Älä turhaan hiero silmiäsi tai ala putsaamaan näyttöäsi pienten likahiukkasten vuoksi sillä viikkoblogin otsikko on ihan oikein. Tarina on totta kai myös joissain peleissä tärkeässä osassa mutta Uuno Turhapuron lailla nappaamme kaksi kappaletta I:n pisteitä ja pisteet yhdestä Ö:stä ja saamme tarinasta aikaan tärinän, tuon videopelien unohdetun sankarin joka saa aivan liian vähän kiitosta osakseen näinä pikselien, resoluutioiden ja Michael Bay-tyylin toimintakohtausten päivinä.

Ohjaimessa esiintyvä tärinä on käytännössä ainoa fyysisen immersion väline videopelin ja pelaajan välillä sillä käsissä oleva ohjain, oli se sitten ratti+polkimet-yhdistelmä tai padi, on se jolla annetaan komennot jotka sitten ruudulla näkyvässä pelissä tapahtuvat. Interaktio on siis jatkuvaa ja lähes poikkeuksetta sataprosenttista (kyllä, jopa kävelysimulaattoreissa…) ja korvien kautta kuultava immersio on jatkuvaa (jos sattuu pitämään ääniä päällä) mutta fyysinen immersio on pelkästään käsissä tuntuvaa tärinää. Kuulostaa erittäin pieneltä ja mitättömältä mutta eipä tule mieleen tänä päivänä että edes sitä kämmenissä tuntuvaa kutittelua ei olisi olemassa.
…

Tärinän tärkeysLue lisää »

Mynssi, pöräys, mynkerö, fartti, puuppa… rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta jokainen sen kuitenkin tunnistaa kun se kohdalle osuu. Metaanin vapauttaminen kropasta on yksi huumorin alkukantaisimpia mutta samalla myös hauskimpia muotoja ja jos siellä näyttöpäätteen toisella puolella on joku joka ei kunnon pieruhuumorille hymyilisi, katso itseäsi peilistä ja mieti että mitä elämältäsi oikein tahdot? Sillä aikaa me laatuhuumorin ystävät tutkailemme hieman videopeleissä nähtyjä ja kuultuja (onneksi ei haistettuja) mynssejä.
…

Videogames are (f)artLue lisää »

On taas se aika vuodesta kun saadaan pelikauppoihin uutta Call Of Dutya. Perkeleesti myynyt pelisarja on mm. luonut konsolinettiräiskintöjen standardeja uusiksi ja tarjonnut useita muitakin ilon- ja riemunkiljahduksia mutta samalla myös uinut syvissä vesissä joidenkin mitäänsanomattomien osiensa myötä. Kappas keppanaa siellähän on näköjään kauppoihin iskeytymässä uutta Metroidiakin! Sarja joka ei ole ehkä myynyt pitkästä iästään huolimatta satoja miljardeja mutta jonka nimen tietää likimain jokainen videopelejä pelaava: Metroidillakin on toki ne omat sudenkuoppansa joten ihan mikään puhdas pulmunen ei sekään ole. Myös Dead Rising 4 ilmestyy joulukuun alussa vuoden odottelun jälkeen PS4:lle. Kymmenen vuoden ikään päässyt Capcomin lellikkilapsi on epätasaista tietä kulkenut niin myyntimääriä kuin arvostelupisteitäkin tarkastellessa.

Mutta miksi ihmeessä kenenkään pitäisi pelata näitä pelisarjoja kun tarjolla on paljon laadukkampaakin kamaa tarjoavia kokonaisuuksia? Ja ei, nyt ei puhuta niistä iänikuisista Marion tasoloikista tai GTA-peleistä. Nyt puhutaan huippuluokan laatua tarjoavia pelisarjoja joita ei yleensä näe myyntitilastojen kärjessä taikka pelilehtien etusivuja koristamassa. Tässä on muutama erinomainen pelisarja jotka läpikotaisin pelaamalla saat useita kymmeniä tunteja loistokasta pelattavaa ja pääset vieläpä pätemään kavereille löydöilläsi. Disclaimerina sanottakoot että lista on tehty länkkärinäkökulmasta Make America Great Again-lippis päässä joten ei kannata hieraista silmiään jos et löydä Yakuza-sarjaa tai Dragon Quest-pelejä jotka ovat kuitenkin emämaassaan samassa ylimysasemassa mitä Bilteman kuvasto täällä härmässä. Pelisarjassa olisi myös hyvä olla enemmän kuin kaksi peliä jotta voidaan ihan oikeasti puhua pelisarjasta.
…

Tutkan alla liitävät huippusarjatLue lisää »

Viime viikolla käytyjen Gamescom-messujen yksi kovimmista vetonauloista oli se tosiseikka että tilaisuuden virallisena avaajana toimi saksalaisten oma versio rautarouva Margaret Thatcheristä, Angela Merkel. Maapallomme ehkä vaikutusvaltaisin naishenkilö on pelaamiseen yhtä lailla sidoksissa kuin Aristoteleen pohdinnat Facebookin maahanmuuttovastaisten profiilien seinillä joten olikin mielenkiintoista nähdä valokuvia arvon rouva liittokanslerista pelaamassa Farming Simulatoria ja Minecraftia.

Videopelit eivät massiivisesti parin viime vuosikymmenen aikana kasvaneesta valtavirtastatuksestaan huolimatta, ole vieläkään aivan täysin salonkikelpoinen ajanviettotapa ja kuten tekniikassa ylipäätäänkin, vanhemmat sukupolvet katsovat pelaamista ja videopelikulttuuria edelleenkin hieman otsaryppyjään entistä enemmän rypistäen. Lisäksi ammatillinen imago on yleensä hieman esteenä pelaamiselle ja vaikka esimerkiksi Barack Obama kuinka rento jantteri olikin ulospäin, en usko että tämä hieno mies olisi missään vaiheessa voinut myöntää pelaavansa sunnuntaisin kollarit jalassa Call Of Dutyn moninpeliä ilman että presidentin virkaan kuuluva jäyhä suoraselkäisyys (asia jota ei siis USA:n tällä hetkellä vallassa olevalla kiinteistömogulilla ole) olisi ottanut osumaa kansan keskuudessa.

Historia kuitenkin on täynnä erinäisiä tapauksia jossa korkeankin profiilin ammattilaiset ovat astuneet ulos kaapista ja kertoneet hieman videopelitaustastaan. Tässä muutama esimerkki siitä että ”ne vanhat kalkkiksetkin” on pelaavaa kansaa.
…

Poliittista peliäLue lisää »