Pelistä on sittemmin saatu ilmi uutta tietoa ja videokuvaa ja jopa parin viikon takaisen Nintendo Directin jälkeen olin yhä skeptinen pelin suhteen vaikka kertaalleen myöhästyneen pelin mukaan oltiinkin tungettu toista tower defence-peliä sisältävää pelilevyä ja vaikka mitä kivaa härpäkettä. Nyt olen kuitenkin hieman innostunut pelin jo ovelle kolkuttelevasta julkaisuajankohdasta ja mikä ironisinta, tähän innostukseen vaadittiin täysin toinen peli ja pelisarja.
”You’re becoming more like your father.”
Vaikka Star Fox onkin pelisarjana ottanut elinkaarensa aikana hieman sivusaskeleita mm. Legend Of Zelda-sarjan suuntaan (Star Fox Adventures) ja käynyt siinä samalla myös hieman oudommilla pseudostrategiapelivesillä (Star Fox Command), on sarjan synonyymigenre silti nimihirviö 3D scrolling shooter. Periaatteessa hommaa voisi siis kutsua perinteisen SHMUP-pelin kolmiulotteiseksi versioksi. Ihkaensimmäistä SNES:lle ilmestynyttä Star Fox-sarjan peliä (meillä vanhalla mantereella Star Wing) pidetään tämän alagenren synnyttäjänä sekä esi-isänä ja N64:lle ilmestynyt Star Fox 64 (tekijänoikeuskiistojen vuoksi PAL-alueella Lylat Wars) lukeutuu genren esittelykelpoisimpaan ylimystöön. On kuitenkin olemassa sarja joka vie tämän lajityypin kirkkaimman kruunun itselleen. Sarja jota muistellessa tajusin että Star Fox Zero voisikin olla hankinnan arvoinen tuotos. Tämä sarja on Panzer Dragoon.
Panzer Dragoon oli Virtua Cop 2:n ohella ehkä eniten aikaa Saturnini levyasemassa viettänyt peli ja vaikka se ei ehkä tarjonnut ketun tähdittämän esikuvansa veroista uudelleenpeluuarvoa, jaksoi pelin pelata läpi sen eeppisyydentunnun ja loisteliaan pelattavuuden takia aina uudelleen ja uudelleen. Juonesta ei vielä tuon ikäisenä natiaisena paljoa tietenkään tajunnut mutta myöhempinä vuosina olen oppinut antamaan sillekin sen ansaitseman arvon. Pelisarjan Saturnille ilmestynyttä jatko-osaa, Panzer Dragoon Zwei:ta, ei koskaan PAL-alueelle saatu mutta muutama vuosi sitten sain tämän huikean tekeleen käsiini ja luonnollisesti meno oli sen mukaista. Loistava peli kaikin puolin.
”All aircraft report”
Panzer Dragoon ja Star Fox eivät suinkaan ole tämän SHMUP-lajityypin alagenren ainoat loistavat edustajat. Myöskin Segan osaavista käsistä aikoinaan syntynyt Rez, sekoitti ammuskelua rytmipeliin ja on tänäkin päivänä yksi harvoja Segan 2000-luvun suursuosiota nauttivista nimikkeistä. Ei myöskään sovi unohtaa N64:llä ja Wiillä nähtyjä Sin&Punishment-pelejä jotka kulttisuosionsa lisäki sattuvat olemaan aivan tautisen kovia videopelejä.
Panzer Dragoon Ortan muistelemisesta sain kuitenkin kipinän Star Fox Zeroa kohtaan. Genren edustajista on ollut viime aikoina pulaa ja Star Fox Zero tulee täyttämään mitä luultavimmin tämän ruudun mallikkaasti ja tuoden mukanaan muutaman freesin idean.
”Gee I’ve been saved by Fox, how swell”
Kummallinen on ihmisen mieli. Itse tuotteesta on ripoteltu tietoa kohta vuoden verran ja silti sen kovimman mielenkiinnon sai loppujen lopuksi aikaan täysin eri peli. Ellei Star Fox Zerosta kuoriudu jotain Big Rigs-tason farssia, tulen pelin hommaamaan ilman minkäänlaisia kouristuksia sydämessä saatikka lompakossa kun peli julkaistaan 22.4. Se tulee olemaan itselleni paluu tuttujen hahmojen parissa käytyyn huikeaan seikkailuun mutta myös kosketus erittäin lähellä sydäntä olevaan genreen pitkän tauon jälkeen. Kiitos Panzer Dragoon Orta ja anteeksi Star Fox Zero että epäilin sinua. Nyt kun vielä itse valmis peli olisi helvetin laadukas niin ei tarvitsisi kieriä tynnyriin häpeämään. Näin pitkälle selvittiin Star Fox-aiheisesta tekstistä ilman pakollista Barrell Roll-vitsiä.
Zwei:sta löytyy ihan Pal-julkaisukin. Ja tämä kyllä paransi menoa joka kantilta, tarinapuolestakin saatiin jotain irti, vaikka juurikin Saga avasi sarjan lorea kunnolla. Toisaalta Shmup-johdannaisissa peleissä tarinapuoli joutuu vähän pakostakin paitsioon toiminnan tieltä, oli hyvä ratkaisu muuttaa peli ropen suuntaan. Tästäkin syystä en odota SF-Zeron yrittävän samaa, vaan keskitytään itse sujuvaan toimintaan.
Xbox Onelle julkaisunsa hujakoilla ilmestyi Crimson Dragon, joka vissiin oli vähän keskinkertaisempi genren edustaja.
”Xbox Onelle julkaisunsa hujakoilla ilmestyi Crimson Dragon, joka vissiin oli vähän keskinkertaisempi genren edustaja.”
Keskinkertainen? More like ihan vitun paska.
Pelin molempia ”versioita” pelanneena (Windows phonet sai oman 2d version) olin kyllä hyvin pettynyt lopputuloksiin. Luuripelin nyt voi aina laittaa puhelinten asettamien rajoitteiden piikkiin mutta se millä tavalla Xbonen versio esitteli konsolinsa ominaisuuksia oli jotain ihan kamalaa. Jo pelkkä pelin alkumenun näkeminen herätti pienen ”oh no” fiiliksen kaaottisella sekamelskallaan ja sitten kun peliin pääsi käsiksi niin loppu olikin historiaa.
Mitäänsanomattoman paska peli, paska vastaanotto, peli ilmaiskultapelinä ihmisille jakoon, ketään ei vieläkään kiinnostanut.
Tieto lisää tuskaa.