Jatko-osan tehtävä ei ole koskaan helppo. Menestyneen tuotteen jatkon olemassaolon oikeutukseen tarvitaan yleensä alkuperäiseen/edeltäjään nähden kaikkea enemmän, isommin ja täydentävämmin. Jotkut tahot näissä asioissa onnistuvat loisteliaalla tavalla kun taas toiset kompuroivat ja osoittautuvat flopeiksi jo ensisekunneista alkaen.
Pelien maailmassa jatko-osilla on hieman parempi track record kuin esimerkiksi elokuvien vastaavassa. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen ja tämä outo mysteeri kaipaa hieman Matlock-tason selvitystä.
…
Vappu on ohitse ja työn orjat ovat toivottavasti sorron yöstä jälleen toviksi nousseet ja näyttäneet kapitalistisioille kaapin paikan. Elämän oravanpyörää pyörittävien työläismuurahaisten tehdessä kaikki työt, johtajat lepäävät norsunluutuoleissaan korjatessaan työtä josta ei tynnyrin pohjakuonan alimmaisille jää muistoksi muuta kuin silmien ohi vilistävä elämä ja rakot käsissä.
Jos jätetään kuitenkin yltiöoptimismi hetkeksi sivuun niin voidaan mainita muutama sananen työskentelystä videopelien kiehtovassa maailmassa. Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa kironnut jotain peliä ja miettinyt miten asian kyseisessä pelissä tekisi paremmin ja nyt kun etenkin kotimainen peliala on tuoreiden raporttien mukaan kovassa nousussa, on mahdollisuuksia mennä tekemään se kyseinen kohta pelissä juuri sellaiseksi kuin sen siinä pahimmassa vitutusvaiheessa halusi olevan.
Ensi kuun puolella ilmestyy nykykonsoleille (Xbox One, Switch, PS4) urheilupeli joka taatusti saa usean 90-luvulla pelejä pelanneen silmät täyteen nostalgiaroskia. NBA Playgrounds on peli joka tuo muutaman vuoden jälkeen arcade-vetoisen 2v2-koripalloilun pelaajien tietoisuuteen ja ainakin itse olen aivan perkeleen hypeissäni, kulutinhan aikoinaan alkuperäiseen, koko epärealismikoriksen keksineeseen, NBA Jamiin satoja eur… markkoja paikallisessa pelihallissa ja siihen päälle vielä satoja tunteja SNES-version kanssa kotioloissa. Myös muutaman vuoden takainen NBA Jam-uusioversiointi oli jotain aivan mahtavaa.
…
Jokainen vähänkään videopelien historiaan perehtynyt tietää että perinteinen 2D-tasoloikka on vahvasti rinnastettavissa videopelaamiseen ihan terminologisesti. Moni myös varmasti tietää että 2D-tasoloikka kehittyi ysärin puolivälissä 3D-tasoloikiksi joiden kotialustana voidaan pitää N64:ää ja genren taitajana voidaan pitää Nintendon hittitehtaana noina aikoina toiminutta Rare-pelitaloa. Vaikka ”kuusnepan” julkaisupelinä pelaamisen aihiot uusiksi luonut Super Mario 64 onkin yksi videopelihistorian tärkeimpiä merkkipaaluja, voidaan Raren tekemiä 3D-tasoloikkia (Banjo-Kazooie jatko-osineen sekä Donkey Kong 64) pitää objektiivisesti ehkä Marion klassikkoseikkailua hiotumpina ja terävämpinä tekeleinä.
…
Viime viikolla PS+-palveluun ilmestyi God Of War- ja Twisted Metal-peleillä mainetta luoneen David Jaffen uusin tuotos Drawn To Death. Omaperäiseen graafiseen presentaatioon nojaava verkkoräiskintä oli sen verran karmaisevaa kuraa että mielellään siitä puhuminen jääkööt minimiin. Jo alkuvalikoista lähtien peli on äärimmäisen luotaantyöntävää sontaa ja nimenomaan nämä alkuvalikot saivat allekirjoittaneen muistelemaan aikoja parempia. Aikoja jolloin pelien valikot olivat yhtäkkiä tyylin ja huippudesignin koteja. Tässä muutama esimerkki pelien valikoista jotka ovat jääneet mieleeni erittäin positiivisella tavalla selkeinä, simppeleinä mutta ennen kaikkea tyylikkäinä.
…
Vuoden 2017 ensimmäinen neljännes on takana ja kuten useilla aloilla on tapana, on aika kerrata menneen vuosineljänneksen tapahtumat. Säästän teidät tylsältä numeroiden pyörittelemiseltä ja talousjargonilta sanomalla vain sen että 2017 Q1 oli sen tason videopelitykitystä että hyvä helvetti sentään!!
