Kotimaisen pelituben värittömyys

call-of-duty-black-ops-ii-overflow-700x393 Tubettaminen ja striimaaminen ovat nykyään termeinä lähes yhtä oleellinen osa pelaamisessa kuin vaikka ”moninpeli” tai ”input-lagi”. Pelikonsolien suoratoisto-ominaisuudet tukevat näiden modernin aikojen talk-show-isäntien/emäntien päivätyötä ja isoimmissa piireissä puhutaan jo aika isoista rahoista. Verkon syövereissä ei taida olla peliä jonka pelaamista ja tätä pelaamista tukevaa asiantuntevaa kommentointia ei oltaisi dokumentoitu videomuotoon ja onkin aina hauskaa muistaa jonkun täysin randomin ja unohdetun pelin nimi, syöttää se Twitchin hakukenttään ja huomata kuinka joku rohkea sielu sitä siellä pelaa. Tämä siis kansainvälisessä kentässä eikä valitettavasti kotimaisessa skenessä…

R.I.P. Wii U (2012-2016)

wiiu-flatline-930x511 Tällä viikolla saa julkaisunsa jossain piireissä jopa odotettu Paper Mario: Color Splash. Peliä ei varmasti tulla muistamaan Ocarina Of Timen kaltaisena legendaarisena klassikkona saatikka parhaana Paper Mario-sarjan pelinä mutta se tullaan silti muistamaan vuosien päästä yhden seikan vuoksi. Color Splash tulee jäämään viimeiseksi merkittäväksi Wii U-yksinoikeudeksi. Kirjoitushetkellä (28.9.2016) ei Nintendo ole vieläkään kertonut julkisuuteen käytännössä yhtään mitään tulevasta NX-työnimellä tunnetusta pelilaitteestaan. Laitteen on luvattu ilmestyvän kauppoihin vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä ja Nintendo ei itse ole ilmoittanut mitään suurempia titteleitä julkaistavaksi Wii U:lle ennen sitä joten laitteen joutsenlaululle on ihan validit syyt.

Presidenttipeliä

Maapallon tärkeimmän ja vaikutusvaltaisimman työpaikan valintaprosessi käynnistyy alle parin kuukauden päästä. Jenkeissä sijaitseva valkoinen talonmörskäle saa uudet asukkaansa ja toisin kuin viime vuosikymmeninä, ei tällä kertaa toivota ns. paremman kandidaatin voittoa vaan vähemmän huonon vaihtoehdon valintaa. Clinton ja Trump ovat kirjoitushetkellä enemmän tai vähemmän tasoissa mitä tulee katugallupeihin ja ennakkokyselyihin joten kilpailusta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja toisen kandidaatin tavat tuntien, erittäin ruma. Miten ihmeessä tämä sitten liittyy PBC:n viikkoblogiin?

Markkinajohtajien kootut seikkailut

shot-in-the-foot Vanha viisaus kuuluu; jos olet mestari, kaikki haluavat asemaasi. Tämä sanonta on pelien saralla tullut ilmi verisinä taisteluina markkinoiden ykköspaikasta. Kun vielä takavuosina mittelöinti oli kahden osapuolen (Sega ja Nintendo) veristä taistelua, joutuu ihmiskunta nykyään väistelemään ammuksia kolmesta (Microsoft, Nintendo ja Sony) eri suunnasta. Jokaisella kolmella osapuolella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa mutta yksi heikkous on viime vuosina osoittautunut kryptoniitin vastikkeeksi. Markkinajohtajuus on syössyt eräänkin fantasiakirjoista tutun valtasormuksen lailla pimeyteen joten onkin syytä kysyä että miksi ihmeessä edes tavoitella enää taloudellisia ja markkinallisia ykkössijoja?

Kendojanarit yhtykää!

hqdefault Suomessa EA:n jokavuotinen NHL-sarja on kansallisurheiluun rinnastettava instituutio. Joka syksy kauppojen hyllyille ilmestyy sarjan uutukainen joka yleensä on vain hienosäätöä ja rosteripäivitystä viime vuoden versioon verrattaessa ja silti kauppa käy kuin häkä joka on purkitettu ilmaiseen ämpäriin. Vuosien aikana on matkalle osunut myös ihan oikeasti kehnoja vuosipäivityksiä mutta silti vain sarjan pelit pitävät hallussaan kotimaan myydyimpien pelien kärkisijoja. EA:n on toki helppona kukkoilla tunkiolla sillä vakavasti otettavaa kilpailijaa ei yhtiöllä ole lätkämarkkinoilla ollut sitten 2000-luvun puolivälin. Hattua, tai tässä tapauksessa potta-mallista Jofaa, pitää kuitenkin EA:lle nostaa sillä vaikka kaukalot onkin diktaattorimaiseen tyyliin vallattu, ei lafka ole kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen vaan muutamista harha-askelista huolimatta saanut sarjaa kehitettyä vuosien aikana. Kahden tatin ohjaustavan standardisoiminen, Youtubettajien suosikkipelimuodoksi (ne ”ihanat” överireaktiot…) noussut Ultimate Team ja monet muut kehitysaskeleet ovat muokanneet pelisarjasta samaa laatua edustavan dinosauruksen mitä samaisen yhtiön Madden-sarja on vuosi toisensa jälkeen edustanut 2000-luvun alusta asti ja NBA2K-sarja edustaa tänä päivänä.

