Tällä viikolla saa julkaisunsa jossain piireissä jopa odotettu Paper Mario: Color Splash. Peliä ei varmasti tulla muistamaan Ocarina Of Timen kaltaisena legendaarisena klassikkona saatikka parhaana Paper Mario-sarjan pelinä mutta se tullaan silti muistamaan vuosien päästä yhden seikan vuoksi. Color Splash tulee jäämään viimeiseksi merkittäväksi Wii U-yksinoikeudeksi. Kirjoitushetkellä (28.9.2016) ei Nintendo ole vieläkään kertonut julkisuuteen käytännössä yhtään mitään tulevasta NX-työnimellä tunnetusta pelilaitteestaan. Laitteen on luvattu ilmestyvän kauppoihin vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä ja Nintendo ei itse ole ilmoittanut mitään suurempia titteleitä julkaistavaksi Wii U:lle ennen sitä joten laitteen joutsenlaululle on ihan validit syyt.

Wii U tulee jäämään historiaan yhtenä Nintendon isoimmista flopeista yhdessä Virtual Boyn ja Gamecuben kanssa. Se oli mahdottoman tehtävän edessä sillä sen edeltäjä oli yksi kaikkien aikojen eniten myyneistä ja menestyneimmistä pelikonsoleista. Oli siis aika absurdia odottaa että se möisi yhtä paljon kuin Wii mutta se että laite sai niin pahasti köniin markkinoilla Xbox Onelta ja PS4:ltä, oli rimanalitus vailla vertaa. Otetaanpa parempi asento siinä näyttöpäätteellä (tai kännykällä jos luet tätä liikenteessä) ja katsastetaan hieman Wii U:n kivikkoista polkua jonka ympärillä on kuitenkin erittäin kauniita kukkia joita voi poimia.

Wii U:lla oli vaikeaa jo synnytysvaiheessa. Laite oli otettu innolla vastaan vuoden 2011 E3-messujen julkistamisen jälkeen ja sille esitellyt innovaatiot (tablettiohjain joka reagoisi television ruudulla tapahtuvien asioiden kanssa kuin myös 3DS:n ja mystisten muovifiguurien jotka myöhemmin tultaisiin tuntemaan Amiibo-nimellä kulkevina ostettavina DLC-paketteina) kutkuttivat niin pelaajien kuin pelijournojenkin maku- ja hypehermoja. Meni viikkoja ja meni kuukausia eikä Nintendo pahemmin ilmoitellut laitteesta mitään julkisuuteen. Konsolista tietoja odottavat tahot joutuivat edelleen rullailemaan läpi julkistusvideota ja muutamia prototyyppivideoita laitteen tehoista (joista yksi oli komealta näyttänyt Zelda-aiheinen klippi… laitteelle jolle ei koskaan ns. omaa Zelda-peliä siis tehty) samalla kun Nintendo piti suutaan supussa. Laite sai lisää lihaa luidensa ympärille seuraavan vuoden E3-messuilla jossa Nintendo vihdoin esitteli pelejä ja laitteen lopullisen ulkoasun mutta jotenkin firma onnistui tämänkin esittelytilaisuuden pissimään aivan täysin. Laitteelle ei annettu julkaisupäivää, sen käyttökontekstia ei kerrottu missään niin tarkkaan että vähemmän asiaan vihkiytyneet kuluttajat olisivat osanneet sen erottaa lähes samaa nimeä tottelevasta edeltäjästään ja esitellyt pelitkin olivat vähän niin ja näin Nintendolandeineen ja Tank Tank Tankeineen.

