Pelasin ensimmäisen Witcherin läpi 22.3.2015. Aikaa kului 48 tuntia joiden ensimmäisistä 15 tunnista kirjoitin mietteitä maaliskuun alussa. Kirjoituksen jälkeen peli sai itseni viimein oikein kunnolla koukkuun ja muistin pitkästä aikaa miten mahtavalta tuntuu, kun huomaa töissä toimivan automaattimoodilla ajatusten pyöriessä ainoastaan jonkin pelin ympärillä. Viimeksi koin samaa Mass Effect-trilogian kanssa kun intouduin aloittamaan sarjan pari viikkoa ennen kolmannen osan julkaisua. Silloin ahmin koko trilogian putkeen ja havahduin miettiväni etenkin Ashleytä epäilyttävän paljon. Ei kuitenkaan Mass Effecteistä enempää.
Ensimmäinen Witcher loppuu huikeiden juonenkäänteiden jälkeen loppunäytökseen, jossa kuningas Foltest yritetään salamurhata mutta pelihahmomme Geralt tekee tästä yrityksestä rivakasti lopun. Kaikesta päätellen salamurhaaja on toinen noituri ja tähän salaperäisyyteen ensimmäinen peli päättyy.
Witcherin läpipeluun jälkeen kului kuukausia ilman että innostuin pelaamaan mitään muuta. Viimeiset juonikuviot jättivät miettimään peliä vielä viikoiksi sen päättymisenkin jälkeen ja vaikka miten kovasti teki mieli aloittaa kakkososa, en heti sitä uskaltanut tehdä koska ajattelin ettei se kuitenkaan yltäisi ensimmäisen osan lopun tasolle. Kului melkein yhdeksän kuukautta ennen kuin into päästä pelaamaan kaikkien hehkuttamaa kolmatta osaa kasvoi niin suureksi, että toisen osan aloitus oli väistämätön.
Alkukuviot
Witcher 2 alkaa jälleen tuttuun tapaan esirenderoidulla alkunäytöksellä jossa kuningas Demavend huomaa olevansa yhtäkkiä päätä lyhyempi kun tämän laivan kimppuun hyökkää toistaiseksi tuntematon noiturisalamurhaaja. Hyökkäyksestä täytyy tyylipisteitä antaa täydet kymmenen ja suosittelenkin katsomaan vaikkapa Youtubesta kyseisen alkunäytöksen joka tyylikkyyden lisäksi antaa mainion pohjan koko pelille. Kuka on tuo noituri ja miksi tämä hyökkäsi kuninkaan kimppuun?
Alkunäytöksen Kuninkaansurmaaja
Itse peli alkaa Geraltin ollessa vankityrmässä Vernon Rochen (Temerian erikoisjoukkojen komentaja) kuulusteltavana kuningas Foltestin salamurhasta. Sama Foltest siis jonka hengen Geralt onnistui edellisen pelin lopuksi pelastamaan. Kuulustelun myötä päästään itse pelaamaan hetket joiden päätepisteenä tiedetään jo olevan Foltestin murha. Prologi kestää kolmisen tuntia ja sen päätteeksi selviää sekä pelaajalle että Rochelle Geraltin olleen ainoastaan todistamassa alkunäytöksestä tutun noiturin tekemää Foltestin murhaa. Itse murhaaja pääsee karkaamaan Geraltilta jättäen tämän ainoaksi epäillyksi. Roche uskoo Geraltia ja päättää auttaa tätä pakenemaan tyrmästä yhteisen päämäärän vuoksi löytää tuo salamurhaaja.
Tämän tarkemmin en isoista juonikuvioista viitsi kertoa, mutta sanotaan sen verran että murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen osoittautuu olevan pienin Geraltin kohtaamista mysteereistä ja ongelmista. Ensimmäisen jakson ajan enemmän aikaa vievät jättimäinen hirviö keskellä kaupungin kauppareittejä, rakastelu Triss Merigoldin kanssa sekä se, kumman puolelle pelaaja asettuu kun Scoia’tael (haltiaryhmittymä) sekä Rochen joukot päätyvät lähestymään salamurhaajien kiinniottoa eri tahoilta. Riippuen kumman puolelle pelaaja päätyy, alkaa pelin toinen jakso joko Vergenin kaupungista tai kuningas Henseltin leiristä ja tämän ansiosta olenkin kiinnostunut pelaamaan pelin joskus uudelleen nähdäkseni miten eri tavoin pelin tapahtumat nivoutuvat yhteen. Itse kun lähdin Rochen kelkkaan, pääsin todistamaan muun muassa vuoden ajan vankina olleen haltianaisen lukuisista raiskauksista seuranneen lapsen syntymää jonka jälkeen lapsen äiti päätyi viiltämään ranteensa auki koska ei olisi kestänyt sitä häpeää joka lapsesta olisi seurannut. Tämän esimerkin myötä lieneekin selvää todeta pelin jatkavan jo ensimmäisestä Witcheristä tuttua raadollisen aikuismaista linjaa.
Geralt on kova kädenvääntäjä
Mitä mielessä?
