Street Fighter V on vihdoin ilmestynyt ja se kerää kiitosta ympäri pelimedioita ja pelaajia. Legendaarisen pelisarjan uutukainen on jälleen yksi sulka tämän tappelupelien kiistattoman kuninkaan jo entuudestaan runsaaseen päähineeseen. Kuten kaikilla meillä, ei Street Fighterin komero suinkaan ole täysin tyhjä luurangoista joten on aika kaiken SF-huuman keskellä kaivella hieman törkyisiä arkistoja niiden huonojen ja surkeiden Street Fighter-pelien nimissä. Ottakaa siis desinfiointiainetta ja oksennusämpäri esille sillä nyt on luvassa äärimmäistä roskaa.
Street Fighter The Movie The Game (PS1, Saturn)
Muistan vieläkin kuinka kovin odotin aikoinaan Street Fighter II:n kotikonsolijulkaisua. Nintendo-lehti ja Super Power hehkuttivat tätä tulevaa kolikkopelikäännöstä useita kuukausia ennen PAL-julkaisua ja allekirjoittanut oli vasta lukemaan oppineena lähes hermoromahduksen partaalla kaikesta odotuksesta johtuen. Peli lopulta ilmestyi ja osoittautui juurikin niin hyväksi mitä historiankirjat tänä päivänä kertovat. Kolmisen vuotta myöhemmin olikin vuorossa sitten uusi hypejunareissu ja tällä kertaa Street Fighter-elokuvan tiimoilta. Uransa huipulla ollut Van Damme, toimintaleffojen erikoisosaaja Steven E. de Souza ja vieläpä itselleni vuosien aikana erittäin rakkaaksi noussut aihealue. Kunpa olisin tiennyt kuinka paljon voikaan mennä vikaan..?
Leffa oli kamala jopa 7-vuotiaan Norsukamman mielestä mutta siitä tehtiin myös peli joka herätti ennen ilmestymistään mielenkiintoni. Pelimaailman kovin puheenaihe oli tuolloin Mortal Kombat jonka ulkoasua tulisi tuleva Street Fighter The Movie The Game mukailemaan. Tähän mennessä kuitenkin kaikki Street Fighter II:n eri inkarnaatiot (Super ja Turbo) olivat onnistuneet loistavasti joten miten muka sitten tämä ”hienommilla” grafiikoilla höystetty peli voisi epäonnistua? Mistä aloittaisin?
Sain pelin aikoinaan Sega Saturnille ja järkytyksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Käytännössä kaikki mikä oli hyvää Street Fighter II:ssa lisäosineen, oli kadonnut johonkin kehitysliboon The Movie The Gamen tapauksessa ja peli oli lähinnä rumalta näyttävä tusinatappelupeli jossa Street Fighterista muistuttivat lähinnä hahmojen nimet. Kontrollit olivat valovuosia jäljessä elokuvalisenssittömiä isoveljiään ja graafinen ilme oli kuin olisi katsonut ensimmäisiä kännykkäkameravideoita. Peli on kaikin puolin kamalaa roskaa jota ei voi suositella muuta kuin paatuneimmille Street Fighter-tuotteiden keräilijöille. Ironista on myös se että peli tulee jäämään valitettavasti historiaan ensimmäisen Playstationin, yhden aikamme merkityksellisimmän pelikonsolin, julkaisupelinä. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei edes ensimmäinen Playstation.
Street Fighter (Arcade)
Oh well, jostain on meidän kaikkien aloitettava. Vuonna 1987 ilmestyi kolikkopelihalleihin se ihkaensimmäinen Street Fighter (käännös julkaistiin myös TurboGrafx-laitteelle nimellä Fighting Street… se on yhtä paska) joka oli Capcomin vastaus jonkinlaisessa nosteessa olleeseen taistelupelivillitykseen jonka Karate Champ ja Yie Ar Kung Fu olivat aloittaneet. Ensimmäisessä Street Fighterissa vapaasti valittavat hahmot olivat vielä pilke Capcomin silmäkulmassa ja monisäkeisen hahmokaartin sijaan pelaaja ohjasti vain ja ainoastaan sarjan maskottimyllyttäjä Ryuta läpi kymmenen eri vastustajan.
Pelisarjan tulevaa historiaa näkyy tässä tönkössä viritelmässä hahmojen (vain kaksinpelissä toisen pelaajan ohjastama Ken, Sagat, Birdie ja Adon) sekä Ryun tulevaisuudessakin suosimien ikonisten liikkeiden (Shoryuken, Tatsumaki Senpuukyaku sekä Hadouksen) myötä mutta kaikilla muilla osa-alueilla peli on Street Fighter-sarjalle sitä mitä seiskaluokan luokkakuvat ovat usealle meistä eli osa hävettävää menneisyyttä. Minkäänlaista kombosysteemiä, joka siis syntyi puolivahingossa kakkososan kehityksen aikana, ei ole eivätkä kontrollit ole lähelläkään sarjalle ominaista timanttia. Nostalgia-arvostakaan ei voida puhua kun samaan aikaan ilmestyi huomattavasti parempia titteleitä tappelupeligenreen.