Konsolin saapuessa kauppoihin vuoden 2012 talvella, ei menekki ollut odotetunlaista. Julkaisupeleistä puuttui se laitteita kaupoista myyvä megatitteli ja markkinointikin oli yllättävän vajavaista jokaisella markkina-alueella. Oli selvää että Nintendo oli tehnyt pienimuotoisen virhearvioinnin laitteen kanssa ja ei ole sinänsä ihme että firma kärsi pienestä vauhtisokeudesta Wiin megamenestyksen jälkeen. Hidas startti selitettiin isossa kuvassa hittipelien puutteella mutta Nintendolla oli ässä hihassaan tämän varalle. Kovalla kohulla Wii U:n yksinoikeuksiksi muuttuneet Bayonetta 2 (huhut kertoivat julkaisun olevan alkuvuodesta 2013) sekä Rayman Legends (varmistettu julkaisu helmikuulle 2013) olivat muutaman hassun kuukauden päässä ja Pikmin 3 olisi näiden kahden 3rd party-hitin imussa auttamassa konsolin myyntejä aivan eri volyymillä mihin New Super Mario Bros U, Zombi U ja lukuisat aiemman sukupolven hittipelien käännökset eivät kyenneet. Harmi vaan Nintendon kannalta että tämä odotettu ässä osoittautuikin ristiviitoseksi.
Ubisoft ilmoitti vain viikkoja ennen Rayman Legendsin julkaisua että peli tulisi siirtymään puolen vuoden päähän elokuulle ja samalla pelin Wii U-yksinoikeus olisi historiaa kun peli julkaistaisiin myös muille markkinoilla tuolloin olleille pelilaitteille. Moni pelaaja (terkkuja PBC:n Dynalle!) oli suunnitellut ostavansa Wii U:n jahka Rayman Legends tulisi kauppoihin sillä olihan Rayman Origins aivan poskettoman kova tasoloikkapeli sekä yksi julkaisuvuotensa kovimmista yllätysnimikkeistä ja Legends tulisi olemaan mitä suurimmalla varmuudella vieläkin parempi. Legends oli toden totta parempi mutta Wii U ei tästä mitään hyötynyt kun valtaosa pelaajista osti pelin PS3:lle tai Xbox 360:lle. Bayonetta 2 ei myöskään ilmestynyt likimainkaan silloin kun kansa oletti ja Pikmin 3:kin myöhästyi hiukan ennakoidusta julkaisuikkunastaan joten laite sai jäädä kauppoihin usealta sen ostamista suunnitelleelta.

Samalla kun pelaajat vielä viivyttelivät Wii U:n ostoa killer appien puutteessa, alkoivat seireenit laulaa sulosointujaan loitommalla. Microsoft ja Sony hypettelivät kansaa uusilla konsolijulkistuksillaan ja pelaavan väestön mielenkiinto siirtyi muualle yhtä nopeasti kuin pikkulapsella lelukaupassa. Kömpelö startti oli muuttunut nopeasti laahustamiseksi mutta Nintendolla oli vielä toivoa sillä 3DS toimi loistavana esimerkkinä siitä miten katastrofaalinen startti muutetaan voitoksi pelkästään hyvillä peleillä. Nämä hyvät pelit kuitenkin julkaistiin aivan liian myöhään sillä kun vuonna 2014 konsolin odotetuimpiin tekeleisiin luettavat Super Smash Bros Wii U, Bayonetta 2 (vihdoin ja viimein!), Mario Kart 8, Super Mario 3D World sekä Hyrule Warriors näkivät vihdoin ja viimein päivänvalon, jyräsivät Xbox One ja PS4 jo markkinoilla laadukkailla 3rd party-tuotteillaan.

Vuoden 2014 lopulla Nintendo oli ampunut lippaansa tyhjäksi. Sen kieltämättä aivan tautisen kova yksinoikeustittelien vuosi ei ollut saanut konsolin myyntejä nousemaan halutulla tavalla ja termi ”Nintendoomed” alkoi taas olla yleinen näky netin keskustelufoorumeilla. Viimeistään vuoden 2015 alussa oli selvää että Nintendo oli luovuttanut Wii U:n suhteen sillä se ilmoitti julkisesti rakentelevansa jo seuraajaa flopanneelle konsolilleen. Konsolien valmistus on kuitenkin monta vuotta vievää puuhaa joten arviot olivat asiantuntijoiden kirjoitelmissa yhä varovaisia ja tulevan konsolin julkaisuajankohdaksi spekuloitiin vuosia 2018 tai 2019. Kun firma sitten vuoden 2015 E3-messuilla ilmoitti että uusi konsoli tultaisiin esittelemään jo niinkin ripeällä aikataululla kuin vuoden 2016 messuilla (jota ei sitten tapahtunutkaan… eikä ole vieläkään tapahtunut), lyötiin Wii U:lle kulissientakainen kuolinisku. Toki sille oli vielä tulossa vielä sille lupailtuja titteleitä kuten vaikka Star Fox Zero ja Super Mario Maker, mutta jokainen joka osaa laskea yhteen 1+1, tiesi että Nintendon sataprosenttinen fokus laitetta kohtiin olisi sitten virallisesti tässä.
Tämän muistokirjoituksen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla täynnä surua vaan kuten oikeissakin hautajaisissa, on aina parempi keskittyä niihin hyviin aikoihin ja asioihin.

