Vanha kunnon 2020. Australia paloi melkein poroksi, jenkeissä myllytettiin siihen malliin että piti tarkistaa mitä Rodney King nykyään touhuaa, kotimaassa pääministerit vaihtuivat yllättävänkin väkivallattomasti, vanha velmu D.Trump otti vaalitappionsa juurikin niin suotuisasti kuin oletettiin, ja olihan siellä tietty se koronapandemiakin. Luojan kiitos se on nyt ohi, mutta onneksi laadukkaat videopelit eivät tästä kauhujen vuodesta pahemmin kärsineet.
Jos siis olet juuri ottamassa puheeksi uusimman Paper Marion, Sackboyn viimeisimmän tasoloikkailun, ensimmäisen ihkaoikean Half-Lifen sitten miesmuistiin, tai vaikka PS4:n pelityökalu Dreamsin… heitä ne roskiin kaikki sillä tässä ovat ne pelit jotka ovat oikeasti niitä vuoden parhaita.
Eristystoimet senkun vaan jatkuvat mutta sehän ei PBC:tä estä puhumasta tälläkään kertaa videopeleistä. Uusi jakso on siis täällä taas ja kolmen pekan (Phazuki, Pandzerx, Ptootsi) voimin katsastamme pelimaailman kuulumiset sekä isoimmat pelitapaukset.
Luvassa on asiaa mm. Resident Evil kolmosen uudelleenlämmittelystä, Valorantin betasta, tietokoneiden kasaamisesta simulaatioympäristössä, Nintendo tilien salauksien pettämisestä sekä ummet ja lammet Final Fantasy seiskan remakesta.
Tänään ollaan jännän äärellä monestakin syystä.
PBC-jaksossa on pitkästä aikaa nimittäin neljä (4) osallistujaa, oikeasti syväluotaavaa asiaa videopeleistä sekä jopa pelinkehityksen saloista.
Pääaiheena ja pelikerhon pelinä toimi Kamina Dimensionin uunituore MindSeize, mutta kuultiin jaksossa paljon muutakin puhetta.
Kunniansa saivat nimittäin kuulla mm. Blasphemous, Dead Cells, Ring Fit Adventure, Midway, Netflix sekä E3.
Ota jakso kuunteluun niin tiedät miksi pelien tekeminen on niin vaikeaa puuhaa.
Olitko koomassa koko pelivuoden 2019?
Vastasit sitten kyllä tai ei, kannattaa sinun kuunnella tämä kattava GOTY-jakso, jossa kolme cowboyta ratsas… tai siis kolme PBC-mongertajaa käy läpi pelivuotta 2019.
(00:04:35) Q1 (01:03:09) Q2 (01:32:09) Q3 (02:03:39) Q4 (02:42:56) Edellinen kahden viikon kysymys: Mikä on vuoden 2019 paras videopeli?
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.
Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.
2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.
Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.
Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.
1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.
Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.
Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
…
Näissä jaksoissa tulemme läpikäymään pelimaailman tapahtumia aina kun jotain suurempaa presentaatiota verkon syövereihin ilmestyy.
Tällä kertaa Super Pressicast erikoislähetyksessä läpikäydään 10.12.2019 esitetyt PlayStationin State of Play ja Nintendon Indie World -lähetykset ja 13.12.2019 esitetty The Game Awards 2019 -palkintogaala.
(00:00:30) State of Play (10.12.2019) (00:17:50) Indie World (10.12.2019) (00:35:15) The Game Awards 2019
PBC, PBC aikuislasten viikoin kulkee, tuottaa peliproosaa. Örisee korviin sivullisten ja iskee vääriä mielipiteitä pitkin matkaa. PBCn taika tiistaiaamuun haihtuu jos vain katsoo peiliin niin sen huomaa. Päivän puuhat taas kun iltaan vaihtuu on PBC idioottien luomaa.
Tämän viikon jaksossa ollaan hereillä koko jakson ajan.
Aiheissa pyörivät mm. Borderlands 3, Guacamelee! -pelisarja, Mega Drive mini, Noita, Red Dead Redemption 2 sekä uunituore The Legend of Zelda – Link’s Awakening.
PBC:n uusin jakso puskee päälle ja iholle kuin pelialan miestyöntekijä, ja jakso onkin täynnä mitä riemastuttavinta herkkua.
Jos oikein tarkkaan kuuntelet, saatat kuulla juttua esim. Pokémon Masters -mobiilipelistä, Disney-pelien paluusta konsoleille, CTR:stä, Telltalen elvyttämisestä, sekä videopelipahisten parhaista aikomuksista.
Kuuntele jakso niin vältät syksyn pimeyden sekä kosteuden.
(00:58:42) Edellisen viikon kysymys: Kun Mikkis on jo antanut vaikka ja mitä Nintendolle, niin mitä Nintendon tulisi tarjota Microsoftille vastalahjaksi?
No More Heroes 3
Travis on mies, joka ei esittelyjä kaipaa. Ne jotka niitä kuitenkin kaipaavat, voivat katsoa Googlesta. Miehen seuraavaa kunnollista peliä on saatu odotella jo jonkin aikaa, ja vaikka Travis Strikes Again oli mainio välipala, jätti se odottamaan sitä oikeaa No More Heroesia, varsinkin piilotetun loppunsa kanssa. Suda kun on onneksi mies joka ei petä niin saatiinhan saagalle arvoistansa jatkoa. Trailerissa on mukana yliampuvaa menoa ja meininkiä populäärikulttuuriviittauksineen, Kamen Rider -asuineen ja wrestling-liikkeineen, eli juuri sitä mitä No More Heroesilta odottaa. Kun pakkaan lisätään vielä Sudan itsensä kirjoittama tarina, voimme odottaa TSA:sta tutun Sudaverse meiningin olevan vahva tässäkin. Tai sitten emme, Suda on mies jota on hankala ennustaa.
Legend of Zelda: Breath of the Wild 2
Kyllä se Nintendo osaa yllättää. Kun suurin osa messuilla olevista peleistä on vuodettu ja Nintendon ”one more thingiksi” odotetaan uutta Metroidia, lyödäänkin nurkan takaa tiiliskivellä kun yksi tämän vuosikymmenen kovimmista peleistä saa suoran jatko-osan. Traileri antoi jo esimakua hiukan synkemmästä tunnelmasta, jonka hakemisen Aonuma vielä myönsi haastatteluissa, joten BotW 2:sta uskaltaisi odottaa Majoras Maskin kaltaista tapausta. Myös Zeldan läsnäolo ja samankaltaisuudet eräiden näytettyjen konseptitaiteiden kanssa, kielivät siitä että nyt saadaan todellakin erilainen Legend of Zelda-peli.
…