Paljon on vettä Aurajoessa ja Thamesissa, kuin myös Niilissä, virrannut sen jälkeen kun Phil Spencer hostasi Xbox Onen nettimeemimuseon kunniapaikalle päässeen Xbox One-julkistustilaisuuden. TV-Sports-TV-Sports-TV-Sports-TV-Sports oli tuolloin päivän avainsana muutaman muun pelikansan lahkeet polttaneen ratkaisupäätöksen kanssa. Microsoft kuitenkin teki ihmeellisen teon kun se kuunteli ärtynyttä asiakaskuntaansa ja päätti laittaa fokuksen sinne pelaamisen suuntaan. Konsolin julkaisun kanssa kuitenkin sekoilu oli melkoista kun valtaosa maailmaa sai konsolinsa sen luvattuna julkaisuajankohtana ja taas jossain päin maailmaa, esimerkiksi täällä härmässä, laitetta sai sen ensimmäisen olemassaolovuoden aikana hämärämmillä menetelmillä mitä aikoinaan ensimmäistä Rock Band-settiä.

Konsolin ensiaskeleet olivat kuitenkin lupaavia. Julkkaripelit olivat hyvällä mallilla kun listoilta löytyi mm. tuttua ja turvallisen laadukasta Forza Motorsportia, Dead Rising-sarjan kolmatta osaa sekä uutta IP:tä elokuvamaisen mättöpelin, Rysen, muodossa. Xbox One möikin ensimmäisinä kuukausinaan aivan tautista tahtia ja firman tiedotteen mukaan se oli ollut kolmen ensimmäisen elinkuukautensa aikana kaikkien aikojen nopeinta tahtia myynyt konsoli jenkkimarkkinoilla. Vakuuttavaa myyntijälkeä tahditti vielä firman pelipuolen markkinointimiehen, Phil Spencerin, kovalla uholla julkisuuteen esitetyt lupaukset siitä että nyt tulisi joka tuutista pelejä pelaajilta pelaajille ja pelit sitä ja pelit tätä. Täyskäännös oli melkoinen siitä katastrofaalisesta ensimmäisestä esittelytilaisuudesta ja kansa söi Spencerin ja Microsoftin kädestä.
…

Xbox One… muistaako kukaan?Lue lisää »

Tänään tiistaina 15.7.2017, on päässyt kulumaan tarkalleen ottaen tasan kolmekymmentä vuotta siitä kun meillä täällä länsimaissa (jenkkilässä tarkalleen ottaen sillä vanhan mantereen asukkaat sai taas kärsiä ja odottaa) sai julkaisunsa peli joka tulisi olemaan yllättävänkin tärkeä palanen pelialan tulevaisuutta. Peli oli maailmanvalloituksensa nappiaikaan ajoittaneen Nintendon käsialaa ja sen pääkehittäjänä hääri mm. D-padin ja myöhemmin Game Boy-konsolin kehittänyt herrasmies Gunpei Yokoi. Yokoi otti pelin vastaan tilaustyönä sillä Nintendon pukupäällystö halusi jostain pelin joka eroaisi täysin firman mainetta niittäneiden Marion ja Zeldan meiningeistä. Tavoitteena oli saada pelattavaa myös hieman ”aikuisempaan” makuun ja keskeiset teemat olivat avaruusoliot sekä tieteisympäristö ja isona inspiraation suihkulähteenä kehittäjätiimille toimi Ridley Scottin vuoden 1979 kauhuklassikko Alien.