Nintendo onnistui jästipäisyydellään, konsolinsa ”alitehoisuudella” sekä laitteen kömpelöllä arkkitehtuurilla, suututtamaan useat 3rd party-kehittäjät. Tämä johti siihen että useat suositut multiplattarit jäivät Wii U:lla näkemättä. Tämän johdosta Nintendon piti panostaa eniten siihen minkä se parhaiten osaa eli tehdä itse ne pelit ja tehdä niistä peleistä vielä mahdollisimman laadukkaita. Näistä loistavista yksinoikeuksista tulikin se seikka josta Wii U tullaan muistamaan vielä vuosienkin päästä. Ohessa pienimuotoinen ostoslista siitä että mitä sinun kannattaa ostaa vielä kun niitä jostain saa:

Suuret nimet

Mitä olisikaan Nintendon laitteet ilman Mario-pelejä ja Wii U:lla näitä on kolme joista jokainen edustaa tasoloikintaa parhaimmillaan. Julkaisupelin virkaa toimittanut New Super Mario Bros U puhalsi uutta eloa jo hieman väsähtäneeseen New Super Mario Bros-sarjaan kun taas 3DS:lle ilmestyneen Mario-pelin jatko-osa Super Mario 3D World ei ehkä ollut aivan Super Mario Galaxyn kaltainen mullistus tasoloikkagenreen, oli se silti yksi parhaista kolmiulotteisista tasoloikkapeleistä sitten… Super Mario Galaxy 2:n. Se kovin Mario-peli oli kuitenkin peli joka on ollut olemassa internetissä jo vuosia ja joka joidenkin vääräleukojen mielestä ilmestyi kuusi vuotta myöhässä. Super Mario Maker on peli jossa pelaajille annettiin vihdoin (virallisesti) valta tehdä omia kenttiään kaksiulotteisiin Mario-peleihin. Tämä Nintendon oma Little Big Planet möi laitteen laitekantaan nähden ihan älyttömän määrän ja nauttii suurta suosiota pelaajien keskuudessa.

Myös muut Nintendon tasoloikkasankarit ovat näyttäytyneet Wii U:n pelikirjastossa. Yoshi’s Woolly World palautti uskottavuuden Yoshi-tasoloikkiin katastrofaalisen heikon 3DS-osan jälkeen. Ehkä se laitteen kirkkain kruunu (tasoloikka)pelien saralla on kuitenkin häkellyttävän hyvä Donkey Kong Country: Tropical Freeze joka on jo yksinään peli jonka vuoksi Wii U kannattaa ostaa. Loistavaa tasoloikintaa viime vuosien parhaalla tasosuunnittelulla ja ylivoimaisesti parhaalla soundtrackilla höystettynä.

Kerran konsolisukupolvessa ilmestyvät moninpelikestosuosikit saivat myös omat huippulaadukkaat pelinsä Wii U:lle. Näpsäkästi nimetty Super Smash Bros Wii U ja Mario Kart 8 olivat sarjoissaan molemmat historiallisia teoksia sillä Nintendo astui vihdoin ja viimein nykyaikaan tarjoamalla maksullista lisäsisältöä näihin supersuosittuihin sarjoihin uusien pelattavien hahmojen ja uusien tasojen muodossa. Nintendon oma RTS-helmi palasi myös suuren yleisön tietoisuuteen Pikmin 3:n muodossa ja peli on vieläkin erittäin kaunista silmäkarkkia ja tarjoaa kutkuttavan haasteen pelaajalle. Kuten tekstin alussa tuli mainittua, on Wii U ainoa Nintendon kotikonsoli jolle ei ilmestynyt Zelda-sarjan peliä joka olisi saatavilla vain ja ainoastaan kyseiselle laitteelle. Sääntöä voidaan kiertää hieman Dynasty Warriors-sarjan Zelda-version myötä mutta jos nälkää on klassiselle Zelda-formaatille, löytyy Wii U:n valikoimista hyvät uusioversiot Wind Wakerista ja Twilight Princessistä. Mitään totaalista remakea on kuitenkaan turha odottaa sillä molemmat pelit ovat resoluutiopäivityksiä pienillä pelillisillä päivityksillä varustettuna.
Piilotetut helmet