Lisenssipelit lipaston alalaatikosta

pic4

Elokuviin perustuvat lisenssipelit ovat meille pelaajille tuttuja niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtä N64:lle ilmestynyttä Goldeneyeta, SNES:n True Liesia tai NES:n Batmania vastaan on aina kymmeniä kamaluuksia joita ei voi kutsua laadukkaiksi edes kovimmat ja intohimoisimmat leffafriikit. Yleensä pelikäsittelyn saavat vielä julkaisemattomat ja kovaa hypeä osakseen saavat blockbuster-leffat mutta joskus julkaisijat ovat tarttuneet myös takavuosien suurteoksiin. Likimainkaan kaikki suuren yleisön suosiota nauttineet elokuvat eivät kuitenkaan jostain syystä ole koskaan kiinnostaneen helpon rahan perään kuolaavia pelitaloja joten nyt onkin hyvä aika listailla muutama takavuosien huippuelokuva joka syystä tai toisesta jäi ilman videopeliversiointia. Seuraava lista on siis teille arvon EA, Activision-Blizzard, Nintendo, Capcom ja muut paholaisen kanssa sopimuksen tehneet mieltemme ja vapaa-aikamme turmelijat. Muistakaa lähettää pientä provisiota kassan kilistessä kun kauppa käy kuumana. Tilitiedot saa ihan vaan kysymällä kommenttiosiossa.

Kun kopioit, kopioi parasta

7eWEmC1 Ajopeli, Hack’n’slash, JRPG, FPS-räiskintä… Peliala on täynnä tyylisuuntia ja genrejä joille on oma nimensä jotta ne erottuisivat toisistaan. Vuosien saatossa on alalle syntynyt pelaajien puhekielessä myös hieman epävirallisempia genrejä jotka on kuitenkin pelimedian toimesta hyväksytty pelialan sanakirjoihin ja wiki-tiedostoihin. Metroidvania on termi joka yleistyi ensimmäisen Playstationin klassikkoteoksiin kuuluvan Symphony Of The Nightin myötä ja moderni räiskintäklassikko Gears Of Warin jälkeen ollaan kuultu enemmän ja enemmän termiä ”cover-based shooter”. Seuraavien puolen vuoden aikana ilmestyviä pelejä kun katsoo, voi nähdä erään epävirallisen peligenren olevan jälleen tapetilla (Horizon Zero Dawn, ReCore, Oceanhorn 2 jne.) ja hauskinta asiassa on se että tämän epävirallisen genren kantaisän uutukainen ilmestyy sopivasti kaikkien näiden tulevien ”kloonien” jälkeen ensi vuoden kolmantena kuukautena. Istukaa alas niin kerron teille hieman Zelda-klooneista.

Kaikkien aikojen paras pelikonsoli

PS-Vita
DISCLAIMER: Muistathan ottaa hattusi pois päästä tämän viikon blogitekstiä lukiessasi. Asia on tärkeä ja sille pitää antaa sen ansaitsema arvo.

Tänään 23.8.2016 viettää (tavallaan) 25-syntymäpäiviään maailman kaikkien aikojen paras pelikonsoli. Kyseinen laite toki oltiin julkaistu eri nimellä (mutta PAL-alueen pelaajille tutummassa kuosissa) emämaassaan jo edellisenä vuotena mutta tismalleen 25 vuotta sitten nähtiin jenkeissä kauppojen hyllyillä (vanhalla mantereella melkein vuotta myöhemmin) sanapari joka tulisi jäämään pelaamisen historiaan. Tuo sanapari koostui sanoista ”Super” ja ”Nintendo”.

Videopelien pöllölaakso

Baby-Owl Tämän viikon blogitekstin piti alun alkujaan olla No Man’s Skyn keskinkertaisuudesta (kyllä, sanoin sen ääneen) kertova valitusvirsi. Sitten muutin mieltäni ja päätin kirjoittaa siitä kuinka perseestä on se tosiseikka että joku Lakko-nimimerkkiä käyttävä janari voittaa kotimaan parhaan videopeliaiheisen kanavan palkinnon oikeasti parempien tubettajien nenän edestä.

Mutta sitten päätin kirjoittaa pöllöistä.

Fiilispelit

lazy-gaming-18736273 Jokainen meistä tietää tappelupelit, japsiropet, MMO:t, SHMUP-räiskinnät tai vaikkapa FPS-tulittelut. Peligenrejä on lukuisia mutta yksi genre ei ole sellainen jota näkyy pelien arvostelutekstien infokentässä, vaan se on enemmänkin pelaajien huulilta tuttu termi. Fiilispeli, on lajityyppi pitkällä historialla ja se on myös genre jota on hankala pistää mihinkään tiettyyn muottiin. Erilaisille pelaajille tietty erilaiset pelit saattavat saada aikaan fiilispelimäisiä tuntemuksia mutta yleisen arvioinnin mukaan muutama tietty nimike/pelisarja on saanut kunnian kantaa tätä hienoa arvonimeä rinnuksissaan.

Scroll to Top