Rutistamisen turhuus

Onko työelämässä mitään siistimpää kuin ylittää itsensä toden teolla? Saat valmisteltua vaikean Powerpoint-presentaation viimeisen päivän intensiivisellä usean tunnin työskentelysessiolla tai saatte työmaalla pitkän rakennusprojektin ajoissa valmiiksi tekemällä viikon verran aiempaa kovemmin töitä. Helpottunut fiilis tiiviin työputken jälkeen on aina hienoa mutta tavallaan myös turhaa. Miksi ihmeessä nähdä ylimääräistä vaivaa vasta työprojektin lopussa kun hyvällä aikatauluttamisella taakkaa olisi saanut jaettua tasaisemmin koko projektin pituudelle? Tämä on etenkin pelialalla erittäin isoksi muodostunut ongelma.
Lue loppuun

Kalastuskausi on avattu!

Jäät alkavat vihdoin sulaa ympäri takatalven kourissa ollutta maatamme, joten onkin hyvä aika heittää se pilkkihaalari komeroon ja kaivaa esiin kalastustarvikkeet. Pelkällä onkimisella ei kuitenkaan elantoaan itselleen tee kuin aniharva joten keskitytään tässä blogitekstissä kalastukseen pelkästään harrastuspohjalta. Sivutoimena tai jopa ”side questina”.

Kalastuspelit ovat olleet pitkään jo ihan oma genrensä videopelien maailmassa. Jokainen vähänkään enemmän pelimaailman kuvitteellisen laarin pohjalta kaivanut, tietää varmasti Reel Fishingit sekä Rapala Pro Fishingit, unohtamatta tietenkään genren suurnimeä, Sega Bass Fishingiä onkiohjaimineen. Mutta entä sitten kalastaminen ihan vaan siinä sivussa? Videopeleissä on jo pitkään nähty eeppisten maailmanpelastusoperaatioiden sivussa hieman siimaleikkejä ja tämän viikon viikkoblogissa käydäänkin alkavan kalastussesongin kunniaksi läpi hieman kalastusminipelien parhaimmistoa. Ei muuta siis kuin viehelaatikko (tai matopurkki) mukaan ja katsomaan minkälaisia laadukkaita saaliita Ahti meille tänään tarjoaa?
Lue loppuun

Herää pahvi!

Puolentoista viikon päästä pelialalla rytisee ja ei, nyt ei ole kyse sodanjumala Kratosin tulevista örmyilyistä ja raakuuksista vaan peleistä joita voi pelata pahvilla. Nintendon uusi aluevaltaus, Labo, on pitkän odotuksen jälkeen vihdoin todellisuutta kuluvan kuun 20.pvä ja tämä mielenkiintoinen uutuus on saanut meidät pelaajat elämään niitä kuuluisia mielenkiintoisia aikoja. Vaikka pelaajat ympäri maailmaa ovatkin isoksi osin oksennelleet ja yökkäilleet nämä ”pikkulasten lelut” nähdessään mutta Nintendo kovaan ääneen on rauhoitellut pelaavaa kansaa ilmoittamalla että Labo on ihan oma juttunsa ja kehitysyksikkönsä, eikä mitään resursseja tulla pahvi-ihmeen nojalla viemään varsinaisesta pelidevauksesta. Oli totuus sitten lopulta mikä tahansa, on Labo kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapaus joka vaatii ehdottomasti pientä lisätutkiskelua osakseen.
Lue loppuun

Pelaamatta paskaa?

Pitelin ensimmäistä kertaa peliohjainta (NES) kädessäni parivuotiaana vaippataaperona. Sain ensimmäisen pelikonsolini (NES) kolmen vuoden kypsässä iässä. Pistin tietoisesti ensimmäistä kertaa pelikonsolin (NES) päälle aikomuksenani pelata sen sisällä ollutta peliä (Mega Man 2) nelivuotiaana. Läpäisin ensimmäisen pelini (Super Mario Bros) ihan alusta loppuun viisivuotiaana.

Olen siitä asti pelannut pelejä aika paljon ja hieman yli kymmenen vuoden iässä ihan tosissaan alkanut ammentamaan alasta kaikkialta mistä vain pystyi peleistä tietoa saamaan. Olen työskennellyt pelialalla ja huomiohuor… kirjoitellut peleistä ympäri ämpäri verkko- ja printtimediaa läpi vuosien. Omistan jokaisen mainstream-pelikonsolin, ja muutaman hieman pienemmän profiilin laitteen, joka on julkaistu vuoden 1985 jälkeen ja pelejä on vuosien aikana kokoelmiin kertynyt nelinumeroinen määrä.

