Kuin aurinko joka nousee idästä, nousee myös PBC uuteen aamuun ja koitokseen tälläkin kertaa.
Tämänkertaisen puheohjelman takana ei ole kuin kaksi miekkamaakaria (Hazuki ja Cerker), mutta jakso pitää sisällään sitäkin kultaisimmalla otteella tuotettua silkkaa kipinää ja pauketta.
Pelattuja pelejä oli varsin vähän (Sniper Dan, Spiderman 2, The Binding of Isaac) pääaiheena olleen uunituoreen Onimushan lisäksi, mutta uutiskentiltä sentään Mikkis paikkasi taas pistämällä koko pelialan päälaelleen.
Ota siis jämäkkä puolustusasento ja pistä kimmottaen äänet korvakäytäviisi…NYT!
00:39:34 Uutiset:
Ganondorfin piti saada oma peli; Eipä saakaan
Mikkis laittoi tuulemaan Part 2
01:07:06 Pelikerho:
Onimusha: Way of the Sword
Mitä peliä pelasit kun 9.11 tapahtui?
Musiikit:
Onimusha 3: Demon Siege – Eiffel Tower
Onimusha Tactics – Battle 1
Onimusha: Dawn of Dreams – Plains Outpost
Onimusha: Way of the sword – Main Theme
Onimusha Warlords – Kaede Theme I
Onimusha: Way of the Sword – Main Menu
Onimusha Blade Warriors – Electronic Brain Realm
Onimusha 2: Samurai’s Destiny – Ekei’s Theme
Onimusha Warlords – Ai (Love)
Kahden viikon kysymys:
Mikä tekee videopelistä hyvän?
Podcast: Play in new window | Download (Duration: 2:38:53 — 363.6MB)
Vastaan hieman ohi. Moni asia itsessään tekee pelistä hyvän, mutta unohtumattoman pelistä tekee niinkin vaikeasti määriteltävä asia kuin tunnelma.
Toki perusasioiden pitää olla kunnossa, eli kontrollit tulisi olla vähintään alkuperäisen Resident Evilin tasolla. Sen jälkeen musiikit, visuaalit, rytmitys ja kerronta voivat nostaa hyvän pelin unohtumattomaksi kokemukseksi.
Tämä ei tarkoita tuotantoarvoja, koska nykypelit ovat surkeita tunnelman luomisessa. On esimerkiksi todella harvinaista, että läpipeluun jälkeen muistaisin yhden yhtä biisiä koko pelistä. Vertaapa tätä vaikka vanhoihin Final Fantasyihin, joiden koko soundtrackit ovat täyttä rautaa.
Ehkä myös nykyajan liika kädestä pitäminen rikkoo myös osaltaan tunnelmaa. Ei ole tutkimisen riemua, kun pointterit ohjaavat suoraan, mihin mennä. Mihinkään ei kiinnitä huomiota, koska mihinkään ei tarvitse kiinnittää huomiota. Tämä kuvastaa nykyajan nopean dopamiinin aikaa, jossa todella olemme eläviä kuolleita. Ihmiskunta on pilalla.