Alienista kehitystiimi nappasi ideoihinsa pelin keskeisen teeman eli nimikkohirviön virkaa toimittavan symbioottimaisen otuksen sekä asian johon ei vielä oltu videopelimarkkinoilla millään lailla totuttu, naispuolisen päähahmon. Tyttöpöpöjä välttelevien videopelaajien ällötystä välttääkseen Nintendo kuitenkin päätti piilottaa päähenkilö Samus Aranin sukupuoliviitteet raskaan avaruuspuvun alle ja salaisuus paljastui pelaajalle vasta pelin mahdollisimman nopeasti läpäistäessä.
…

Länsimetro…idLue lisää »

Olen pelannut Smash Bros-pelejä aina vuodesta 1999 lähtien jolloin kotimaan pelikauppoihin löysi monen mutkan jälkeen tiensä pelisarjan ensimmäinen osa. Tuolloin vielä hieman oudon nicheltä tuntunut peli osoittautui suureksi huviksi omassa kaveripiirissäni lähinnä tuttujen hahmojen, mukavan simppelin pelattavuuden ja totta kai julkaisualusta N64:n moninpelihardwaren (neljä ohjainporttia beibe!!) vahvan preesensin myötä. Vuodet vierivät ja vettä virtasi Aurajoessa ja myös superhitiksi osoittautunut Smash Bros-pelisarja sai uusia osia. Melee räjäytti kaikki mahdolliset galaksit ollen nykypäivänäkin yksi maailmanlaajuisen tappelupeliskenen pelatuimmista nimikkeistä kun taas Wiille ilmestynyt Brawl oli aikoinaan ehkä yksi kaikkien aikojen odotetuimmista videopelin jatko-osista tehden samalla Smash Bros-sarjasta temmellyskentän myös useille Nintendon ulkopuolelta tuleville ikonisille hahmoille. Tuoreimmat osat niin 3DS:llä kuin Wii U:llakin ovat jatkaneet sarjan vahvaa suuntaa ja vuosien saatossa pelisarjasta on tullut yksi Nintendon tärkeimmistä valttikorteista pelimarkkinoilla.
…

Kotimaista käsityötä parhaimmillaanLue lisää »

Onko mitään kapitalistisempaa kuin maata sohvalla Applen läppäri sylissä ja lasillinen Pepsiä/Coca-Colaa toisessa kädessä, samalla kun varoo sottaamasta uusia Addun/Niken kollareitaan kun korvissa soi NRJ:n kymmenen soitetuinta liukuhihnahittiä? Olemme jatkuvasti arkipäiväisessä elämässämme tuotemerkkien ja brändien armoilla (kaikki paitsi PBC:n oma maajussi Lionhead) ja ”googlettamisen” ja ”facebookkaamisen” verbit ovat tehneet megatason markkinointisuoritteen eli muuttuneet tuotemerkistä oletusarvolliseksi verbiksi. Yritäpä ihmeessä samaa Penan Betonifirma Oy, eipä varmaan tulevaisuudessa puhuta kuinka hyvin tämäkin mökkitie on ”penoitettu”?

Tuotemerkkien ja brändien kanssa käydään kovaa kauppaa myös viihdemedian puolella. Ei ollut todellakaan sattumaa että Matrixissa vilahti harvakseltaan Nokian logo ruudulla tai että James Bond vaihteli käyttämänsä auton merkkiä alituiseen. Tuotemerkkien käyttö on kovaa bisnestä ja myös videopeleissä tämä tunnettujen logojen vilahtelu on ollut jo vuosikausia esillä… ihan siis kirjaimellisesti esillä. Kuka voikaan unohtaa monikansallisen Pizza Hut-rieskaruokalan naamalle tyrkyttämiset Turtles-hahmojen tähdittämässä Konamin legendaarisessa kolikkopelissä tai vaikkapa Mercedez Benz-merkkisten ajokkien valittavana olemisen Mario Kart 8:ssa? Jotkut lafkat ovat menneet niinkin pitkälle että ovat maksaneet kehittäjille rekkalasteittain seteleitä vain siitä että nämä tekisivät firman tuotteen ympärille nivotun pelin mutta näistä on aniharvoin, jos koskaan, mitään hyvää mainittavaa joten jätetään ne tulevaisuuden blogiteksteihin.
…

MenestysbränditLue lisää »