Yleensä hiljaisempana ajankohtana pelien suhteen tunnetut vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat tänä vuonna tarjonneet meille pelaajille sen tason sarjatulta että lompakon kuvitteelliset luotiliivit ovat olleet kuin reikäjuustoa. Mukana on ollut niin odotettuja huippusuorituksiakin mutta myös piristävän paljon hieman yllätyksellisempää kamaakin josta ei olisi ennakkotietojen mukaan ehkä tarvinnut odottaa niinkin kovaa suoritusta mihin ne loppupeleissä yltäisivätkään. Mikä kuitenkin on parasta näissä kaikissa alkuvuoden huippunimikkeissä on se että ne tarjoavat videopeliviihdettä aivan laidasta laitaan joten jos olet vain yhden genren miehiä niin mikäs siinä mutta jos satut olemaan peliesi suhteen kaikkiruokainen niin alkuvuosi on ollut satavarmasti yhtä maiskuttelua.
Kerrataanpas hieman mitä kaikkea sitä onkaan alkuvuodesta siunaantunut pelattavaksi pienen osto-oppaan (terkut Pelit-lehden edeltäjävuosille!) muodossa…
…
Videopelimaailma oli jälleen viime viikolla uuden, ehkä hieman kauniilla kukilla koristeltuun hattuun päin kallellaan olevan, kohun ympäröimä kun Yooka-Laylee-pelin kanssa saatiin taas synnytettyä se kuuluisa kakkamyrsky. Muutama viikko sitten nettipersoona JonTron töräytteli julkisesti ilmoille hieman omia mielipiteitään jotka sattuivat olemaan erittäinkin raflaavia. Tämä sai aikaan ison kohun ympäri interwebsiä ja nyt tästä kaikesta on osalliseksi joutunut myös Playtonicin joukkorahoituksella syntynsä saanut tasoloikkapeli jossa JonTron esiintyi erittäin pienessä osassa ääninäyttelijänä siansaksaa pelin muiden hahmojen lailla mongertaen. Äärimmäisen marginaalinen osuus siis pelissä jossa pääosassa on kuitenkin nyt jo old-schooliksi laskettava hieno peligenre ja kirjaimellisesti värikäs huumori. …
Peliuutisointia ja pelimaailman tapahtuvia seuraavat eivät ole voineet viime viikolla välttyä Mass Effect Andromedaa päin heitetyistä pilkkakirveistä. Pelin previkoissa löydettiin peliammattilaisten toimesta useita lapsuksia mutta yksi elementti oli ylitse muiden kaiken loanheiton keskellä; pelin kasvoanimaatiot. Kasvoanimaatiot ovat kuitenkin loppujen lopuksi erittäin pieni aspekti Mass Effect Andromedan kokoisessa pelissä mutta kun peli tavoittelee fotorealismia ja hahmojen kasvot eleineen ovat erittäin vakavamielisessä tarinassa alituiseen ruudulla, voidaan puhua jo ongelmasta, etenkin kun kyseinen toiminto on tehty huomattavasti paremmin jopa kymmenen vuotta vanhoissa peleissä.
…
Viime viikot ovat olleet pelimaailmassa enemmän kuin mielenkiintoisia. Saimme uuden pelikonsolin markkinoille ja vastaanotto sille on ollut melkoisen hyvää. Saimme myös kaksi hienoa avoimen maailman yksinoikeuspeliä jotka tulevat varmasti olemaan vahvasti esillä kun vuoden lopulla aletaan miettimään pelivuoden parhaimmistoa. Samaan aikaan kun näistä toinen, Breath Of The Wild, rikkoi kaikki mahdolliset arvosteluennätykset ja määritteli joiltain osin uusiksi tapaa jolla ajattelemme open world-pelimekaanikoita tulevaisuudessa, on myös Horizon: Zero Dawnilla luultavasti vahva vaikutus tulevaisuuteen. Etenkin erään toisen Sonyn lähitulevaisuudessa nähtävän Playstation-eksklusiivin tulevaisuuteen.
…
Vuonna 1986 ilmestyi peli jossa pelaaja heitettiin totaalisen kylmiltään fantasiamaailmaan keskelle ei mitään. Nuoren miehenalun alter egoa ohjastaessa pelaajalle ei aluksi annettu mitään neuvoa mihin mennä, mitä tehdä ja millä puolustautua pelimaailman lukuisia lähimaastossa piileskeleviä vaaroja vastaan. Valittavana oli neljä ilmansuuntaa ja hämärä luola joka ei tosiaankaan houkutellut luokseen joten voidaan hyvillä mielin sanoa että pelin alku oli melko kinkkinen paikka ja kun otetaan huomioon että yksikään kyseisen aikakauden peli ei ollut vastaavanlaista kokemusta vielä tarjonnut, on ymmärrettävää että pelaajaraukkojen naamalta paistoi läpi ihmetys ja hämmennys.
…
