Viime viikolla tapahtui kummia kun Xbox Onelle julkaistiin ihan oikea konsolieksklu ja vieläpä peli jonka viivästyminen meni melkein jo tahattoman koomisiin mittasuhteisiin. Cuphead tuli, näki ja valloitti pelaajat ja pelimedian ympäri maailmaa ja pitkä odotus palkittiin erittäinkin toimivalla pelillä. Cupheadin isoin koukku ja myyntivaltti on ollut sen julkistamisesta asti pelin audiovisuaalinen anti joka ammentaa ilmeensä Tex Averyn klassikkopiirretyistä. Itse pelikuvan katsominen on jo itsessään positiivisella tavalla hämmentävä kokemus mutta se isoin pientä kulkijaa hämmästyttävä ja kummastuttava kokemus iskee takaraivoon viimeistään siinä vaiheessa kun peliä pääsee pelaamaan ja näkemään että pelin käsin animoitu nimikkohahmohan tekee kaiken sen mitä ohjaimen kautta käsketään.
…

Cupheadin edeltäjätLue lisää »

Kohta se on täällä… riippuen tietysti siitä että miten juuri sinun käyttämäsi jälleenmyyjä saa arvottua juuri teikäläisen osoitteen sieltä satojen varastosaldon yli menneiden tilausten joukosta mutta eniveis, SNES Classic on kohta täällä ja mikä onkaan hienompaa kuin sivistää ihmisiä laitteen tiimoilta. Jotkut saattavat muistaa PBC:n saitilta muutaman vuoden takaisen Rare Replay-oppaan joka oli läpikäynti tuon Xbox Onen parhaan pelin (onko tämä sitten surullinen vai iloinen asia?) sisältämistä tuotteista joten onkin otollista tehdä nyt samanmoinen tästä kaikkien aikojen parhaan pelikonsolin miniatyyriversiosta ja sen aivan tautisen ihanasta sisällöstä.

Varoitus! Teksti sisältää tästä eteenpäin siirapintäyteistä fiilistelyä ja kirjoittajan sydämen pakahtumista.
…

Tarjoiluehdotus SNES ClassicilleLue lisää »

Älä turhaan hiero silmiäsi tai ala putsaamaan näyttöäsi pienten likahiukkasten vuoksi sillä viikkoblogin otsikko on ihan oikein. Tarina on totta kai myös joissain peleissä tärkeässä osassa mutta Uuno Turhapuron lailla nappaamme kaksi kappaletta I:n pisteitä ja pisteet yhdestä Ö:stä ja saamme tarinasta aikaan tärinän, tuon videopelien unohdetun sankarin joka saa aivan liian vähän kiitosta osakseen näinä pikselien, resoluutioiden ja Michael Bay-tyylin toimintakohtausten päivinä.

Ohjaimessa esiintyvä tärinä on käytännössä ainoa fyysisen immersion väline videopelin ja pelaajan välillä sillä käsissä oleva ohjain, oli se sitten ratti+polkimet-yhdistelmä tai padi, on se jolla annetaan komennot jotka sitten ruudulla näkyvässä pelissä tapahtuvat. Interaktio on siis jatkuvaa ja lähes poikkeuksetta sataprosenttista (kyllä, jopa kävelysimulaattoreissa…) ja korvien kautta kuultava immersio on jatkuvaa (jos sattuu pitämään ääniä päällä) mutta fyysinen immersio on pelkästään käsissä tuntuvaa tärinää. Kuulostaa erittäin pieneltä ja mitättömältä mutta eipä tule mieleen tänä päivänä että edes sitä kämmenissä tuntuvaa kutittelua ei olisi olemassa.
…

Tärinän tärkeysLue lisää »