaa rahallisesti, ei näitä kaikkia laatupelejä ehdi tai pysty pelaamaan kovinkaan tarjoushaukka. Onneksi on PBC:n vuotuinen GOTY-lista, jossa pelialan valelääkärit kertovat ne kolme peliä jotka ovat huippuvuodelta pelaamisen arvoisia. Lue loppuun
Aihearkisto: Tekstit
PBC:n GOTY-valinnat vuodelle 2022
Jos luulit että pandemian aikana maailma oli päin helvettiä niin 2022:lla on muutama sananen sanottavaan. Maailma tasapainoilee kolmannen maailmansodan narulla yhden Botox-naamaisen pipipään egotrippailun vuoksi, maailman suurin suurvalta on paria poliittista kohua vaille sisällissodassa kun eräskin oranssi kiinteistöoranki on jostain syystä taas hämmentämässä pakkaa, Suomen pääministeri vietti kesälomaa vaikka tämän olisi vuorokauden ympäri (ja muutaman tunnin ylikin) pitänyt ratkoa globaaleja talousasioita ja tästä ei kaikki tykänneet, överirikkaat vajaaälyiset öykkärit ostivat somealustoja koska heistä heitettiin niissä herjaa…
Onneksi tätä maailmanmenosta aiheutuvaa tuskaa oli lievittämässä ympäri vuotta loistavat videopelit, joita ilmestyi taas niin laidasta laitaan kuin vain mahdollista. Kaikkia niitä ei kovinkaan harrastaja tai lajiniilo ehdi pelaamaan, joten PBC:n laatupelien tohtoriksi väitelleet dosentit tulevat taas kerran pelastamaan tilanteen, ja kertomaan niistä kalenterivuoden aikana ilmestyneistä peleistä joita jokaisen tulisi pelata. Ota siis nimet ylös ja suuntaa ostoksille, jos et ole näistä peleistä jo jokaista pelannut!
PBC:n GOTY-valinnat vuodelle 2021
Komponentit saattoivat maailmasta loppua mutta videopelit eivät. Niitä ilmestyi tänä vuonna taas satoja ja tuhansia, osa hyviä, kun taas osa vähemmän hyviä.
Tässä on listattuna ne parhaat, maailman kovimpien pelaajien toimesta.
Otahan opiksi!
Lue loppuun
PBC:n GOTY-valinnat vuodelle 2020
Vanha kunnon 2020. Australia paloi melkein poroksi, jenkeissä myllytettiin siihen malliin että piti tarkistaa mitä Rodney King nykyään touhuaa, kotimaassa pääministerit vaihtuivat yllättävänkin väkivallattomasti, vanha velmu D.Trump otti vaalitappionsa juurikin niin suotuisasti kuin oletettiin, ja olihan siellä tietty se koronapandemiakin. Luojan kiitos se on nyt ohi, mutta onneksi laadukkaat videopelit eivät tästä kauhujen vuodesta pahemmin kärsineet.
Jos siis olet juuri ottamassa puheeksi uusimman Paper Marion, Sackboyn viimeisimmän tasoloikkailun, ensimmäisen ihkaoikean Half-Lifen sitten miesmuistiin, tai vaikka PS4:n pelityökalu Dreamsin… heitä ne roskiin kaikki sillä tässä ovat ne pelit jotka ovat oikeasti niitä vuoden parhaita.
PBC:n GOTY-valinnat vuodelle 2019
Hazuki_exen valinnat
3. Baba Is You
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.
Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.
2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.
Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.
Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.
1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.
Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.
Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
Lue loppuun
Fight Club
Väkivalta, on tunnetusti vihoviimeinen ratkaiskeino ylipäätään mihinkään. Silti tätä kamalaa aktiviteettia nähdään peleissä hyvinkin paljon, ja sen kitkemistä ovat vuosien saatossa yrittäneet niin kaiken maailman jackthompsonit, kuin myös ihan internetin valkoisella ratsulla ratsastelevat nettiritaritkin. Mutta miten ihmeessä väkivaltaa peleissä voi vähentää, jos jopa pelisarjat ja pelihahmot itsekin sitä suosivat sopivan paikan tullen? Ihan muista kuvioista tunnetut pelimaailman ikonit ovat useaan otteeseen ottaneet pientä breikkiä päivätöistään, ja siirtyneet myllyttämään. Onko mikään enää pyhää?? Miksi eivät nämä hahmot vain pysy niissä tutuissa peliympäristöissään??
Lue loppuun
Nintendon kierrätystalkoot
Muutaman päivän päästä pelaajat pääsevät Koholintin Twin Peaks -henkiselle saarelle, joko ensimmäistä kertaa ikinä, tai vaihtoehtoisesti ties monettako kertaa mutta koristellummalla ulkoasulla. Alkuperäisellä tiiliskivi-mallisella Game Boylla maailmaa valloittanut Link’s Awakening, saa vihdoin kauan odotetun uusiojulkaisunsa, toisen sellaisen jos pelin Game Boy Colorille ilmestynyt DX-versio (ei liity mitenkään showpainiin) lasketaan mukaan. Jos kuluvan vuosikymmenen puolivälissä valloillaan ollut ”remaster-kuume” (julkaistaan edellisen sukupolven peli uudelleen muutamalla lisäpikselillä joita ei paljain silmin erota) katkoi synapseja aivojen hermolohkossa, ei kannata ainakaan turvautua Nintendon olkapäätä vasten, sillä kiotolaisfirma on yhtä lailla syyllistynyt peliensä kierrättämiseen läpi vuosien. Link’s Awakening, saatikka pari viikkoa sitten julkistettu Xenoblade Chroniclesin uusi versio, ei todellakaan ole mikään poikkeus sillä Switch yksinään on täynnä floppikonsoli Wii U:lla harvojen ja valittujen kokeilussa olleita pelejä.
