Peliala päätti seurata yhtä kovimmista pelivuosista koskaan (2023), vetämällä paljon asioita likimain yhtä paljon perseelleen kuin nykyinen Suomen hallitus helvetin erinomaisine hallitusohjelmineen. Isot pomot saivat taas vuosibonarinsa samaan aikaan kun väkeä potkittiin kortistoon vasemmalta ja oikealta, Gamergate alkoi erinäisin tempauksin nostaa vuosien pienen breikin jälkeen taas rumaa päätään eikä sellaisia oikein megaluokan pelitapauksiakaan näkynyt kalenterivuoden aikana ilmestyvän kun Nintendo panttasi vielä yhden vuoden Switchin jatkajaa, Sonyn omat isot IP:t loistivat poissaolollaan ja Microsoft oli aivan totaalisen sekaisin.
Meidän pelaajien onneksi, löytyi julkaisukalenterista myös todellisia helmiä, ja tässä ovat ne vuoden 2024 ihan aikuisten oikeasti parhaat pelit, jotka ovat testanneet toimiviksi joukko maailman säkenöivimpiä pelaamisen asiantuntijoita… miksiköhän tässä noin lukee?
// Alkuperäinen ketju sisälsi 42 sivua
// Yhteensä 2093 viestiä
// Kunnioittaaksemme käyttäjien yksityisyyttä olemme päättäneet poistaa Skype-tunnuksien ja sähköpostiosoitteiden maininnat
Tämä artikkeli sisältää viestit 1047-2093 ajalta 30.06.2012 – 12.11.2021
// Alkuperäinen ketju sisälsi 42 sivua
// Yhteensä 2093 viestiä
// Kunnioittaaksemme käyttäjien yksityisyyttä olemme päättäneet poistaa Skype-tunnuksien ja sähköpostiosoitteiden maininnat
Tämä artikkeli sisältää viestit 1-1046 ajalta 20.10.2011 – 29.06.2012
Yksi pelivuosi on jälleen taputeltu, eikä tosiaan ollut mikään kevyt pelivuosi. Tajuttoman kovaa pelattavaa tuli laitteelle kuin laitteelle, genrestä kuin genrestä ja kokoluokasta toiseen aina yhdestä A:sta kolmen A:n miljoonapeleihin. Huippupelejä ilmestyi siis enemmän kuin meren mutaa, mutta koska nykyinen hallituksemme tykkää polkea kansaa rahallisesti, ei näitä kaikkia laatupelejä ehdi tai pysty pelaamaan kovinkaan tarjoushaukka. Onneksi on PBC:n vuotuinen GOTY-lista, jossa pelialan valelääkärit kertovat ne kolme peliä jotka ovat huippuvuodelta pelaamisen arvoisia. …
Jos luulit että pandemian aikana maailma oli päin helvettiä niin 2022:lla on muutama sananen sanottavaan. Maailma tasapainoilee kolmannen maailmansodan narulla yhden Botox-naamaisen pipipään egotrippailun vuoksi, maailman suurin suurvalta on paria poliittista kohua vaille sisällissodassa kun eräskin oranssi kiinteistöoranki on jostain syystä taas hämmentämässä pakkaa, Suomen pääministeri vietti kesälomaa vaikka tämän olisi vuorokauden ympäri (ja muutaman tunnin ylikin) pitänyt ratkoa globaaleja talousasioita ja tästä ei kaikki tykänneet, överirikkaat vajaaälyiset öykkärit ostivat somealustoja koska heistä heitettiin niissä herjaa…
Onneksi tätä maailmanmenosta aiheutuvaa tuskaa oli lievittämässä ympäri vuotta loistavat videopelit, joita ilmestyi taas niin laidasta laitaan kuin vain mahdollista. Kaikkia niitä ei kovinkaan harrastaja tai lajiniilo ehdi pelaamaan, joten PBC:n laatupelien tohtoriksi väitelleet dosentit tulevat taas kerran pelastamaan tilanteen, ja kertomaan niistä kalenterivuoden aikana ilmestyneistä peleistä joita jokaisen tulisi pelata. Ota siis nimet ylös ja suuntaa ostoksille, jos et ole näistä peleistä jo jokaista pelannut!
