PBC valmistautuu laskiaiseen laskemalla laadun aallonharjalta alas ja ryminällä. Luvassa on tuttuakin tutumpaa kamaa ja vaikka peleistä pitäisikin pääasiassa puhua, on jaksossa yllättävän vahva showpainin tuoksu myös läsnä.
Pelit on kuitenkin se pääasia, ja tässä jaksossa et säästy ainakaan F-Zerosta, Creature In The Wellistä, uuden Smash-hahmon läpikäynnistä, Nintendon ja Microsoftin talousnumeroista, Silent Hill -huhuista, parhaista suomipeleistä, saatikka monesta muustakaan.
Jaksossa starttaa myös kilpailu, jossa parhaiten viikon kysymykseen vastannut voittaa itselleen uunituoreen kotimaisen pelin (Steam-versio) joten osallistu ihmeessä.
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.
Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.
2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.
Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.
Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.
1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.
Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.
Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
…
Vuosikymmenen viimeinen PBC-jakso on tässä, ja mikä olisikaan parempi tapa jättää
hyvästit menneelle kymmenluvulle, kuin niputtaa yhteen ne videopeleistä parhaimmat ja
hienoimmat.
Luvassa on siis pelkkää timangia ja laatua, kun koko jakso on täynnä puhetta vain
niistä parhaista, ja ehkä jakson lopussa saatetaan saada yhteinen päätös siitä mikä onkaan 2010-luvun paras peli?
(00:02:20) 2010-2012
(01:17:06) 2013-2015
(02:27:01) 2016-2019
(03:51:45) Edellinen kahden viikon kysymys: Mikä on menneen vuosikymmenen paras videopeli?
Valtakunnankanslia pyysi että PBC:stä muodostettaisiin uusi hallitus… mutta haistatimme pitkät ja teimme sen sijaan uuden jakson.
Jaksossa otettiin käsittelyyn päaiheessa jälleen yksi ajankohtainen peli joka pilkottiin täysin atomeiksi.
Sen lisäksi rupateltiin myös ummet ja lammet mm. PS4:n viime vuoden suurpeleistä, Mechstermination Forcesta, Fire Emblem: Three Housesista, tulevista kotimaisista pelikirjoista, tulevan Xboxin VR-touhujen puutoksesta, uusimmasta Stadia-farssista ja monesta muusta asiasta mikä saa lähinnä punan korville.
Jakson kohokohta on kuitenkin pitkään poissa linjoilta olleen miehen paluu. Kuuntele heti!
On jälleen aika PBC:n, tuon videopelaamisen apostolisanan ja saarnan.
Tällä kertaa jaksossa kuullaan juttua Luigi’s Mansion 3:sta, Bee Simulatorista, Pokémon Platinumista, Ring Fit Adventuresta, Game Awards -ehdokkaista, uuden Pokémonin myynneistä ja vaikkapa tutun pelisarjan paluusuunnitelmista.
Jaksossa laitetaan myös Top 3 -osion muodossa järjestykseen maailman yliarvostetuimmat videopelit, sekä paljastetaan tämänkertainen (kahden) viikon kysymys -skaban voittaja.
PBC palaa takaisin 8v-synttäreiden mittaiselta tauolta.
Vatsa on täynnä kakkua ja herkkuja, eikä se voi olla kuulumassa myöskään jaksossa kuultavassa läpässä.
Peleistäkin puhutaan, ja käsittelyssä on mm. Dragon Quest XI, Sega Mega Drive -piratisointi, Remnant: From The Ashes, Wreckfest ja monet muut tutut sekä vähemmän tutut nimikkeet.
Jakson loppupuolella kannattaa pitää myös korvat höröllä tulevien uudistusten, sekä kilpailun (lahjakortti konsolikauppapaikoille) vuoksi.
HUOM
Uudistukset: – Jaksot jatkossa kahden viikon välein.
– Uutisosioihin enemmän uutisia.
– Helpommin ymmärrettävät Top 3 listat.
– Kissapöydelle osiosta harkinnanvarainen yllätyssektori; Vain jos on oikeasti syytä keskustella syvällisiä esim. Iso uutistapaus, tapahtuma etc.
– Juhlapäivänjuhlistus canceled.
– Tilalle ”Pelikerho” samalla tyylillä kuten Takapölkky jaksot 352, 356 ja 373
– Pelikerho osioista julkaistaan myös oma videolla maustettu versio.
– Osion juontaja päättää Pelikerho -jakson pelin, mutta pyritään valitsemaan sellaisia pelejä, joita jaksoon osallistuva väki ei ole pelannut ja jotka on helposti saatavilla.
Bonus sektori:
Alustavasti seuraavan kahden jakson ajan arvomme parhaan ”kahden viikon kysymys” vastauksen lähettäjälle vapaavalintaisen 20e PSN/Xbox/eShop lahjakortin.