Tällä hetkellä pelikello näyttää 30 tuntia ja olen päässyt kolmanteen jaksoon jonka jälkeen jäljellä on enää epilogi. Ymmärtääkseni olen näin ollen jo melko lopussa josta pelikin jo tuntuu antavan viitteitä huomattavasti rivakoituneen vauhdin myötä. Ensimmäinen ja toinen jakso tuntuivat olevan hyvin verkkaisesti eteneviä kolmanteen verrattuna.
Tuo verkkaisuus häiritsikin itseäni alusta lähtien kun odotukset olivat melko korkealla kaikesta kakkososasta kuulemastani hehkutuksesta johtuen. Loppuviimein tässä on hyvin paljon samanlaista edestakaisin juoksemista kuin ensimmäisessäkin ja se oli yksi niistä asioista jonka odotin olevan korjattuna tässä. Pelaan peliä helpoimmalla tasolla ihan siitä syystä että pääsisin pelin rivakasti läpi kolmosen tieltä enkä näin ollen ole päässyt todistamaan mitään strategisia taisteluita joiden vuoksi peliä on joskus minulle verrattu kovasti pitämääni Souls-sarjaan. Toistaiseksi peli on juonen kannalta jättänyt paljon kylmemmäksi kuin ensimmäinen osa. Ehkä pelin loppu vie yhtä pahasti mennessään kuin esiosansa mutta pahoin pelkään että suurimmat tapahtumat on jo nähty.
Nillityksestä huolimatta peli on varsin hyvä, se ei vain omissa kirjoissani yllä ensimmäisen tasolle. Tietenkin olisin saanut omaa pelikokemustani mukavammaksi jos olisin pelannut hiiri-näppäimistö-kombolla jolloin esimerkiksi inventaarion ja kartan käyttö olisi ollut huomattavasti sujuvampaa kuin ohjaimella taukovalikosta klikkaillen.
Odotin peliltä teknisesti huomattavasti laadukkaampaa suoritusta kuin mitä lopulta jouduin todistamaan. Hahmot ovat yhtä pökkelöitä kuin ensimmäisessäkin osassa, niillä on vain enemmän krumeluureja yllään. Pelissä tulee muutamaan otteeseen vastaan komeita välinäytöksiä jotka on toki tehty pelin omalla moottorilla mutta niitä on aivan liian harvassa ja suureksi osaksi pelaaja saakin ihmetellä kahta toisiaan öönä tuijottavaa pelihahmoa minimalistisella käden heilutuksella varustettuna. Geraltin ääninäyttelijän neutraalisesta esiintymisestä kuitenkin pidän ja tietenkin Trissiä katselee ja kuuntelee erittäin mielellään. Trissin ja Geraltin välistä kanssakäymistä pelissä on mielestäni aivan liian vähän mutta se vähä mitä sitä on, on mielestäni erinomaisesti toteutettu. Tällä siis tarkoitan lähinnä ensimmäisen jakson seksikohtausta. Tietääkseni muuten Triss on ensimmäinen videopelihahmo joka on koristanut Playboyn kansikuvaa.
Trissiltä löytyy huumorintajua
Olen tyytyväinen että aloin tutustumaan Witcher-sarjaan. Sarjan myötä esimerkiksi Biowaren roolipelit tuntuvat huomattavasti turvallisemmin tehdyiltä lintukodeilta jotka eivät uskalla mennä tiettyjen rajojen yli. Witchereissä ei ole mitenkään yksiselkoista että pystyisit pelaamaan ”hyvää” tai ”pahaa” hahmoa, koska monet tehtävistä on rakennettu sillä pohjalla, että aina lopulta joku osapuoli kärsii ja useissa valintatilanteissa jäinkin puntaroimaan eri vaihtoehtojen väliltä.
Kun alkuvuodesta ensimmäiseen Witcheriin tutustuin, pääni oli miltei räjähtää kun jokaisessa dialogissa mainittiin aina uusi paikka tai henkilö jonka pitäisi saman tien kertoa pelaajallekin jotain mutta tarpeeksi hyvin pelien sisäisiä muistiinpanoja seuraamalla ovat miltei kaikki nimet alkaneet jäädä päähän. Toiseen osaan mennessä olin harvinaisen tyytyväinen ensimmäisen läpi pelanneena koska jo prologi oli sen verran täynnä paikkojen nimiä että olisin saattanut tuntea olevani täysin ulkopuolinen pelimaailmasta jos en olisi omannut minkäänlaista yhtymäpintaa aiempiin tapahtumiin. Sinänsä peli on kuitenkin täysin oma erillinen tarinansa eivätkä ensimmäisen pelin tapahtumat tunnu olevan mitenkään merkittävässä roolissa tässä osassa.
Viisaana ihmisenä ostin jo Witcher 3:n lisäosapasseineen sopivasti täydellä hinnalla joulutarjousten välissä. Nyt tarkoituksena on hoidella kakkososa nopeasti läpi jonka jälkeen pääsen pelaamaan tuota monen vuoden peliksikin nimeämää kolmatta osaa.
– mika.hakala