Ensimmäinen Street Fighter on kaikin puolin välttämisen arvoinen tekele. Keräilyarvoa sillä on nykypäivänä hitusen verran ja onhan se kuitenkin sarjan suurimmille faneille se kaiken alku ja juuri. Muuten se onkin sitten lähempänä juurihoitoa.
Street Fighter EX3 (PS2)
Street Fighter The Movie The Game oli Playstationin julkaisupelejä täällä vanhalla mantereella ja samanlaisen kohtelun saisivat pelaajat japseissa ja jenkeissä PS2:n julkaisun myötä kun Capcom kutitteli tappelupelaajien hermoja henkisellä suolihuuhtelulla nimeltä Street Fighter EX3. Kyseinen peli, kuten nimestä voi päätellä, kolmas osa Street Fighterin EX-sarjaa ja kuten kaikki eksät, osaa tämä olla myös sangen hankala tapaus. EX-sarjan takana oli Capcomin sisäisen kehitystiimin sijaan Arika-pelitalo joka koostui vanhoista Street Fighter-sarjan parissa työskennelleistä henkilöistä. Sivusarja ottaa isoimman pesäeron pääsarjaan graafisessa ilmeessä. Pääsarja oli juuri kolmososan ja Alpha-sarjan myötä päässyt erittäin hienon käsinpiirretyn 2D-grafiikan makuun mutta EX-sarja oli muodikkaasti polygonipohjainen ja se käytti 3D-malleja hahmomallinnuksessaan. Pelimekaniikka oli yhä silkkaa kaksiulotteista mättöä mutta ympäriinsä liikkuva kamera toi rankasti pääsarjasta eroavalle hahmokavalkadille kolmannen ulottuvuuden ja tämä oli ratkaisu joka kaikessa kömpelyydessään aiheutti Street Fighter-fanien keskuudessa lähinnä naamapalmua ennen kuin koko termiä oltiin edes keksitty.
Myös hahmokatraan täysi mitäänsanomattomuus (jos nimet Ace, Pullum Purna, Nanase tai Shadow Geist eivät sano mitään, älä turhaan syytä itseäsi) ja hahmovalikoiman epätasapaino olivat asioita jotka eivät ole hyvän tappelupelin ominaispiirteitä. Raivoa fanien keskuudessa herättivät myös pelimekaniikan täysin päälaelleen vetäneet Comet Striket ja muut hölynpölyä edustaneest megaiskut joiden toteutuksessa ja käytössä ei ollut mitään logiikkaa vaan ne olivat kuin äkkiseltään paniikissa keksitty lisä peliin eikä Tekken Tag Tournamentista apinoitu tag-mekaniikka ollut tosiaan mitenkään toivottu ominaisuus.
Street Fighter EX3 ei ole todellakaan tappelupeli mistään kauheimmasta päästä mutta se ei todellakaan tee kauhean hyvää Street Fighter-nimikkeelle. Se on unohdettava tapaus rivipelaajien mielestä ja tappelupelipuristien silmissä se on todella heikko tekele. Mitä muuta voi odottaa peliltä jonka hahmovalikoimassa on janari joka tottelee nimeä Skullomania?
Siinä ne hirveimmät. En tarkoituksella sisällyttänyt listaan porttauksia Street Fighter II:sta, joita tippui ilmoille pelin suosion huippuvuosina kuin sieniä sateella. Voit katsoa alta ne pahimmat tapaukset mutta minkäänlaista vastuuta emme seuraamuksista ota.
tldr tää teksti. en osta SFV
Siltä varalta, että pataljoonasta loppuu hernekeitto näin torstaina, niin:
Riimittelin tossa yks päivä PBC-pelipodcastista. Tämmöinen tuli kyhättyä ja toivon että LordZalor kajauttaa kauniilla naisellisella hennolla äänellään sen
Kello kädessä, mies kunnossa,
pelit ja konsolit partavedellä kiiltävät
jakso jaksolta, Kampaa Hakalaan
Mitä on totta, onko totta enää mikään.
Mä olen väsynyt teitä kuuntelee,
Kun hasuki siellä vaan huutelee
puhetta puhetta puheen perään
kuka amiiboille enää tekee mitään?
Neekereitä ja autistilapsia
piti kastaajista tulla
mut tootsi riekaleina
Ose pasilassa.
Ei löytynyt pahaa sanaa Dempasta.
En jaksa enempää kun alkaa ääni kähistä, mutta jos juon vettä niin jatkakaa te palautteiden lukemista.
kyä se o ni et mortal kombat o paras