19. Luukutus
Cliffhanger (Call Of Duty: Modern Warfare 2)
Call Of Duty-pelisarja ei tule ihan ensimmäisenä mieleen kun ajatellaan videopelien lumiaiheisia kenttiä mutta niin vain tämä nykypäivän massiivisin pelisarja (vai pitääkö puhua mediailmiöstä?) ujuttaa itsensä jollain lailla PBC:n joulukalenterin luukkuun. Sanotaan Call Of Dutysta mitä tahansa, on kuitenkin karu fakta että pelisarja on aivan tolkuttoman laadukkaasti tehtyä räimettä ja etenkin yksinpelin tuotantoarvot hakevat alalla vertaistaan. Michael Bay-tyylistä räjähdyspornoa yhdistettynä jopa Hong Kong-tason överiyteen yltäviin toimintakohtauksiin ja jenkkipatriotismiin… huhhuh! Call Of Duty on kuin Scooter; kaikki sitä haukkuvat mutta niin moni sitä silti salaa pelaa ja nauttii kokemastaan. Sarjan suursuosioon ampuneen Modern Warfaren (järjestyksessään pelisarjan neljäs osa) jatko-osaa, Modern Warfare 2:ta, odotettiin aikoinaan kuin uutta messiasta saapuvaksi ja peli lunasti ilmestyessään rynnäkkökilpeä ja akimbo-shotguneja lukuun ottamatta kaikki sille asetetut odotukset. Yksinpelin tarina jatkoi ekan Modern Warfaren aikana alkanutta konfliktisaagaa ja pelaajaa heiteltii erinäisiä toimintakohtauksia ympäri planeettaa lukuisien eri hahmojen näkövinkkelistä koettuna. Pelin alkupuoliskolla päästään myös kokeilemaan pitkien kalsarien lämpöeristystä Cliffhanger-nimisessä tehtävässä. Yhtymäkohdat Rennyn 90-luvun hittileffaan ovat ainoastaan toiminnan määrä ja lumiset vuoristomaisemat. T-paidassa kolmenkympin pakkasissa koheltavaa Stallonea ei valitettavasti ole (sitä varten on omat lisenssipelinsä 90-luvulta).
…
