Cold Waters (Ecco The Dolphin)

PBC:n joulukalenteri suunnistaa tänään syviin vesiin Segan oman pyöriäisen ensimmäisessä pelissä, jossa uskokaa tai älkää, on myös joulukalenterin lumi-/jääkenttien tematiikkaan sopiva osio. Ecco The Dolphin on yksi Mega Driven tunnetuimmista pelinimikkeistä joka muistetaan lähinnä omaperäisestä pähahmostaan (pullonokkadelfiini) ja infernaalisesta vaikeustasostaan. Pelin tarinan keskiössä oleva Ecco, on kohtalon valitsema delfiinimaailman Neo, jonka tehtävänä on pelastaa maailmankaikkeus pahojen avaruuden valloittajien kynsistä. Ei siis sikaria tuprutteleva ja one-linereita heittelevä avaruusmariini taikka mikään muukaan mies+ase-tyylinen stereotypia… vaan jumalauta delfiini! Tämänkin hauskan kuriositeetin nojalla on sanottava että Ecco The Dolphin on vallan mainio peli jonka genreä on hankala lokeroida. Koko peli käydään veden alla uiden ja pelin liikkumiseen tarkoitetut kontrollit ovat näin ollen jokaiseen ilmansuuntaan venyen isometriset, 2D-kuvakulmasta huolimatta. Veden alla ”Esko” ratkoo objektien siirtelyyn nojaavia puzzleja, suoriutuu sokkeloisista vedenalaisista tunneleista (Ecco on kuitenkin nisäkäs ja tarvitsee aika ajoin loikan pinnan yläpuolelle happea varten) ja kurittaa siinä sivussa myös vihollisia (hait, meduusat, avaruusoliot). Pelin juoni ja narratiivi on yllättävänkin syvällistä ja Eccon telepaattinen kyky keskustella muiden faunakavereiden kanssa tulee todella tarpeeseen jos haluaa vinkkejä joskus absurdilta tuntuviin puzzleihin tai muuten vaan janoaa hieman tietoja pelin taustatarinasta.
…

13. LuukutusLue lisää »

Homecoming Hijinx (Donkey Kong Country: Tropical Freeze)

Miten ihmeessä trooppisella saarella elelevät apinat päätyvät lumisiin tasoloikkamaisemiin? Ehkä on parasta aloittaa taustoilla. Donkey Kong Country: Tropical Freezen (ei hätää, tästä lähtien käytössä on kirjainlyhenne) Salkkari-tason juoni kertoo meille tarinan Kong-saaren kööristä (Donkey, Diddy, Cranky ja Dixie) jotka kesken Donkey Kongin synttärien saavat kylmää kyytiä kun kaukaisesta kylmästä maasta joukkoineen mestoille matkannut Snowmad, osoittaa mielipiteensä Kong-pesueesta ja näiden trooppisista olosuhteista. Apinat ammutaan horisonttiin samalla kun palmujen ja hiekkarantojen täyttämä Kong Island peittyy lumeen ja jäähän. Pelin edetessä pelaaja ohjastaa apinaorkesterin takaisin Kong Islandille (tason nimi tulee siis tästä) joka on yllättäen kyllä pelin enemmän tai vähemmän virallinen lumi- ja jääleveli. Kontrasti on melkoinen esimerkiksi edeltäjään (DKC-sarjan loisteliaasti takaisin pelaajien keskuuteen tuonut Donkey Kong Country Returns) verrattaessa jossa seikkailtiin ja loikittiin samoissa maisemissa niiden ollesa vielä alkuperäisen lämpimässä loistossaan. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään huono asia päinvastoin, sillä onhan DKCTF yksi kaikkien aikojen parhaista 2D-tasoloikkapeleistä ja ehdottomasti Wii U:n yksi kirkkaimmista pelihelmistä.
…

12. LuukutusLue lisää »

Snowy Mountain (Jak&Daxter: The Precursor Legacy)

