Vuoden 2017 ensimmäinen neljännes on takana ja kuten useilla aloilla on tapana, on aika kerrata menneen vuosineljänneksen tapahtumat. Säästän teidät tylsältä numeroiden pyörittelemiseltä ja talousjargonilta sanomalla vain sen että 2017 Q1 oli sen tason videopelitykitystä että hyvä helvetti sentään!!

Yleensä hiljaisempana ajankohtana pelien suhteen tunnetut vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat tänä vuonna tarjonneet meille pelaajille sen tason sarjatulta että lompakon kuvitteelliset luotiliivit ovat olleet kuin reikäjuustoa. Mukana on ollut niin odotettuja huippusuorituksiakin mutta myös piristävän paljon hieman yllätyksellisempää kamaakin josta ei olisi ennakkotietojen mukaan ehkä tarvinnut odottaa niinkin kovaa suoritusta mihin ne loppupeleissä yltäisivätkään. Mikä kuitenkin on parasta näissä kaikissa alkuvuoden huippunimikkeissä on se että ne tarjoavat videopeliviihdettä aivan laidasta laitaan joten jos olet vain yhden genren miehiä niin mikäs siinä mutta jos satut olemaan peliesi suhteen kaikkiruokainen niin alkuvuosi on ollut satavarmasti yhtä maiskuttelua.

Kerrataanpas hieman mitä kaikkea sitä onkaan alkuvuodesta siunaantunut pelattavaksi pienen osto-oppaan (terkut Pelit-lehden edeltäjävuosille!) muodossa…

Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King (3DS)

Järjestyksessään kahdeksas peli DQ-pääsarjaan on tuttu huippuluokan klassikko jo viime vuosikymmenen puolelta kaikille PS2-pelaajille. Square-Enix on kuitenkin tuonut sarjan aiempia (PAL-alueella julkaisemattomia) titteleitä remasteroituna 3DS:lle ja vaikka ei kahdeksannen DQ:n 3DS-versio olekaan esim. sellainen mahtiluokan versiointi kuin viime vuonna ilmestynyt sarjan seitsemännen osan remasteri oli, on se ”pelkkänä käännöksenäkin” se sama mahtava JRPG kuin kotikonsoliversionsakin. Jokaisen genrestä pitävän pakkohankinta ja muutenkin roolipelien ystäville sitä niin ihanan loistavaa perinteistä japsiropeilua.

Gravity Rush 2 (PS4)

Ensimmäinen Gravity Rush oli kauan yksi PS Vitan se ainoa peli miksi konsolin hankintaa kannatti edes harkita… tämä siis siihen asti kunnes pelistä julkaistiin PS4-versio joka toi pelin täysin ansaitusti isomman yleisön tietoisuuteen. Gravity Rush 2 jatkaa samalla laatulinjalla pikkuisen pelillisiä uudistusmausteita sinne sun tänne onnistuneesti lisäten. Pelin tapahtumapaikkoja on huomattavasti piristetty ankeasta ekasta osasta ja se pelin isoin koukku, painovoimalentely, tuntuu aivan yhtä siistiltä kuin ykkösosassakin.

Resident Evil 7: Biohazard (PC, Xbox One, PS4)

Pelialan ikämiesluokassa (yli kaksikymmentä vuotta) painiva Resident Evil-sarja oli jälleen siinä samassa tilanteessa jossa se oli 2000-luvun puolivälissäkin. Sarja oli menettämässä kovinta teräänsä osa osalta huonontuneen yleislaadun vuoksi ja pelaajiakaan ei myyntilukujen valossa enää näyttänyt kiinnostavan. Aivan kuin vallankumouksellinen nelososakin, onnistuu myös Resident Evil 7 tekemään sarjalle sellaisia ihmeitä jotka nostavat sarjan jälleen suureen valokeilaan. Pelot siitä että peli olisi sitä suomituben tutuksi tekemää kökköä FPS-pelotteluhöttöä, eivät olisi voineet olla enempää väärässä ja ainoa mikä tuosta ennakko-oletuksesta osoittautui toteen olivat termit ”FPS” ja ”pelottelu”. Vaikka kuvakulma on muuttunut, on pelissä silti läsnä se todellinen selviytymiskauhu joka oli hyytävästi läsnä sarjan alkutaipaleilla ja onnistuuhan peli tuomaan myös sarjan kaanoniin hieman vakavampaa otetta sen takavuosilta tutun tarkoituksellisen B-luokan meiningin tilalle. Kaiken muun hyvän lisäksi on vielä mainittava että peli on ehkä ainoa markkinoilla oleva peli joka hyödyntää erittäin hyvin VR-tekniikkaa ja se jos mikä on kova saavutus. Resident Evil 7 on ehkä alkuvuoden kovin yllättäjä ja se ansaitsee kaikki kehut.

