Anteeksipyyntö Star Fox Zerolta
…
PBC tulee ulos kaapista
Kuten usea PBC:n podcastin irvikuvaa kuunnellut tietää, lytätään jaksoissa usein överipuolueelliset fanipojat syvimpään suohon ja kieltämättä aina ihan aiheesta. Fanipoikamainen epäsubjektiivisuus on yksi hirveimpiä asioita mitä nykypelaajistossa näkyy ja se on myös erittäin surullinen asia sillä usein nämä vain ”yhdessä leirissä majailevat” pelaajat jäävät suuresta määrästä laadukkaasta pelaamisesta paitsi kun suosivat vain sitä yhtä konsolialustaansa tjms. Toinen erittäin hauska kuriositeetti on sysipaskojen pelien puolustaminen naama vakavana jos ne sattuvat nyt olemaan vaikka osa fanituksen kohteena olevan konsolin yksinoikeusvalikoimaa. Erittäin hämmentävää ja sivustakatsojan silmin sangen huvittavaa käytöstä.
Vaikka PBC:n ääniaalloilla eivät nämä hupsuttelijat ikinä saakaan armoa, eivät castilaiset ole suinkaan mitään puhtaita pulmusia asiaan liittyen. Muutama PBC:n vakkarijäsen avautuukin nyt omista yltiöfanituksen kohteistaan jotka eivät voi tehdä mitään väärää pelaamisen saralla ja joista ei mukamas mitään vikaa löydy.
…
Street Fighterin vaietut salaisuudet
…
Pelimaailman muistettavimmat naishahmot
Kauan ehti vettä virtaamaan Kyrönjoessa kun pelien tekijät huomasivat, että on olemassa myös vaihtoehto kaikille maskuliinisille testosteronihirmuille joita miehiksi kutsutaan. Toki nuo hahmot tulisivat vaatimaan enemmän pikseleitä ja polygoneja mutta herra Peli Kehittäjän sanoessa ”Rohkea rokan syö”, pelimaailma sai osakseen nuo kauniimman sukupuolen edustajat.
Koska itse pidän naisista (riippumatta siitä mitä muu maailma asiasta sanoo), päätin tehdä pienen tribuutin näin tekstimuodossa tuolle ihanalle sukupuolelle.
Lukijan saadakseen hyvän ja tasavertaisen kuvan hahmoista, otin vapauden käyttää kuvissa yhtenäistä linjaa.
…
Mitä nyt Splatoon?
Käsi pystyyn kuka muistaa hihitelleensä itsekseen kun Nintendo vuoden 2014 E3-messuilla paljasti ensi kertaa Splatoonin? Oudon värikäs peli jossa karrikoidut ihmismustekalat ammuskelivat kirkkaita värejä ympäriinsä pelissä jota tituleerattiin Nintendon suurena panostuksena muodikkaan verkkoräiskintägenren valloitukseen. Käsi pystyyn kuka oli entistä enemmän hämillään kun julkaisun tienoilla Nintendo kertoi julkisuuteen pelin sangen oudon julkaisumallin? Peli julkaistaisiin täyteen hintaan (Wii U:n pelien täysi hinta on 50€) mutta se ei sisältäisi julkaisussa lähellekään kaikkea sisältöä vaan aseita, kenttiä ja muita strösseleitä pelimuodoista pelissä tärkeisiin hahmoskineihin, tultaisiin julkaisemaan DLC-päivitysten muodossa pitkin kalenterivuotta. Pelissä ei myöskään olisi verkkoräiskintöjen tapaan dedikoituja servereitä saatikka vapaasti valittavia areenoita vaan peli antaisi aina kerrallaan kaksi karttaa pelaajille pelattavaksi. Ei ihmekään että moni nauroi partaansa ja heitteli pilkkakirvestä Nintendon suuntaan ja myönnän oikea käsi ylös nostettuna että olin yksi näistä naureskelijoista.