Lumiset maisemat kuuluvat tasoloikkapelien pravdaan siinä missä Saksa jalkapallon arvokisoihin. Vihreitä metsiä, syviä sinisiä vesiä ja tulikuumia laavapätsejä komppaa 99,99% lumi- tai jääaiheinen leveli ja yleensä nämä vaihtelevat maisemat on helppo selittää pelin omalla ns. central hubilla eli keskinäisellä lokaatiolla josta on pääsy kaikkiin näihin mainittuihin maisemiin. Homma on helppo jos central hub tarjoaa vain kehykset eri maailmoihin astumiseen. Mario hyppää tauluun joka on Peachin linnassa, boom! Crash hyppää portaaliin, boom! Gex hyppää… okei ymmärsitte varmaan pointin. Huomattavasti haastavampaa on kuitenkin rakentaa yhtenäinen pelimaailma johon tunkea kaikki nämä tasoloikkapelien vakkarimiljööt. Laatupeleistään tuttu Naughty Dog vastasi tähän haasteeseen ensimmäisessä PS2-pelissään joka tulisi olemaan Crash Bandicoot-pelien jälkeen uuden ja supersuositun pelisarjan alku. Jak&Daxter: The Precursor Legacy oli kunnianhimoinen projekti joka onnistui kaikessa mahdollisessa ja se on Super Mario Galaxyn ohella ehkä tärkein 2000-luvun puolellla ilmestynyt tasoloikkapeli joka on kestänyt loistavasti aikaa aina tähän päivään asti.
…

11. LuukutusLue lisää »

Planet Freon (Ristar)

90-luvun maskottitasoloikkabuumi (terkut äidinkielenopettajille ympäri maan!) oli kuin nykypäivän indiepelitarjonta. Niin paljon tavaraa oli tarjolla että kaiken mitäänsanomattoman paskan joukosta oli hankala erottaa ne todelliset kultakimpaleet. Jokaista Sparksteria vastasi vähintään kolme Aero The Acrobatia tai Chester The Cheetahia joten oli syystäkin turvallista pysyä Sonicin ja Marion kelkassa. Sonic-pelit olivat siis tuolloin vielä aivan tajuttoman laadukkaita jos joku nuorempi lukija ihmetteli että miten ihmeessä joku voi edes puolitosissaan kehua Sonic-pelejä? Yksi näistä ”piilotetuista helmistä” oli juurikin Sonicin luojien tasoloikkapeli Ristar, jossa pelaaja ohjasti pyrstötähteä joka läpi vaihtuvien 2D-maisemien, kävi läpi pelasturetkeä saadakseen pahuuden kynsistä oman henkilökohtaisen sankarinsa, Legendary Heron. Ei siis ihan mitään Shakespearen tasoista kamaa mutta 2D-tasoloikkapeleissä se juoni ei ole ikinä ollutkaan se kaikkein tärkein aspekti vaan se pelattavuus. Vaikka Ristar onkin Sonic Teamin tekosia, on pelimekaniikka tyystin eri kuin sinisen siilin tähdittämissä vauhdikkaissa loikinnoissa. Ristarin käytetyin koukku on staran kyky tarttua erinäisiin objekteihin ja käyttää tarttumapintoja myös sukkelampaan liikkumiseen. Jos hämmennyit niin ajattele Bionic Commandoa mutta söpömmällä ulkoasulla.
…

10. LuukutusLue lisää »

Ice Country (Secret Of Mana)

SNES oli koti kaikkien aikojen parhaille japsiroolipeleille ja yksi rakastetuimmista SNES:n JRPG-titteleistä on Squaresoftin ikiklassikko Secret Of Mana. Zelda-henkistä toimintaropeilua (jopa co-opin kera!!!!) tarjonnut peli on jäänyt historiaan yhtenä rakastetuimmista 16-bittisistä peleistä ja se arvostetaan tänäkin päivänä korkealle kun aletaan puhumaan genren arvostetuimmista klassikoista. Secret Of Manan tarina on sitä tuttua kuuluisaa japsirope-huttua. Nuori piikkitukkasankari suorittaa aluksi helpolta vaikuttavaa tehtävää vain huomatakseen myöhemmin että tämä kyseinen tehtävä on portti koko maailmankaikkeuden pelastamiseen… you know, sitä samaa vanhaa mutta aina niin mukavaa. Pelin tarinaa läpipelatessa totta kai pelaaja päätyy satumaisiin paikkoihin joista etenkin yksi kaukainen, valkean lumen peittämä maa, on erittäin kaunis tapaus kaikin puolin.
…

9. LuukutusLue lisää »

Stage 3-1 (Batman: Return Of The Joker)