Komponentit saattoivat maailmasta loppua mutta videopelit eivät. Niitä ilmestyi tänä vuonna taas satoja ja tuhansia, osa hyviä, kun taas osa vähemmän hyviä.
Tässä on listattuna ne parhaat, maailman kovimpien pelaajien toimesta.
Otahan opiksi!
…
Vanha kunnon 2020. Australia paloi melkein poroksi, jenkeissä myllytettiin siihen malliin että piti tarkistaa mitä Rodney King nykyään touhuaa, kotimaassa pääministerit vaihtuivat yllättävänkin väkivallattomasti, vanha velmu D.Trump otti vaalitappionsa juurikin niin suotuisasti kuin oletettiin, ja olihan siellä tietty se koronapandemiakin. Luojan kiitos se on nyt ohi, mutta onneksi laadukkaat videopelit eivät tästä kauhujen vuodesta pahemmin kärsineet.
Jos siis olet juuri ottamassa puheeksi uusimman Paper Marion, Sackboyn viimeisimmän tasoloikkailun, ensimmäisen ihkaoikean Half-Lifen sitten miesmuistiin, tai vaikka PS4:n pelityökalu Dreamsin… heitä ne roskiin kaikki sillä tässä ovat ne pelit jotka ovat oikeasti niitä vuoden parhaita.
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.
Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.
2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.
Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.
Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.
1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.
Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.
Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
…
Väkivalta, on tunnetusti vihoviimeinen ratkaiskeino ylipäätään mihinkään. Silti tätä kamalaa aktiviteettia nähdään peleissä hyvinkin paljon, ja sen kitkemistä ovat vuosien saatossa yrittäneet niin kaiken maailman jackthompsonit, kuin myös ihan internetin valkoisella ratsulla ratsastelevat nettiritaritkin. Mutta miten ihmeessä väkivaltaa peleissä voi vähentää, jos jopa pelisarjat ja pelihahmot itsekin sitä suosivat sopivan paikan tullen? Ihan muista kuvioista tunnetut pelimaailman ikonit ovat useaan otteeseen ottaneet pientä breikkiä päivätöistään, ja siirtyneet myllyttämään. Onko mikään enää pyhää?? Miksi eivät nämä hahmot vain pysy niissä tutuissa peliympäristöissään??
…
Muutaman päivän päästä pelaajat pääsevät Koholintin Twin Peaks -henkiselle saarelle, joko ensimmäistä kertaa ikinä, tai vaihtoehtoisesti ties monettako kertaa mutta koristellummalla ulkoasulla. Alkuperäisellä tiiliskivi-mallisella Game Boylla maailmaa valloittanut Link’s Awakening, saa vihdoin kauan odotetun uusiojulkaisunsa, toisen sellaisen jos pelin Game Boy Colorille ilmestynyt DX-versio (ei liity mitenkään showpainiin) lasketaan mukaan. Jos kuluvan vuosikymmenen puolivälissä valloillaan ollut ”remaster-kuume” (julkaistaan edellisen sukupolven peli uudelleen muutamalla lisäpikselillä joita ei paljain silmin erota) katkoi synapseja aivojen hermolohkossa, ei kannata ainakaan turvautua Nintendon olkapäätä vasten, sillä kiotolaisfirma on yhtä lailla syyllistynyt peliensä kierrättämiseen läpi vuosien. Link’s Awakening, saatikka pari viikkoa sitten julkistettu Xenoblade Chroniclesin uusi versio, ei todellakaan ole mikään poikkeus sillä Switch yksinään on täynnä floppikonsoli Wii U:lla harvojen ja valittujen kokeilussa olleita pelejä.
Nintendo on kuitenkin vuosien saatossa julkaissut pelejä, jotka on julkaistu ennenkin, mutta joiden uusioversiot eroavat ihan tuntuvasti alkuperäisestä. Unohda siis hetkeksi Uncharted 3:n PS4-versiot ja Metal Gear Solid HD Collectionit, ja sukella mieluummin näiden ihan oikeiden uusioversioiden maailmaan!
…
