Otetaanpas elämän VHS-nauha (nuorimmat lukijat, kysykää vanhemmiltanne) ja kelaillaan hieman. Kelataan taaksepäin aina 90-luvun ensimmäiselle puoliskolle jolloin 16-bittiset JRPG-klassikot veivät satoja tunteja vapaa-ajastamme ja hieman myös kouluajasta siinä sopivan paikan tullen, kivuliaan haastavat tasoloikat raastoivat hermoja niin vaikeustasojensa kuin aina vain rasittavammaksi käyvien maskottiensa kanssa ja SHMUP-pelit olivat se pelaamisen ”kuka kukin on”-genre. Kaikkia näitä pelejä pelattiin yksin. Pikakelataan nauhaa muutamalla vuodella eteenpäin ja huomataan että koko seitsenhenkinen perhe koirineen pelaa olohuoneessa liikkeentunnistusta käyttävää bilepeliä, FPS-räiskinnöissä huudetaan kamaluuksia vastapelaajan äidistä toiselle puolelle maapalloa sadan muun pelaajan tukkiessa samaa serveriä ja jopa 2D-tasoloikat ovat kaoottista sekoilua kun neljä pelaajaa rymyää läpi ahtaiden kenttien. Miten helvetissä tässä näin pääsi käymään!?! Missä on minun yksinpelini jonka haluan vain fiilistellä läpi omissa oloissani??
…

Tervetuloa takaisin yksinpeli!Lue lisää »

Blogin kirjoitushetken aamuna rysähti kotimaisen median saralla jytkyyn verrattavissa oleva pommi kun HS:n Nyt-liitteen kommentointiosio otettiin pariksi viikoksi pois käytöstä. Pari viikkoa nyt on ihmisen elinajasta vain pieni murto-osa mutta vakituisen nettikommentoijan näkökulmasta se on kuin ikuisuus. Minne nyt mennä purkamaan nimettömänä pahaa oloaan ja sanomaan asioita joita ei koskaan uskaltaisi omalla nimellä ja naamalla sanoa toiselle ihmiselle saatikka julkisesti? Otteet tosiaan kovenevat sananvapauden maailmassa ja siitä saavat kiittää ihmiset aivan itseään sillä HS:n uutispäällikkö Juuso Pullinen perusteli kommentointivaihtoehdon poistoa juuri sillä verukkeella joka on varmasti käynyt meille jokaiselle näkökyvyn ja lukutaidon omaavalle käynyt selväksi; valitettavan iso osa ihmisistä on aivan helvetillisen typerää porukkaa.
…

Vapaus sanoa kivasti ja rakentavastiLue lisää »

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingin jaffahallissa järjestyksessään toiset Tubecon-kinkerit. Kyseinen proggis on siis kotimaisten Youtube-hahmojen/henkilöiden oma messu, jossa nämä pääsevät esittelemään taitojaan liveyleisölle, tapaamaan fanejaan ja siinä samalla totta kai tekemään hieman mainosta omille projekteilleen. Tapahtuman taustalla on täysi amatööriporukka mitä tulee tapahtumajärjestämiseen (erotus on vähän sama kuin PBC:n ja ammattimaisen audioviihteen tekemisen välillä) joten tapahtuma oli edelleen camp-huumorimaisen kömpelö mitä tulee organisointiin ja sulavuuteen mutta kyseessä oli lajissaan ”vasta” toinen tapahtuma joten vielä lapsukset antaa anteeksi ja vaikka ne kuuluisat ”heitterit” ja kateelliset kuinka mölyäisivät mitä, on tapahtuma kuitenkin loppupeleissä plussan puolelle menevä sillä jos edes päivän verran noinkin nuoret ihmiset tekevät jotain muuta kuin potkivat vanhuksia kaduilla tai ryöstelevät karkkia kaupasta, on jotain tehty oikein. Mitä puolestaan ei olla tehty oikein, on kotimainen videopeliviihde Youtuben puolella.
…

Vuoden pelikanava… miksi?Lue lisää »

Kuten allekirjoittaneen pelimausta ja preferensseistä saattaa päätellä, on omalla kohdalla Rare Replay yksi kovimpia pelivuoden nimikkeitä. Brittistudion pelit ovat läpi vuosien olleet täynnä laatua, kivoja ideoita ja ennen kaikkea sitä videopelaamisen ”essenceä” ja mikä olisikaan hienompaa kuin saada iso osa näistä klassikoista yhteen kätevään pakettiin ja vieläpä pilkkahintaan. Tämän vuoden E3-messuilla näihin rukouksiin saatiin jostain ylempää vastaus kun tämä hieno kokoelmapaketti julkistettiin ja näitä kyseisiä helmiä pelannut kansa oli lähestulkoon polvillaan näyttöpäätteidensä edessä.

30 peliä on valtaisa määrä pelattavaa jopa kovimmille ohjainsankareille joten PBC:n retrofiili Norsukampa tarjoaa tässä pienen läpileikkuun kokoelman peleihin ja kertoo mitä kannattaa pelata siltä kuuluisalta ”yhdeltä istumalta” ja mitä kannattaa jättää niihin aivan tylsimpiin iltoihin.

Let’s go!
…

Norsukamman Rare Replay-opasLue lisää »