Joulukuussa pidämme tästä tauon koska joulukalenteri, mutta jos homma lähtee hyvin vauhtiin, niin kenties jatkamme tätä myös ensivuonna.
Väkivalta, on tunnetusti vihoviimeinen ratkaiskeino ylipäätään mihinkään. Silti tätä kamalaa aktiviteettia nähdään peleissä hyvinkin paljon, ja sen kitkemistä ovat vuosien saatossa yrittäneet niin kaiken maailman jackthompsonit, kuin myös ihan internetin valkoisella ratsulla ratsastelevat nettiritaritkin. Mutta miten ihmeessä väkivaltaa peleissä voi vähentää, jos jopa pelisarjat ja pelihahmot itsekin sitä suosivat sopivan paikan tullen? Ihan muista kuvioista tunnetut pelimaailman ikonit ovat useaan otteeseen ottaneet pientä breikkiä päivätöistään, ja siirtyneet myllyttämään. Onko mikään enää pyhää?? Miksi eivät nämä hahmot vain pysy niissä tutuissa peliympäristöissään??
…
PBC tippuu eetteriin kuin pommi Hiroshimaan konsanaan.
Tällä viikolla puhutaan taas paljon aiheesta, sekä aiheen vierestä.
Aiheesta puhuessa ei voida olla mainitsematta kiireiltään paikalle ehtinyttä Kamina Dimensionsin Temaa, joka kertoo rakkaille höpönassuille hieman miten tehdään videopelejä, ja mille videopelille kannattaa tällä hetkellä antaa parhaansa mukaan tukea.
Aiheen vierestä sen sijaan kuultiin juttua mm. Yakuza-sarjan nimimuunnoksista, Astral Chainista, Gato Robotosta, uudesta änäristä, Rockstarin launchereista ja monesta muusta päivänvaloa kestämättömästä asiasta.
Pääosiossa oli vuorossa Top3-listailu, joka tällä kertaa käsitteli indie-metroidvanioita.
Vielä ehdit antamaan sporttaukset kotimaiselle peliosaamiselle joten laita millainen summa tahansa, tai ainakin jaa ilosanomaa somessa niin kansa pääsee kärryille laadukkaasta metroidvaniasta.
(00:52:17) Top 3:
Indievaniat
(01:47:58) Edellisen viikon kysymys: Mikä on kaikkien aikojen isoin floppi pelikonsoli? (Poislukien Virtual Boy)
Muutaman päivän päästä pelaajat pääsevät Koholintin Twin Peaks -henkiselle saarelle, joko ensimmäistä kertaa ikinä, tai vaihtoehtoisesti ties monettako kertaa mutta koristellummalla ulkoasulla. Alkuperäisellä tiiliskivi-mallisella Game Boylla maailmaa valloittanut Link’s Awakening, saa vihdoin kauan odotetun uusiojulkaisunsa, toisen sellaisen jos pelin Game Boy Colorille ilmestynyt DX-versio (ei liity mitenkään showpainiin) lasketaan mukaan. Jos kuluvan vuosikymmenen puolivälissä valloillaan ollut ”remaster-kuume” (julkaistaan edellisen sukupolven peli uudelleen muutamalla lisäpikselillä joita ei paljain silmin erota) katkoi synapseja aivojen hermolohkossa, ei kannata ainakaan turvautua Nintendon olkapäätä vasten, sillä kiotolaisfirma on yhtä lailla syyllistynyt peliensä kierrättämiseen läpi vuosien. Link’s Awakening, saatikka pari viikkoa sitten julkistettu Xenoblade Chroniclesin uusi versio, ei todellakaan ole mikään poikkeus sillä Switch yksinään on täynnä floppikonsoli Wii U:lla harvojen ja valittujen kokeilussa olleita pelejä.
Nintendo on kuitenkin vuosien saatossa julkaissut pelejä, jotka on julkaistu ennenkin, mutta joiden uusioversiot eroavat ihan tuntuvasti alkuperäisestä. Unohda siis hetkeksi Uncharted 3:n PS4-versiot ja Metal Gear Solid HD Collectionit, ja sukella mieluummin näiden ihan oikeiden uusioversioiden maailmaan!
…
Uusin PBC-jakso ei turhia selittele, vaan tarjoaa jälleen uskomatonta tykitystä kaikesta videopelaamiseen liittyvästä.
Luvassa on proosaa mm. Gears 5:stä, Monster Hunterin lisäosasta, Tokyo Xanadusta, maailman huonoimmasta Contrasta, Blair Witchistä, Switchin uudesta kuntoilupelistä, Apple Arcadesta ja vaikka ties mistä muusta.
Pääosiossa nostettiin kissaa pöydälle ja päätettiin tieteellisin sekä tilastollisin metodein Wii U:n ja Vitan huonous.
HUOM:
Oselotin maksa suhisee jakson aikana aika ajoin varsin reippaasti ja pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa harmia.
