Kympin pelit

is-len-really-leaving-dwts-ftr

Viime viikolla pelaava maailma, jostain tuntemattomasta syystä, kohahti kun alan arvostetuin printtimedia Edge otti ja meni antamaan tulevalle Super Mario Odysseylle täydet 10/10 yltiökriittisessä arviossaan. Ottaen huomioon että kyseessä on yhteensä neljäs putkimiehen 3D-hyppelyistä joka lehdeltä täydet pojot pokkaa, on pelaajien ihmetys hieman oudoksuttavaa, etenkin kun otetaan huomioon pelin tähän mennessä pokkaamat isojen messujen palkintosaaliit sekä ylisanoja ja superlatiiveja pullollaan olleet pelimedioiden ennakot.

Edgen äärimmäisen tiheä laatuseula on pelimaailmassa kovan luokan käsite ja Marion kympin arvoinen versiointi Homeroksen muinaiskreikkalaisesta eepoksesta, on vasta lehden 20. täydet pisteet napannut peli ja kun yhtälöön lisätään se tosiseikka että aviisi on perustettu vuonna 1993, voidaan puhua hommansa erittäin vakavasti ottavasta pelimediasta. Koska kuitenkin elämme internetin aikakautta jolloin mieltään periaatteessa pitää pahoittaa kaikesta ja kaikkeen kohdistaa epäilyksiä, on myös Marion uusi seikkailu saanut osakseen ties minkälaisia lahjontaepäilyksiä ja epäilyksiä Edgen todellisesta osaamisesta mitä pelien arviointiin tulee. Ensin mainittuun ei osaa ottaa kantaa kukaan muu kuin Edgeä kustantavan mediatalon pikkujoulukassasta vastuussa oleva henkilö mutta jälkimmäisen kohdan voimme ottaa helposti suurennuslasin alle ja katsoa että ollaanko siellä lehdessä nyt ihan täydellä korttipakalla liikenteessä?

DISCLAIMER/HÄPEILEMÄTÖN MAINOS: Lista on siis käyty läpi PBC:n historiantutkija Norsukamman toimesta joten listan sisältö perustuu täysin miehen omiin mielipiteisiin, preferensseihin ja nopeaan mielessä läpikäyntiin mainituista peleistä. Jos haluat tietää lisää miehen pään sisällä tapahtuvista liikehdinnöistä, liity PBC:n Discordiin sivun oikeasta alalaidasta tai kuuntele PBC-jaksoja joissa mies esiintyy. Isompien vastaväitteiden osuessa kohdille on tämän blogin kommenttikenttä hyvä paikka purkaa paineita.

maxresdefault

Super Mario 64 (N64)
(Arvosteltu Edgen numerossa 35 joka ilmestyi vuonna 1996)

Super Mario 64 oli ensimmäinen peli joka asetti kolmiulotteisille pelimaailmoille ja niiden ympärille nivotuille kontrolleille standardit joita ne noudattavat vielä tänäkin päivänä ja tulevat noudattamaan jatkossakin. Pelimaailman merkkiteos niin tekniseltä kuin rakenteelliseltakin kantilta. Arvosana on siis täysin oikeutettu.

Gran Turismo (PS1)
(Arvosteltu Edgen numerossa 55 joka ilmestyi vuonna 1997)

Ensimmäinen vakavan luokan autosimu joka tuotiin suurelle yleisölle markkinointi- ja pelattavuusaspektit huomioon ottaen. Oman aikansa komeinta autopeligrafiikkaa yhdistettynä uskomattomaan määrään ajoneuvoja ja pelimekaanisia seikkoja jotka tyydyttivät niin ajopeliveteraaneja kuin uudempiakin pillurallikuskeja. Arvosanaa voi pitää siis oikeutettuna vaikka luonnollisesti tänä päivänä pelillä on vain nostalgista ja historiallista arvoa.

The Legend Of Zelda: Ocarina Of Time (N64)
(Arvosteltu Edgen numerossa 66 joka ilmestyi vuonna 1998)

Mitäpä voi sanoa tästä pelistä joka vielä näinä päivinäkin valitaan poikkeuksetta kaikkien aikojen parhaaksi videopeliksi niin pelaajien kuin pelimedian edustajistonkin koostamissa kyselyissä? Eipä siinä sen enempää vastaväitteitä joten arvosana on ansaittu ja oikeutettu.

gfs_53583_2_3

Halo: Combat Evolved (Xbox, PC)
(Arvosteltu Edgen numerossa 105 joka ilmestyi vuonna 2001)

Halo oli suunnannäyttäjä konsoliräiskinnöille ja vaikka pelisarja muuttaisi pelikenttää konsolipuolen verkkomoninpelin osalta vasta kakkososassa, oli ykkösosankin moninpelikuviot sen verran kovaa valurautaa että ei käy kiistäminen pelin ilmestymisajankohdan aikaista arvoa, puhumattakaan pelin legacystä genressään. Arvosana siis täysin oikein.

