Battle Of Hoth (Star Wars – Rogue Squadron 2: Rogue Leader)
Star Wars, tuo aikamme isoin populäärikulttuurituotenimike. Tuo tuotenimike jonka nimellä on on tehty enemmän krääsää kuin Angry Birdsistä ja Minecraftista yhteensä… ja se on jo paljon se. Nyt kun uusin sarjan elokuva on iskeytynyt leffateattereihin ja laittomille striimauspalveluille ympäri maailmaa, on aika myös PBC:n joulukalenterin kantaa kortensa kekoon ja fiilistellä hieman Star Wars-pelien lumiaiheisilla kentillä, ja nimenomaan sitä parasta. Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä että joulukalenterissa käsiteltävä leveli sijoittuu ikilumen peittämälle Hoth-planeetalle ja siihen kuuluisaan puolustustaisteluun jonka kapinalliset kävivät päälle vyöryviä imperiumin joukkoja vastaan. Kyseinen kohtaus on kulkenut Star Wars-peleissä aina Atarin klassisesta Empire Strikes Back-pelistä asti mutta yllättävän harvoin sillä nopean laskutoimituksen mukaan, on tämän päivän joulukalenterin päätähti ollut osallisena viidessä Star Wars-pelissä. Kun määrän suhteuttaa ilmestyneisiin, noin miljoonaan, Star Wars-peliin, on määrä aika pieni.
Koska Hothin taistelu on ihmisille tutumpi kuin esimerkiksi Gettysburgin, Waterloon tai vaikkapa operaatio Market Garden, ei varmaankaan ole tarvetta käydä sen syvällisemmin läpi taistelun kulkua. Homma alkaa perinteisellä dogfightilla jossa pelaajan kontrolloima lumikiituri kurmottaa niin imperiumin jääkäriosastoa kuin lentävääkin uhkaa kunnes myöhemmin päästään vihdoin siihen asiaan, eli AT-AT-kuritukseen. Homma hoituu tuttuun tapaan leffoista tutulla tavalla eli kaapeli kiinni kävelijän koipeen ja muutama kunniakierros möhkäleen ympäri jonka jälkeen komean räjähdyksen saattelemana kohti seuraavaa uhria. Homma oli ensimmäisen kerran sillä toivotulla tasolla N64:n julkaisupeleihin kuuluneessa Shadows Of The Empiressä mutta koko tapahtumasarja on ehdottomasti parhaimmillaan tässä Gamecube-klassikossa niin pelillisen kuin audiovisuaalisen antinsa puolesta. Kontrollit luonnistuvat maailman parhaaksi valitulla ohjaimella kuin pelaaja olisi videopeliparatiisissa ja veitsenterävät grafiikat tekevät todellakin oikeutta Hothin tundramaisille maisemille ja kaikelle sen pinnalla (ja vähän jopa pinnan yläpuolella) tapahtuvalle äksönille.
Musiikkipuolella homma on sitä tuttua Star Warsia. John Williamsin mahtipontinen orkesterisovittelu antaa huikeat puitteet suurelle taistelulle ja ainoa pieni nillityksen aihe on että biisi ei kovinkaan hyvin assosioidu lumilevelin tunnelmaan. Pisteet kuitenkin kotiin jo yksinään siitä että tunnuskappale on enemmän tai vähemmän John Williamsin käsialaa ja miehen tahtipuikosta lähtevää sävelmää voisi kuunnella vaikka päivät läpeensä.
Star Wars-huuma jääkööt PBC:n joulukalenterissa nyt taakse joten huomiselle luvassa on hieman maanläheisempää menoa taskuhirviöitä sisältävän pelin muodossa.