Nintendo on kuitenkin vuosien saatossa julkaissut pelejä, jotka on julkaistu ennenkin, mutta joiden uusioversiot eroavat ihan tuntuvasti alkuperäisestä. Unohda siis hetkeksi Uncharted 3:n PS4-versiot ja Metal Gear Solid HD Collectionit, ja sukella mieluummin näiden ihan oikeiden uusioversioiden maailmaan!
Lue loppuun
Ei tippa tapa
Sinulla voi olla pelituoli, pelihiiri, PS4 Pro, Switchin Pro Controller, Twitch-huppari, ja vaikka mitä muuta roskaa, mutta et silti ole tosipelaaja. Missä vika? No ravinnossa tietenkin!!
Se mitä teet pelaamisen välillä, on ihan yhtä tärkeää kuin itse pelaaminenkin. On siis erittäin tärkeää että ravinto on myös mahdollisimman lähellä pelaamista, joten mikä onkaan parempi tapa ravita itseään, kuin pelaajille tehdyt energiajuomat!!? Kiinteä ruoka on läskeille ja nössöille jotka käyvät oman huoneen ulkopuolella, joten ainoa oikea pro-supertosipelaajan ravinto, on totta kai tämä elämän ainoa oikea kultainen ambrosia. Luojan kiitos sitä on tehty myös pelaajalle varta vasten tehtyjä versioita, joten nyt jos koskaan voi tuntea Overwatchissa K/D -ration nousevan kuin pulssin kuuden energiajuomapullon jälkeen konsanaan. Katsotaanpa hieman meidän tosipelaajien tarjontaa näistä herkullisista juomista.
Lue loppuun
Eläinten vallankumous
Luigi’s Mansion 3, Animal Crossing, Breath Of The Wild 2… KETÄ KIINNOSTAA??!!? Untitled Goose Game sai vihdoin ja viimein kauan odotetun julkaisupäivänsä (20.syyskuuta) ja peli nousi raketin lailla odotetuimmaksi Switch-peliksi (ilmestyy myös PC:lle) ikinä koskaan ja missään. Maailman ensimmäinen hanhisimulaattori on valloittanut pelaavan kansan sydämiä jo ensiesityksestään alkaen, ja ensi kuussa pelaajat pääsevät vihdoin häiriköimään hanhella semi-realistiseen tyyliin.
Eläimillä pelaaminen on ollut videopeleissä läsnä yllättävänkin pitkään ja ei, nyt ei puhuta mistään punaisia lenkkareita käyttävistä kahdella jalalla seisovista sinisistä siilistä, vaan ihan oikeista eläinkunnan edustajista ilman pisaraakaan humanoidia. Myös takarivin näsäviisastelijat pitävät turpansa ihan vaan kiinni siitä että homo sapiens -laji on myös eläin. Myöskään Disney-tyyliset elikot eivät ole sitä mitä tässä blogitekstissä nyt haetaan vaan ihan oikeat, mahdollisimman realistisesti esitetyt eläimet.
Lue loppuun
Platinaista kamaa
Tämän viikon perjantaina, on aika taas hankkia platinaa. Ei siis mitään PS4-pelien 100% läpäisyyn liittyvää, eikä myöskään levymyyntiin, vaan hankkia uusi Platinum Gamesin toimintapeli. Toimintapelien mestariksikin kutsuttu pelitalo, on viime vuosina kokenut hieman takapakkia pelipuolella, kun firman likimain virheetön pelikirjasto sai täytteekseen muutaman Activisionille tilaustyönä tehdyn köpöisen lisenssipelin, sekä pitkään valmistuksessa olleen Xbox One -eksklun (Scalebound) peruuntumisen. Myös Wii U:n karmaisevaan Star Fox Zeroon, oli firma jotenkin onnistunut sotkeentumaan, mutta kolikon kääntöpuolella onneksi viimeisen viiden vuoden ajalta Nier: Automatan ja Bayonetta 2:n kaltaisia moderneja klassikkoteoksia, jotka ovat vielä sitä ehtaa Platinum Games -tavaraa, jota perjantaina ilmestyvä Astral Chain ennakkotietojen mukaan myös edustaa.
Mitä sitten on tämä ”Platinum Games -tavara”? Firma kuitenkin on tehnyt kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaihtelevalla laadulla. On verkossa pelattavaa 3rd person -brawlausta (Anarchy Reigns), ylidramaattista avaruustaktikointia (Infinite Space), Pikmin-kloonia (Wonderful 101) ja vaikka kolmiulotteista SHMUP-räiskyttelyä (Star Fox Zero). Kaikki firman pelejä pelanneet tietävät kuitenkin sisimmissään mistä Platinumin loistokaavat syntyvät joten kerrotaan ihmeessä muillekin.
Lue loppuun