Half-Life 2 (PC, myöhemmin myös Xbox, Xbox 360 ja PS3)
(Arvosteltu Edgen numerossa 143 joka ilmestyi vuonna 2004)

Ensimmäisten shokkiarvioiden aika joten mielensäpahoittajat kiinnittäkää turvavyönne. Olen itse pitänyt toisen ”halffiksen” ylistystä hieman yliarvostuksen puolelle menevänä paasauksena. Erittäin kova peli genressään mutta peli ei mielestäni omaa samanlaista historiallista arvoa kuin esim. ilmestyessään alempia numeraalisia arvosanoja kerännyt ykkösosa. Laadukas peli kaikin puolin mutta se että Gravity Gunia pidettiin pelimaailman uutena innovaatiomessiaana, ei mielestäni ole syytä pitää mitenkään maassiivisena saavutuksena millä tultaisiin fiilistelemään vielä vuosienkin päästä. Arvosana ei siis allekirjoittaneen mielestä osunut tällä kertaa ihan kohdilleen.

Halo 3 (Xbox 360)
(Arvosteltu Edgen numerossa 181 joka ilmestyi vuonna 2007)

Vaikka Halo 2:n vaikutus genrensä ja pelialan tulevaisuuteen on verkkomoninpelin konsolistandardisoinnin myötä massiivinen, oli se silti Halo 3 joka keräsi kakkososan sijaan sen arvostetun täyden kympin pistesaaliin. Näiltä osin en tavallaan ymmärrä Halo 3:n loppuarvosanaa mutta kolikon toisella puolella meillä on kuitenkin niin yksin- kuin moninpelinsäkin puolesta aivan tautisen laadukas tieteisräiskyttely joka oli Dead Risingin jälkeen ehkä niitä ensimmäisiä hetkiä kun sitä tunsi pelaajan näkökulmasta että nyt ollaan sillä kuuluisalla ”next-genillä” kaikilta osin. Vaikka itse en Halo 3:a pidä kovinkaan parempaa keskitasoa parempana pelinä, on sen laatu ja myöhemmät saavutukset myyntien ja legacyn puolelta ehdottomasti Edgen täyden kympin kamaa.

The Orange Box (PC, PS3, Xbox 360)
(Arvosteltu Edgen numerossa 182 joka ilmestyi vuonna 2007)

Edge antoi heti seuraavassa numerossaan jo seuraavan kymppinsä ja kansan parissa kuohui. Talikoin ja soihduin varustellut kansalaiset mylvivät tuulimyllyn juurella sitä että lehti on myynyt itsensä löysentäessään arvostelulinjaansa ja samalla tippunut kaiken maailman maksettujen (Gerstmann-kohu oli tuolloin vielä erittäin tuoreessa muistissa) pelimedioiden pohjasakkaan. Oli miten oli, Half-Life 2 sai aikoinaan täyden kympin ja nyt olisi samassa paketissa tarjolla samaa herkkua helvetin ison lisäkrääsämäärän kanssa (joista Portalista tulisi yksi aikamme arvostetuimmista peleistä) joten miksipä ei kymppiä voisi antaa lehden linjauksen mukaan? Kunhan eivät vaan PS3-versiolle noita täysiä pisteitä antaneet…

Super Mario Galaxy (Wii)
(Arvosteltu Edgen numerossa 183 joka ilmestyi vuonna 2007)

Ei kahta ilman kolmatta kun Edgen kymppitaika jatkui kolmanteen peräkkäiseen numeroon. Mario oli palannut pitkän tauon jälkeen takaisin 3D-loikintojen pariin koko genren perustoja ravisuttaneella Super Mario Galaxylla ja meno oli alusta asti ennennäkemättömän hurmaavaa tasoloikintaa jipoilla, joita ei oltu tässä asiantuntijoiden mielestä kaiken nähneessä genressä mahdollista enää tuoda tai esitellä genreä uudistamaan. Super Mario Galaxy muistetaan tänä päivänäkin yhtenä ei vain oman konsolisukupolvensa, mutta myös kaikkien aikojen parhaista peleistä joten kympille oli ja on täydet takeet.

25-6

GTA IV (PC, PS3, Xbox 360)
(Arvosteltu Edgen numerossa 189 joka ilmestyi vuonna 2008)

Uuden sukupolven GTA veti kyllä polvia veteläksi keneltä tahansa joka sitä pääsi ensimmäisiä kertoja pelaamaan mutta peli ehkä hyytyi hieman mitä pidemmälle se eteni… tämä siis totta kai kröhöm, minun mielestäni. Tekniseltä kantilta kuitenkin peli oli Rockstarilta sen tason suoritus että hattua pitää nostaa kahdella kädellä ja ehkä jo yksinään tästä syystä peliä voidaan eräänlaisena merkkiteoksena pitää. Annetaan siis kympin olla paikallaan, vaikka mitenkään ei voida puhua täysin virheettömästä suorituksesta.