Batman on tätä nykyä jälleen niin elokuva- kuin pelimaailmankin kuuminta hottia ja kaikki johon lepakkomies koskee, tuntuu muuttuvan kullaksi. Nahkahiiren asuun sonnustautuva supersankarimme oli hieman sivuraiteilla tuossa ennen Arkham Asylumin ja Batman Beginsin suurmenestyksiä mutta kasarin ja ysärin vaihteessa ”bättis” oli vähintäänkin yhtä kovassa nosteessa kuin nyt. Leffat (Burtonin Batmanit) ja pelit (mm. NES:n Batman, 16-bittisten konsolien Batman Returns) olivat huippuluokkaa osaavien tekijöiden käsissä ja kansa oli polvillaan laadun edessä. Yksi aliarvostetuimmista kyseisen ajan tekeleistä on ehdottomasti NES:lle ilmestynyt Batman: Return Of The Joker joka oli NES:llä huippukamaa julkaisseen Sunsoftin toinen Batman-peli ja tällä kertaa ei yhtiön tarvinnut edes noudattaa elokuvalisenssin rajoituksia (ei sinänsä että ekassa Batman-pelissä kovin tarkasti leffan tapahtumia oltaisiin mukailtu). Ensimmäinen Batman-peli oli Ninja Gaidenin tyylistä toimintatasoloikkaa ja peli on jäänyt historiaan yhtenä kasibittisen matolaatikon parhaista peleistä. Jatko-osa ruuvasi mittarit sinne kuuluisaan yhteentoista ja Return Of The Jokerin genrenä voidaankin pitää toimintatasoloikkashmuppia. Sanopa tuo kolme kertaa peräkkäin kuuma peruna suussasi.

…

8. LuukutusLue lisää »

Snowpeak Ruins (Legend of Zelda – Twilight Princess

Zelda-sarja on yksi pelimaailman arvostetuimpia pelisarjoja ja vaikka kyseisen tuotenimikkeen alle tehdyt pelit eivät edustakaan tasoloikkaa, ovat pelisarjan pelien miljööt jokaisessa pelissä noudattaneet tasoloikkapelien teemamuottia. On vehreitä metsiä, laavavirtojen täyttämiä tulivuoria ja totta kai lumisia jäätiköitä. Twilight Princess ei tee tässä tapauksessa poikkeusta ja samalla tämä jollain oudolla tavalla aliarvostettu timantti sisältää yhden Zelda-pelien parhaista ja persoonallisimmista lumimaisemista, joka on vieläpä harvinaisen taidokkaasti nivottu yhteen pelin juonikuvioiden kanssa.
…

7. LuukutusLue lisää »

Valkoinen Mökki (Resident Evil: Revelations)

”Jackass here. We’ve arrived at Valkoinen Mokki airport.”

Nämä olivat sanat jotka aikoinaan saivat 3DS:n tippumaan ainakin suomalaisten Resident Evil-pelaajien käsistä. Ei riittänyt että koulutettu sotilas käytti koodinimenään niinkin vähemmän mairittelevaa termiä kuin ”Jackass” mutta kaiken tämän lisäksi tapahtumat sijoittuivat suomessa sijaitsevaan lentotukikohtaan nimeltään Valkoinen Mökki. Totta kai koska ollaan jääkarhujen ja eskimoiden kotimaassa (kysykää lisää jenkeiltä), on myös Valkoinen Mökki kauniiden ja hyytävien lumimaisemien ympäröimä alue. Lentotukikohta on ollut hiljainen kuin Helsinki-Vantaan lentoasema tiistaiaamuna joten paikan päälle lähetetään tutkimusryhmä ja kuten Resident Evil-peleissä niin useasti ennenkin, hiljaisuus ei ole hyvästä. Valkoinen Mökki eroaa Revelationsin pääasiallisista miljöistä huomattavasti. Iso osa Revelationsin tapahtumista käydään vedenalaisissa komplekseissa mutta kuten mainittua, on Valkoinen Mökki perkeleellisen kylmissä olosuhteissa käytävä selviytyminen, joskaan lunta ei nähdä chapterin alku- ja välianimaatioita enempää ennen kuin pelaaja pääsee chapterin loppuun. Täyttää silti kriteerit PBC:n joulukalenteriin pääsemiseen ja on vieläpä itsenäisyyspäivän kunniaksi suomalaisuutta pursuava paikka.
…

6. LuukutusLue lisää »