…
PBC:n odotuslista pelivuodelle 2016
Kesäolympialaiset, futiksen EM-kisat, USA:n vaalit, Cheekin massiivinen jäähallikiertue, PBC:n kahdessadas (200!!) jakso. Kaikki nämä vuonna 2016 tapahtuvat suurtapahtumat ovat aivan paperia kun niitä verrataan vuoden 2016 pelitarjontaan joka näin tammikuun puolivälissä tarkasteltuna näyttää timanttisen kovalta. Koska apinoillekin annetaan tiedemielessä kokeiltavaksi kynää ja paperia, listaavat myös osa PBC:n vakiokaartilaisista nyt omat odotetuimmat pelinimikkeensä pelivuodelle 2016.
…
PBC:n vuoden 2015 pelit
Nyt kun tuo Avointen Pelimaailmojen vuosi 2015 on saatu päätökseensä, on viimein aika katsoa hieman ajassa taaksepäin ja pohtia mitkä olivatkaan ne tärkeimmät pelit jotka muovasivat tuosta vuodesta sen joksi se lopulta muodostui.
Käydään aluksi läpi vuoden kiinnostavimmat julkaisut ja lopuksi tiivistetään mitkä oikeastaan olivat ne aidosti parhaat pelit vuonna 2015 PBC-porukan mielestä.
Lähdetään sen pidemmittä puheitta liikkeelle. …
Ensimmäinen kerta – Life is Strange: Episodi 1
Tällä hetkellä kun julkaistavista peleistä joka toisesta löytyy enemmän tai vähemmän hyvin tehty avoin maailma, tulee välillä niin valtava ähky kaiken sen naamalle läpsyteltävän tekemisen ohessa että sitä tahtoo ottaa aika ajoin hieman rennommin ja pelata jotain joka ei puske jatkuvalla syötöllä tehtävää tiskiin. Kun aloin kuulemaan eri väyliä pitkin hehkutusta Life is Strangesta, päädyin ostamaan pelin Season Passin kun sen viidestä episodista oli jo neljä julkaistu.
Life is Strange on ranskalaisen pelistudion Dontnod Entertainmentin toinen peli, ensimmäisen ollessa hyvistä puolistaan huolimatta melko keskinkertainen Remember Me. Uutukaisessa otetaan 20-vuotiaan valokuvausopiskelija Maxine Caulfieldin rooli, tavoitteenaan selvitä perinteisistä opiskeluelämän ongelmista kuten opintotöiden palautuksista ja opiskelijakommuunissa elämisestä. Pelin lähtökohdat itsessään eivät kuulosta varsinaisen vakuuttavilta mutta kun mukaan heitetään kadonneen tytön mysteeri, murha sekä kyky kelata aikaa taaksepäin, alkoi ainakin oma vasemmalla ohimollani sijaitseva kulmakarvani nousemaan puolittaisen kiinnostuksen johdosta.
…
Ensimmäinen kerta – The Witcher 2: Assassins of Kings Enhanced Edition
Pelasin ensimmäisen Witcherin läpi 22.3.2015. Aikaa kului 48 tuntia joiden ensimmäisistä 15 tunnista kirjoitin mietteitä maaliskuun alussa. Kirjoituksen jälkeen peli sai itseni viimein oikein kunnolla koukkuun ja muistin pitkästä aikaa miten mahtavalta tuntuu, kun huomaa töissä toimivan automaattimoodilla ajatusten pyöriessä ainoastaan jonkin pelin ympärillä. Viimeksi koin samaa Mass Effect-trilogian kanssa kun intouduin aloittamaan sarjan pari viikkoa ennen kolmannen osan julkaisua. Silloin ahmin koko trilogian putkeen ja havahduin miettiväni etenkin Ashleytä epäilyttävän paljon. Ei kuitenkaan Mass Effecteistä enempää.
…
Ensimmäinen kerta – The Witcher 2: Assassins of Kings Enhanced EditionLue lisää »
Hienoja aikoja olla pelaaja
…