Voisi siis luulla että olen pelannut erittäin paljon ja se on totta. En ole kuitenkaan pelannut kaikkea. On olemassa oikeinkin suosittuja ja suuria pelisarjoja joihin en ole koskaan hipaissutkaan ja tämän viikon blogiteksti toimikoot ripittäytymiskoppinani. Jotkut mainituista pelisarjoista tullaan myös raiskaamaan tekstimuodossa toimestani sillä en omaa tyyliin gameplay-pätkien tai screenshottien katselemista enempää kokemusta näistä mistään. Pahoittelut siis etukäteen.
Lue loppuun

Kätyrit parrasvaloon

Ridley, Tiny The Tiger, Meta Knight… kaikki kovia vihollisia omissa pelisarjoissaan ja armeijarankeilla mitattuna nämä mainitut kaverit ovat statukseltaan enemmänkin bossien tai mid-bossien kategoriaa. Armeijassa myös opetettiin että se kuuluisa KSE, ”Koulutuksen Suoma Etu”, antaa sinulle erivapauksia niistä etovimmista paskaduuneista joita on sitten helpompi jaella alempiarvoisille jääkäreille sekä tykkimiehille. Samanlainen arvojärjestys on valloillaan myös videopelien maailmassa. Aniharvoin, jos koskaan Metroid-pelissä ensimmäinen vastaan tuleva vihollinen on Ridley, tuo avaruuspiraateista viheliäisin (Super Metroidissa kyllä mutta tiedätte varmaan mitä tässä haetaan) ja yleensä se ensimmäinen tykinruoka joka Samusin tykin eteen tulee, on helposti atomeiksi pamautettava rivivihollinen. Nämä riviviholliset ovat nimenomaan niitä näkymättömiä duunareita, jotka tekevät sitä tärkeintä työtä peleissä pelaajan varpaillaan pitämisen kannalta. Koskaan eivät ne saa sitä isointa kiitosta ja aina ne ohitetaan kahvipöytäkeskusteluissa mutta onneksi viime vuosina myös rivikörmyt ovat alkaneet saamaan kaipaamansa arvostusta myös pelaajien keskuudessa. Tutustutaanpa hieman muutamaan työn raskaaseen raatajaan.

Lue loppuun

Syyt palata takaisin

Switch-konsoli niittää menestystä ympäri maailmaa ja isoimmat kiitokset laitteesta tuntuvat lähes poikkeuksetta menevän laitteen huikaisevan laadukkaan pelivalikoiman suuntaan. Hieman yli vuoden ikään päässeen hybridilaitoksen ison luokan pelikokoelmaa koristavat mm. sellaiset huippunimikkeet kuin Super Mario Odyssey, Xenoblade Chronicles 2, Mario&Rabbids Kingdom Battle, Splatoon 2, ARMS ja viimeisimpänä laatutekeleenä uusin Kirby-seikkailu lisänimeltään Star Allies. Kuusi peliä hieman yli vuoteen ei nyt ole hirveän paljon mutta kun mukaan lisätään pataljoonallinen pelejä jotka on saatavilla tavalla tai toisella myös Nintendon aiemmalle kotikonsolille, kasvaa määrä huimasti. Mario Kart 8 Deluxe on lisätyistä pelimuodoistaan ja hahmoistaan huolimatta se sama peli mikä jo Nintendon katastrofikonsolilla meitä viihdytti eikä Bayonetta 2 huikaisevasta laadustaan huolimatta säväyttänyt enää Switchillä niin kovin kuin Wii U:lla muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa pelattuna. Tappelupelien puolella Pokkén Tournamentin Switch-versio on saanut uuden elämän Switchin puolella mutta Wii U:lla peliä pelanneet nyt eivät saa mitään uutta muutamaa lisäsisältötaistelijaa ja hahmoa lukuun ottamatta. Horisontissa siintää loistavan tasoloikan, Donkey Kong Country: Tropical Freezen, Zelda-fanien suosiman Hyrule Warriorsin sekä Captain Toadin pulmaseikkailun käännökset Nintendon uutuuslaitteelle joten tulevaisuudessakaan ei versiointijuna ota pysähtyäkseen.

Onko siis enää kohta mitään syytä edes käynnistää Wii U:ta kun kaikki sille ilmestyneet huippupelit ilmestyvät myös Switchille ja Captain Toadin tapauksessa jopa myös 3DS:lle..? Onko olemassa mitään syytä käynnistellä enää mitään takavuosien flopanneita konsoleita koska niiden kovimmat ja tärkeimmät pelit löytyvät jo pelattavina muualta? Tähän kysymykseen vastaa tällä viikolla PBC:n viikkoblogi.
Lue loppuun