LittleBigPlanet (PS3)
(Arvosteltu Edgen numerossa 195 joka ilmestyi vuonna 2008)

Ai että… nyt päästään sille kunnon hutiosastolle. Ai niin joo, meikäläisen mielestä siis. LBP oli omalla tavallaan toki vallankumouksellinen yhteisöominaisuuksiensa vuoksi mutta jos peliä arvosteltaisiin kahdelta kantilta, tasoloikkana ja yhteisöllisenä tasoloikkaeditorina, saisi se ensin mainitusta kohtalaisen arvosanan ja jälkimmäisestä kiitettävän. Keskiarvo ei siis mitenkään voisi olla täysiä pisteitä joten laitetaan tämä tekele sinne aivopierujen osastolle.

Bayonetta (PS3, Xbox 360, myöhemmin myös PC ja Wii U)
(Arvosteltu Edgen numerossa 209 joka ilmestyi vuonna 2009)

Ensimmäinen (ja ehkä myös toinen… lue ihmeessä tekstiä eteenpäin) Bayonetta on sitä tunnettua Platinum Gamesin toimintapeliosaamista parhaimmillaan ja vaikka kyseessä onkin teemoiltaan varsin suppea ja lyhytikäinen peli, tekee se kaiken aika lailla virheettömästi. Kymppi oli tuolloin ansaittu ja kymppi on yhä ansaittu, kysykää vaikka PC-version tai Wii U-käännöksen pelaajilta.

file_6792_Super-Mario-Galaxy-2

Super Mario Galaxy 2 (Wii)
(Arvosteltu Edgen numerossa 215 joka ilmestyi vuonna 2010)

Uuden vuosikymmenen ensimmäinen kymppi meni Edgellä parisen vuotta sitten kympin keränneen pelin jatko-osalle. Mielestäni jos esim. Halo 2 ei kaikkea edeltäjästään parantaneena jatko-osana saanut täyttä kymppiä, ei pitäisi hyvinkin perinteisen kaavan jatko-osankaan saada. Galaxy 2 on loistava tasoloikkapeli mutta sen ns. impacti ei enää ollut ensimmäisen Galaxyn tasoa joten yksi numero on minun mielestäni arvosanassa liikaa. Ei siis yksi indeksi jolloin arvosana olisi joko 1/10 tai 0/10 vaan arvosana oli yhden numeron liian suuri.

Rock Band 3 (Xbox 360, PS3)
(Arvosteltu Edgen numerossa 222 joka ilmestyi vuonna 2010)

Rock Band 3 ja sen kymppi menee omissa kirjoissa hieman samalle viivalle kuin kolmannen LOTR-leffan Oscar-hyökyaalto. Helvetin hienoa ja pelialalle tärkeää duunia tuli tehtyä monta vuotta ja monta osaa ja nyt oli aika antaa se iso kiitos tästä kaikesta vaikka tuote itsessään ei enää ollutkaan ehkä sitä kuuminta hottia. Ei ehkä kymppi mutta tavallaan kyllä kymppi ottaen huomioon että kaikki melkein kulminoitui tähän.

The Legend Of Zelda: Skyward Sword (Wii)
(Arvosteltu Edgen numerossa 234 joka ilmestyi vuonna 2011)

Sitten mennään taas aikamoisille huumorilukemille. Vaikkakin Skyward Sword on huolella ja rakkaudella tehty Zelda-saagan peli, on se täynnä erinäisiä isompia ja pienempiä pikkuvikoja joiden olemassaolon todentamiseen ei tarvita edes sitä kuuluisaa ”mun miälest”-näkökulmaa. Liikekontrolleista ei voi edes paatuneimmat kyseisen control schemen vihaajat vikistä sillä Skyward Swordissa ne toimivat niin kuin ne on peliin suunniteltu toimivaksi mutta ongelmat pyörivät pitkältikin laahavan ja itseään toistavan gameplayn sekä sisällöttömyyden puolella. Vaikka Skyward Sword yrittikin rohkeasti viedä kaavoihinsa kangistunutta sarjaa uusille urille, se kompasteli siinä matkalla sen verran kovin että täyttä kymppiä ei peli Edgen tiukan syynin läpimenon jälkeen olisi ansainnut.