Jos Nintendo jotain tulee ottamaan mukaansa tulevaisuuteen Wii U:lta Amiibo-bisneksen lisäksi, on se ehdottomasti Splatoon joka oli vuosien tauon jälkeen Nintendolta ensimmäinen tuore IP joka löi todella läpi pelimarkkinoilla. Nintendomaisella otteella verkkoräiskintää esitellyt peli keräsi lukuisia palkintoja ympäri maailmaa ja sen hyvät myyntiluvut sementoivat sen aseman Nintendon tulevien vuosien suunnitelmissa. Lähes yhtä värikylläisen ja hauskan pelikokemuksen tarjoaa Lego City Undercover joka tuo Lego-pelien loistavuuden GTA-tyyliseen pelimaailmaan, sitomatta itseään Lego-pelien tapaan tuotelisenssin lonkeroihin. Kevyttä mutta laadukasta pelattavaa tarjoilee myös Cpt.Toad: Treasure Tracker joka samaan aikaan saa hymyn huulille ja aivonystyrät tekemään töitä.

Tekstissä useaan otteeseen mainittu Bayonetta 2 on ehkäpä viime vuosien täydellisin toimintapeli ja jos puhutaan toiminnasta niin yllättävänkin laadukasta sellaista tarjoaa Tekkenin ja taskuhirviöt yhdistävä Pokken Tournament. Roolipelaajille on myös olemassa herkkua Xenoblade Chronicles X:n muodossa ja vaikka peli ei ylläkään aivan edeltäjänsä tasolle, onnistuu se silti olemaan valovuosia parempi kuin 90% viime vuosien japsiroolipeleistä.
Myös ladattavalla puolella löytyy laatua jota ei muualta saa. Viime vuosien paras Wipeout-klooni Fast Racing NEO löytyy nykyisellään myös fyysisenä (hyvin varustettujen) kauppojen hyllyiltä ja ehkä se Wii U:n gamepadia parhaiten hyödyntävä peli Affordable Space Adventures on saatavilla vain ja ainoastaan Nintendon floppikoneelle. Pelistä parhaimman nautinnon saamiseksi tulee sinulla olla kuitenkin pari kaveria samalla sohvalla sekä Wiin ohjaimet pölyttymättömänä ja tuoreilla paristoilla.

Wii U:n muita plussapuolia niiden tärkeimpien, pelien, lisäksi voidaan mainita täysin ilmainen nettipeli ja nettipalveluiden käyttö. Ei plussa-aikaa, ei kultatiliä, ei ylimääräistä säätöä. Lisäksi laitteella on ladattavien pelien sekä ladattavien indienimikkeiden lisäksi koko Wiillä nähty retropelitarjonta Virtual Consolen kautta, kuin myös oma Virtual Consolensa josta löytyy nyt myös Wiin, GBA:n sekä DS:n klassikoita pelattavaksi pikkurahalla ja yksinään nämä retropelit ovat jo yleissivistyksellinen syy miksi konsoli kannattaa omistaa.

Wii U eli lyhyen ja rankan elämän ja sen on aika siirtyä kohti viimeistä leposijaansa. Nintendo ei sitä varmaan kovin mielellään tule mainitsemaan historiikeissaan mutta me pelaajat voimme silti nauttia sen timanttisista yksinoikeustitteleistä joita sillä on kirjastossaan enemmän mitä kilpailijoilla tulee varmaankaan laitteidensa elinkaaren lopulla olemaan. Teknisenä saavutuksena ja markkinointisuorituksena se on kuitenkin täysi susi ja aika näyttää onko se Nintendolle samanlainen oppiretki mitä Gamecube oli ennen Wiitä?

Kiitos lukuisista hienoista pelihetkistä Wii U! Star Fox-sarjan tuhoamisesta ei todellakaan kuitenkaan kiitosta heru…