Virstanpylväs saavutettu ja sehän oli ihan piece of cake.
400 jaksoa on tullut tuutista ulos ja mitä kaikkea sinä aikana onkaan tapahtunut?
Niin, mitä kaikkea sitä onkaan sinä aikana tapahtunut? Tämän kaiken kuulet tässä juhlajaksossa, jossa siis muisteloiden ja ikäkriisien lisäksi kuulet kuulijoidemme terveisiä ja niiden palkitsemisia.
Kiitos kaikille kuulijoille kuluneista vuosista ja jatkakaa sporttaamista sekä ennen kaikkea näinä aikoina… pysykää terveinä!
(00:01:41) Muistelot osa 1:
Mitä kuuluu Demppa?
GTA V
Hearthstone
Nintendo 3DS
Dark Souls
Twitch
GDQ
Konami vs Kojima
(01:35:27) Muistelot osa 2:
Flopit – PSVita ja Wii U
E3 Sony 2015
Minecraft
Kickstarter / Star Citizen
Xbox One – katastrofista konsoliksi
Pokemon GO
Gamergate
(02:59:55) Muistelot osa 3:
Nintendo Switch julkistus vs julkaisu + BOTW
Battle Royale
Esport
Iwatan kuolema
Enää ei ole kesästä juuri mitään jäljellä, mutta niin vaan PBC:n uljaat työjuhdat jatkavat matkaansa kohti uusia ääniaaltoja.
Tämänkertaisessa jaksossa on taas pitkästä aikaa pelkkä duo-kokoonpano, mutta ei anneta sen häiritä kun juttu tuntui kuitenkin lentävän kuin korona kotibileissä konsanaan.
Uutisosiossa kävimme läpi parin viikon sisällä olleita pelijulkistuksia, pelikerhossa tarkistimme Battletoads -pelisarjan uuden tulemisen ja pelattujen pelien osalta löpisimme asiaa mm. uudesta MS lentosimusta, Doomin N64 -osasta sekä lukuisista Gamepasssistä löytyvistä peleistä.
Pohdinnan aiheeksi päätyi myös uusi Netflixistä löytyvä High Score -videopelidokumenttisarja.
Ota siis jakso kuunteluun ja ”nauti”.
Vaikka maailman tilanne alkaa jo pikkuhiljaa olemaan parempaan päin, niin ei anneta sen häiritä koska PBC on täällä jälleen.
Tämänkertaisessa jaksossa kuullaan kummia kun jo perinteeksi muodostuneen kolmen ääneen sijaan kuullaankin neljää, koska Hakala on tullut taas kerran takaisin Hazukin, Osen sekä Lionheadin riemuksi.
Tälläkin kertaa puhetta piisasi videopeleistä enemmän kuin tarpeeksi ja aiheissa pyöri mm. Dreams, Exit the Gungeon, Yakuza Kiwami, Terminator Resistance, Persona 5, Ghostrunner sekä uudet pelijulkistukset.
Karanteeniasemana toimivasta Vault 13:sta tärähtää taas, kun PBC täyttää neuvostopropagandallaan ääniaallot, samalla videopeleistä puhuen.
Jos oikein heristät korviasi, saatat kuulla huonon läpän keskeltä juttua mm. Streets Of Rage 4:stä, Gears: Tacticsista, Mustanaamio-lisenssipelistä, Pokémon Shieldistä, teekkarien järjestämästä pelimaratonista ja monesta muusta erittäin kiehtovasta asiasta.
Yleisön pyynnöstä, on jaksossa myös luvassa wanhaa kunnon wisailua joten aivonystyrät hereille jaksoa kuunnellessa!
Uusimaa voi olla eristetty mutta kuten Snake Plissken konsanaan, ei PBC välitä eristyksistä paskaakaan vaan uutta jaksoa puskee!
Julkaisukalenterin perusteella vuorossa olisi jälleen Pelikerhoa, joten jakson pääosiossa matkataan yhteen ajankohtaiseen peliin keskittyessä… uusiin horisontteihin.
Eikä siinä vielä kaikki! Jaksossa kuulet myös juttua Doom Eternalista, Shenmuesta, NES-helmistä, Sonyn ”upeasta” PS5-presentaatiosta, Epicin uusista investoinneista sekä monesta muusta hienosta asiasta.
Jaksosta löytyy myös osaamista kun fintendo.fi -sivuston grande hefe ja kotimaan Animal Crossing -kentän (epä)virallinen suurmestari, Genkku, kävi lainaamassa ekspertiisiään.
Nyt siis ainakin kannattaa laittaa jakso kuunteluun.
Peruttu, peruttu, peruttu, peruttu, peruttu… PBC:tä ei ole peruttu joten haista koronavirus v***u!!!
Tässä jaksossa pureudutaan jälleen ajankohtaisiin ja vähemmän ajankohtaisiin pelimaailman aiheisiin paskan ja alatyylisen läpän antaessa taustatukea. Juttua piisaa mm. Ori and the Will of the Wispsistä, Gears of War 3:sta, Mega Man Zero -kokoelmasta, Marion ja Legon maailmanvalloituksesta, uudesta kotimaisesta pelikirjasta.
Jaksossa paljastuu myös Vulpes Arctosin seuraavan videon aihe, sekä ne pelit joita jokaisen videopelejä pelaavan tulisi pelata.
Myös viime jaksossa startannut kilpailu saa voittajansa.
Korona saattaa niittää satoa maailmalla mutta PBC:hen ei mitkään virukset iske ja näin ollen tälläkin kertaa ukot ovat saapuneet studioon kertomaan omia mietteitään videopeleistä sekä asioista niiden viereltä. Aiheissamme pyörivät tällä kertaa Game Over, Kapteeni N, japsiropet, Red Faction -pelisarja sekä peliohjaimet.
Bonus sektori:
Seuraavan jakson aikana arvomme parhaan ”kahden viikon kysymys” vastauksen lähettäjälle vapaavalintaisen 20e PSN/Xbox/eShop lahjakortin.
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.
Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.
2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.
Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.
Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.
1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.
Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.
Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
…
Vuosikymmenen viimeinen PBC-jakso on tässä, ja mikä olisikaan parempi tapa jättää
hyvästit menneelle kymmenluvulle, kuin niputtaa yhteen ne videopeleistä parhaimmat ja
hienoimmat.
Luvassa on siis pelkkää timangia ja laatua, kun koko jakso on täynnä puhetta vain
niistä parhaista, ja ehkä jakson lopussa saatetaan saada yhteinen päätös siitä mikä onkaan 2010-luvun paras peli?
(00:02:20) 2010-2012
(01:17:06) 2013-2015
(02:27:01) 2016-2019
(03:51:45) Edellinen kahden viikon kysymys: Mikä on menneen vuosikymmenen paras videopeli?
Ilma on kylmää ja maassa on lunta, mutta sillä ei ole niinkään väliä kun PBC jatkaa voittokulkuaan.
Tämän viikon jaksossa kuullaan paljolti asiaa kolmelta veikolta ja aiheina toimivat N64, Assassin’s Creed Odyssey, The Messenger, erinäiset peliohjaimet, Pelaajalehden jatko sekä Outer Worlds.
Bonus sektori:
Seuraavan jakson aikana arvomme parhaan ”kahden viikon kysymys” vastauksen lähettäjälle vapaavalintaisen 20e PSN/Xbox/eShop lahjakortin.