2504198-tlou_wintercoverrender_960p

The Last Of Us (PS3, myöhemmin myös PS4)
(Arvosteltu Edgen numerossa 255 joka ilmestyi vuonna 2013)

Seuraavaa Edgen napakymppiä saatiinkin odottaa melkein parin vuoden ajan ja comeback oli jälleen mielipiteitä jakava. Naughty Dogin harppaus pois Nathan Draken Michael Bay-tason toimintaspektaakkeleista huomattavasti rauhallisempaan ja pohdiskelevampaan toimintaympäristöön, oli erittäin onnistunut ratkaisu mutta silti on olemassa ihmisiä jotka pitävät peliä ”vain yhtenä 3rd person-toimintapelinä” muiden joukossa. Sitähän se kieltämättä onkin mutta itsensä paljon totisemmin ottava sellainen ja ainakin omasta mielestäni Last Of Us on kaikkea sitä hyvää mitä Uncharted-sarjan peleissä oli (tuotantoarvot ja ohjaus) ottaen paketista pois ne Uncharted-sarjan rasittavimmat osa-alueet (itseään toistava rytmitys, köyhä gameplay, tahaton koomisuus). Loistava peli siis ja omissa kirjoissani kymppi on totuus.

GTA V (PS3, Xbox 360, myöhemmin myös PC, PS4, Xbox One)
(Arvosteltu Edgen numerossa 259 joka ilmestyi vuonna 2013)

GTA V:n kanssa on vähän sama asia kuin aiemmin käsitellyn nelososankin kanssa; aluksi meno on taivaallista ja ongelmiin törmää vasta peliä tosi paljon enemmän pelatessa. Kymppiä en itse olisi pelin ilmestyessä antanut mutta nyt kun jälkiviisaana katsoo millaista jälkeä peli on tehnyt markkinoilla, on sen paikka sementoitu videopelaamisen historiankirjoissa ja näin ollen kymppi myös Edgen sivuilla on kohdilleen osuva arvosana.

Bayonetta 2 (Wii U)
(Arvosteltu Edgen numerossa 272 joka ilmestyi vuonna 2014)

Bayonetta 2 on helvetin laadukas jatko-osa ekalle Bayonetalle joka sai myös kympin Edgeltä. Onko kakkonen sitten niin hyvä että se ansaitsee kympin? Omasta mielestä kyllä mutta jälleen kerran Halo 2-esimerkki käyttöön eli jos ei Bungien pelimaailman rakenteita muuttaneelle pelille kymppiä, ei myöskään tälle.

bloodborne-overview-coop-screen-01-ps4-us-25feb15

Bloodborne (PS4)
(Arvosteltu Edgen numerossa 279 joka ilmestyi vuonna 2015)

Souls-pelit olivat vuosien saatossa saaneet ansaittua ylistystä Edgeltä mutta kymppiin asti ei yksikään sarjan peli ollut tähän mennessä päässyt, osasyynä varmastikin tekniset pienet lapsukset. Bloodborne tarjosi Souls-pelattavaa astetta jopa mielenkiintoisemmalla (mielipideasia) tarinalla ja teknisellä dominanssilla joten kymppi oli ehdottomasti ansaittu.

The Legend Of Zelda: Breath Of The Wild (Wii U, Switch)

Jos Skyward Swordin kymppi oli lievästi sanottuna kyseenalainen, on Breath Of The Wildin kymppi täysin ansaittu. Peli vei Zelda-sarjan täysin uuteen, joskin vanhaan, suuntaan ja se teki teknisesti sen tason jälkeä jollaista ei open world-peleissä olla nähty aiemmin ja jonka luulisi standardisoituvan genren peruspilariksi. Äärimmäisen viihdyttävä ja koukuttava peli kaikin puolin ja Switch-version tapauksessa peli menee Edgen ensimmäisen kympin saaneen Super Mario 64:n kanssa maailmanhistorian kovimpien julkkaripelien joukkoon.

Siinä sitä sitten olisi. Edgen 19 täyttä kymppiä vuosien varrelta (pl. retrospektiivisesti annetut kympit mm. Super Mario Brosille, Resident Evil 4:lle tai vaikka Goldeneyelle) ja isossa otannassa voidaan sanoa että eiköhän Odysseyn kymppikin ollut enemmän tai vähemmän ansaittu lukema. Foliohatut siis narikkaan ja odottamaan puolentoista viikon päästä ilmestyvää loistavaa videopeliä joka Edgen mittapuulla on tosiaan teos joka tullaan ainakin osittain muistamaan pelkässä hyvässä vielä vuosikymmenienkin päästä.

NSwitch_SuperMarioOdyssey_05_mediaplayer_large

Ai niin joo yksi juttu vielä kaikille torilla aikaansa viettäjille. Suomalaistuotemerkki FlatOut ja sen kolmas osa on yksi kahdesta Edgen 1/10-paskaleiman otsaansa saaneista peleistä. Turha siis itkeä sitä että Rockstar vei Max Paynen Remedyltä kolmannen osan myötä sillä lopputulos olisi voinut olla monin verroin kamalampi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *