Käsi pystyyn kuka muistaa hihitelleensä itsekseen kun Nintendo vuoden 2014 E3-messuilla paljasti ensi kertaa Splatoonin? Oudon värikäs peli jossa karrikoidut ihmismustekalat ammuskelivat kirkkaita värejä ympäriinsä pelissä jota tituleerattiin Nintendon suurena panostuksena muodikkaan verkkoräiskintägenren valloitukseen. Käsi pystyyn kuka oli entistä enemmän hämillään kun julkaisun tienoilla Nintendo kertoi julkisuuteen pelin sangen oudon julkaisumallin? Peli julkaistaisiin täyteen hintaan (Wii U:n pelien täysi hinta on 50€) mutta se ei sisältäisi julkaisussa lähellekään kaikkea sisältöä vaan aseita, kenttiä ja muita strösseleitä pelimuodoista pelissä tärkeisiin hahmoskineihin, tultaisiin julkaisemaan DLC-päivitysten muodossa pitkin kalenterivuotta. Pelissä ei myöskään olisi verkkoräiskintöjen tapaan dedikoituja servereitä saatikka vapaasti valittavia areenoita vaan peli antaisi aina kerrallaan kaksi karttaa pelaajille pelattavaksi. Ei ihmekään että moni nauroi partaansa ja heitteli pilkkakirvestä Nintendon suuntaan ja myönnän oikea käsi ylös nostettuna että olin yksi näistä naureskelijoista.

Kelataan ajassa puolitoista vuotta eteenpäin talveen 2015. Käsi pystyyn ne jotka ovat nähneet pelin voittaneen lukuisia pelimedian myöntämiä ja pelaajien äänestämiä palkintoja vuoden parhaita yllätyksiä, online-moninpelejä, räiskintäpelejä, Wii U-pelejä, soundtrackeja tai vaikka ulkoasuja kokoavissa listauksissa? Niinpä, eiköhän ole meillä kaikilla aika pyytää Splatoonilta anteeksi ja myöntää että peli on paikkansa parrasvaloissa ansainnut.

Viime perjantaina peli sai jälleen yhden uuden kartan jo entuudestaankin messevään kenttävalikoimaansa mutta tällä kertaa ilmassa oli pientä haikeutta. Kyseinen päivitys oli Nintendon mukaan viimeinen jonka se tulee Splatooniin lisäämään joten kotimaisella kielellä sanottuna, Splatoon on vihdoin täysin valmis. Edelleenkään me pelaajat emme pääse valitsemaan tiimikavereitamme saatikka valitsemaan pelimuotoa ja moninpelikarttaa mutta sentään voimme olla rauhassa sen suhteen, että uusia aseita, pelimuotoja taikka kenttiä emme joudu enää alkaa opettelemaan. Splatoonia päivitettiin lähes viikottaiseen tahtiin yli puolen vuoden ajan ja nyt kun emme enää uusia päivityksiä tule näkemään, onkin aika pohtia Splatoonin tulevaisuutta. Mitä on tuotenimikkeellä edessään seuraavaksi?

Splatoon on Nintendolle uusi miljoonamyynteihin yltänyt IP sitten vuoden 2001 Pikminin (Wii-tuoteperheen pelejä kuten Music, Sports tai Play ei lasketa tähän) ja on sanomattakin selvää että peli tulee saamaan jatkoa jossain muodossa. Kysymys kuuluukin että missä, miten ja milloin?

Nintendolla on iso vuosi edessään. Se on julkistamassa seuraavan konsolisukupolven starttia työnimikkeellä NX kulkevan konsolin myötä ja tämän tekstin kirjoitushetkellä konsolista ei tiedetä mitään muuta kuin se että se esitellään isolle yleisölle E3-messuilla ja se että sille kehitellään Dragon Quest-peliä. Splatoon elää ja voi hyvin vielä julkaisukonsolillaan mutta jos NX huhupuheiden toteutuessa näkee päivänvalon jo tämän vuoden puolella, pitää Splatoon-tiimin tehdä erittäin nopeita kevätjuhlaliikkeitä, saadakseen pidettyä tämän aallonharjalla ratsastavan nimikkeen relevanttina. Jos peliä kituutellaan Wii U:n ainoana pelattavana nimikkeenä (Smash Brosin ja Mario Kart 8:n ohella) NX:n julkaisun jälkeen, tulee se kokemaan hitaanlaisen kuoleman samalla kun pelaava kansa pelaa into piukassa NX-konsolin uusia pelejä. On siis ehdottoman tärkeää että kun uusi konsoli pelikirjastoineen julkistetaan videomontaasin kera E3-messuilla, näkyy tuossa videokoosteessa Splatoonia… ja paljon.