Kirbyn sivuduunit

PBC:n Kirby-aiheinen teemaviikko on päässyt täyteen vauhtiin. Aiempien teemaviikkojen (Zelda-sarja, Marion tasoloikat ja Pokémon-sarjan pääpelit) tapaan, myös tämä teemaviikko käy läpi kronologisessa järjestyksessä läpi pitkään ikään päässeen pelisarjan. Kirbyllä kuitenkin on CV sen verran pullollaan peliä jos monenlaista ja tämän johdosta ihan jokaista hahmon tähdittämää sivuosaa ei käyty teemaviikolla läpi joten tämän blogitekstin tehtävänä on kohdistaa parrasvaloa vaaleanpunaisen suursyömärin sivuosille joita ei mainita PBC:n Kirby-teemaviikolla.
Lue loppuun

PBC-Suomi-PBC-sanakirja

Ensi maanantaina julkaistaan PBC:n juhlava jakso joka on järjestysnumeroltaan niinkin iso kuin 300! Tähän päälle kun lasketaan vielä kaiken maailman pressicastit (pelimaailman isoista tiedotustilaisuuksista tuoreeltaan nauhoitetut reaktioäänitteet), retrospesiaalit (erikoisjaksot joissa käytiin läpi retrokonsolit aina kasibittisestä kuusneloseen), E3-spesiaalit (E3-messujen tarjontaa tuoreeltaan läpikäyvät audioelämykset) niin voidaan sanoa että kovan päivätyön ovat kaikki projektin parissa eläneet saaneet käydä läpi vuosien aikana.

Uusille satalukemille päästessä on PBC aina jollain lailla uudistanut toimintaansa ja niin se tulee tekemään myös ensi maanantain jakson jälkeen. Jos sinulle ei PBC ole vielä tuttu niin tämä blogiteksti on kuin tehty sinua varten sillä 300 jaksoon mahtuu sisäpiirin vitsiä ja running gagia jos monenlaista joten jos joidenkin jaksojen jutut ei ihan heti aukea niin jatka lukemista.
Lue loppuun

Suomalaista pelikirjallisuutta

Huomenna 28.pvä helmikuuta vietetään Aleksis Kiven päivää joka tunnetaan myös suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Kivi tunnetaan maan kansalliskirjailijana ja mies olikin historioitsijoiden mukaan ensimmäinen raapustelija joka sai hommasta elääkseen palkkaa. Asia jota ei viikottain PBC:n sivustolle viikkoblogia kirjoittava kaveri tule koskaan työstään saamaan.

Kirjoja on olemassa monenmoisia mutta tällä viikolla PBC:n viikkoblogi keskittyy suomalaisen kirjallisuuden päivän aattona  totta kai suomalaiseen kirjallisuuteen ja ennen kaikkea pelikirjallisuuteen. Kirjojen lukeminen on mitä mainioin tapa sivistää itseään tai antaa mielikuvitukselle ärsykettä joten mikä olisikaan videopelien ystäville parasta kuin nimenomaan pelikirjallisuus joka on viime vuosina ollut kotimaassa äärimmäisen kovassa huudossa. Kiitos tästä nousujohteisuudesta kuuluu kirjailijoiden itsensä lisäksi joukkorahoituspalvelu Mesenaati.me:lle, jonka ponnistelut mahdollistavat sen että tässä pienessä maassamme eivät kirjojaan saa julkaisuun vain ja ainoastaan Reijo Mäki, Ilkka Remes tai Jari Tervo. Käykää siis ihmeessä tämän blogin luettuanne tsekkaamassa Mesenaatti.me:n sivuilta kaikki itseänne kiinnostavat kirjaprojektit.
Lue loppuun

Jumalauta se on lumilauta!

Talviolympialaiset pyörivät parhaillaan joka toisella televisiokanavalla tarjoten kylmää tunnelmaa vastaanottimien läpi lumisilla ja talvisilla maisemillaan, sekä tietty kylmää suihkua mitaleista haaveilevien suomalaiskatsojien niskaan. Curlingin ohella yksi henkilökohtaisista suosikkilajeistani on ehdottomasti lumilautailu. Joskus teininä lajin isoimman buumin aikana itsekin ”stikanneena”, on hämmentävää nähdä miten paljon laji on kehittynyt vuosien saatossa. Kun takavuosina vielä ”tonnikasikybäsestä” sai half-pipessa jumalattoman määrän pisteitä ja temppu oli melkein verrannollinen skeittipiirien ”ysisataseen”, on se tänä päivänä vakiokamaa ja vaikeampien temppujen perusta.

Samaa kehitystä on vaikea löytää lajin ympärille rakennetuista videopeleistä. Kuten tuli aiemmin todettua, oli lumilautailu suosionsa korkeimmalla rinteen lakipisteessä 90- ja 2000-luvun taitteessa ja tuolloin aiheen tiimoilta kehiteltyjä pelejä ilmestyi enemmän kuin mustelmia ensi kertaa lumilautailua kokeilevan pakaroihin ja polviin. Jotta rakas lukija välttyisit niiltä huonoimmilta snoukkaräpellyksiltä, jatka ihmeessä lukemista sillä tämä teksti sisältää snoukkapelien kirkkaimmat helmet.
Lue loppuun