Vaihtoehto jota moni ei ole pahemmin ottanut spekuloinneissa huomioon, on Nintendon yhä edelleen kovissa voimissaan oleva 3DS. Konsoli takoaa Nintendolle jatkuvalla syötöllä rahaa tänäkin päivänä ja sillä on nähty lukuisia ns. isojen konsolien puolella nimeä tehneitä pelejä kuten vaikka Smash Bros, Luigi’s Mansion ja viimeisimpänä Hyrule Warriors. 3DS:n käyttäjäkunta on kymmeniä miljoonia sierainpareja suurempi kuin Wii U:lla joten markkinarakoa olisi pelinimikkeellä kerrakseen. 3DS:n Wii U:n vastaavaan verrattuna vajavainen kontrollikartta ei kuitenkaan ole isoin este tälle teorialle vaan spekulaatiomörkö seisoo toivon tiellä.

Huhupuheet kertovat että tuleva NX-konsoli olisi kotikonsolin ja käsikonsolin jonkinlainen hybridi joka tulisi korvaamaan konsolimarkkinoilla niin Wii U:n kuin suhteellisen koviin ikälukemiin yltäneen 3DS:nkin. Jos tämä kuvio toteutuu, on vieläkin tärkeämpää Nintendolta laittaa heti alusta Splatoonin jatkaja ihmisten alitajuntaan ja mielellään konsolin alkutaipaleesta lähtien.

Mitä sitten pitäisi Splatoon 2: Splat Harder-pelin (kuulitte ensimmäisenä täältä) sisältää? Tällä hetkellä Splatoon möisi ihan pelkällä nimellisellä hypellään mutta sen kömpelöhkö julkaisumalli on vieläkin joidenkin pelaajien keskuudessa vieroksuntaa aiheuttavaa. Nyt kun pelin meininki on kuluttajille ja isolle yleisölle tuttua, tulisi uusi Splatoon-peli julkaista ehdottomasti ns. kokonaisena ja sen jälkeen vasta jatkaa hyväksi havaitulla semi-viikottaisella päivityslinjalla. Muistan kuinka ensimmäiset pari viikkoa Splatoonin parissa (julkaisuviikosta alkaen) olivat melko puuduttavia koska valittavana oli vain äärimmäisen rajallinen määrä aseita kahden kartan ja yhden pelimuodon siivittämänä. Peli pääsi toden teolla lentoon ensimmäisen sisältöpäivityksen myötä ja tasaisesti jatkuneet päivitykset näyttelivät isoa osaa pelin alati jatkuneessa freesissä fiiliksessä. Heti kun alkoi huomaamaan että verkkopelaajat olivat omaksuneet tarjolla olevien kenttien syvimmät salat ja tietyt aseet alkoivat jatkuvasti näkyä pelaajien käsissä, Nintendo julkaisi kartta- ja asepaketin joka muutti koko homman taas päälaelleen parin viikon ajaksi. Nerokasta ja ennen kaikkea pelaajan mielenkiintomittaria ihanasti kutittelevaa.

Tuleva peli kuitenkin kuten sanottua, pitää olla laajempi julkaisussa jotta se houkuttelisi laajempaa yleisöä puolelleen. Se että olisiko päivitysten julkaisutahti samanlainen jos peli saisi jo julkaisun aikana leijonanosan sisällöstään onkin sitten ihan eri kysymys ja tähän parhaiten osaa vastata Nintendon rekrytointivastaavat sekä työnjaosta vastaavat tahot liikutellessaan kehittäjiä osastoista toiseen. Lisäksi ne verkkoräiskintöjen standardit dedikoituista servereistä aina tiimi- tai klaanipohjaiseen pelaajahakuun, olisi fiksua laittaa peliin mukaan. Yksi asia mikä Splatoon 2: Splatoon’s Son-pelin (kuulitte jälleen ekana täältä) pitää ehdottomasti säilyttää, on pelin audiovisuaalinen tyyli. Värikylläinen läiskyttely höystettynä äärimmäisen omaperäisellä hahmokavalkadilla ja pelimaailmalla oli itselleni ehkä jopa hieman liian silmille hyppäävä mutta jotain kummallista viehätystä siinä oli, etenkin oudon koukuttavan soundtrackin tampatessa tahtia verkkosotimisen keskellä.

Vielä kun kaikki tämä jaarittelu Splatoon 2: Drake’s Fortune-pelistä (kuulitte ekana täältä ja Naughty Dogilta) on vain mutuilua ja spekulointia, voimme hyvillä mielin nauttia yhdestä tämän hetken koukuttavimmasta nettimoninpelistä. Pelistä jota ei tarvitse pelata rystyset valkoisina ragequittien siivittämänä vaan hymy jatkuvasti huulilla. Splatoon on peli jota meidän kaikkien tulisi kokeilla edes kertaalleen jotta huomaisimme että synkässä ja harmaassa pelimaailmassa on vielä värejä ja riemua jäljellä.

-Norsukampa