Yakuza 0 (PS4)

Melkein kaksi vuotta siinä meni mutta tammikuussa 2017 ilmestyi Yakuza-sarjan esiosa viimeinkin myös tänne länsimaihin pelattavaksi. Yakuza-saaga on vuosi vuodelta kerännyt hitaasti mutta varmasti isompaa jalansijaa myös meidän länkkäripelaajien pelikokoelmissa ja edelleen on suuri mysteeri miksi sarjan pelit eivät myy kuin mansikka kesällä sillä aniharva pelisarja kykenee ylläpitämään näinkin monta vuotta yhtä kovaa laadullista tasoa. Yakuza 5 oli jo kaikessa laajuudessaan hengästyttävä tapaus mutta ”nollaosa” onnistuu tekemään mainion tempun siinä suhteessa että se osaa tiputtaa juuri sopivasti aiemmasta osasta tuttuja ominaisuuksia pois, olematta silti tuntuvasti karsittu tekele. Kun vielä juonikin on nimenomaan tämän useamman pelin sisältävän rikosepookin ensimmäinen osa ja alkulähde, ei ole mitään järkevää syytä miksi ei sarjaan tutustumattomien pelaajien kannattaisi viimeistään tässä vaiheessa hypätä bandwagoniin. Jos haluat näyttäytyä videopeliguruna kavereidesi silmissä, osta Yakuza 0 ja suosittele sitä kavereillesi. Saat varmasti hyvän ja osaavan kaverin maineen.

Nioh (PS4)

Duke Nukem Forever ja Too Human kävivät läpi yli vuosikymmenen ajan kestäneen kehityshelvetin joka näkyi tuotteiden lopullisessa laadussa karmaisevalla tavalla. Lähes samanlaisen kiirastulen koki Team Ninjan ikuisuusprojekti Nioh joka monen mutkan jälkeen päätyi Souls-peleistä inspiksensä ammentavaksi hack’n’slashiksi. Kopiointi on toki aina vähän tylsää mutta kuten Okami aikoinaan todisti; jos kopiointi onnistuu lähdemateriaalia paremmin niin be my guest. Nioh onnistuu erinomaisesti esittelemään kiehtovaa ja mystistä pelimaailmaa, Souls-sarjasta tuttua kirvelevän kutkuttavaa haastetta sekä Souls-sarjan serkun, Bloodbornen, sulavan seksikästä gameplayta. Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta sillä jos jatkoa tulee ja tasokäyrä nousee tasaisesti, on Sonylla käsissään jotain kultaan verrattavaa.

Horizon: Zero Dawn (PS4)

Sonyn oma 1st party-studio Guerrilla Games teki rohkean liikkeen ja siirtyi vuosikausien FPS-pelien tuottamisen jälkeen täysin erilaiseen ympäristöön. Putkimaiset ja kuvankauniit räiskintärymistelyt vaihtuivat suureen ja avoimeen pelimaailmaan jossa äijämäinen pyssyjen pauke vaihtui pohdiskelevaan ja kiehtovaan seikkailemiseen. Horizonin pelimaailman laajuudessa ja graafisessa tykityksessä voisi luulla että konsoli savuaisi ja natisisi liitoksissaan mutta minkäänlaista yskähtelyä tai muita teknisiä kömpelyyksiä ei ole millään lailla läsnä. Uuden IP:n mahdollistamat uudet tuttavuudet niin hahmojen kuin mielenkiintoisen pelimaailman lorenkin osalta, ovat freesi tuulahdus ja jos ensimmäinen osa on näinkin kovaa kamaa, on Horizonin vääjäämättömällä jatkolla erittäin hienot ja kiiltävät saappaat johon hypätä.

The Legend Of Zelda: Breath Of The Wild (Wii U, Switch)

2017 merkkasi Nintendolle yhden aikakauden loppua ja samalla myös uuden alkua. 2012 talvella julkaistu Wii U taivalsi kivikkoisen tien ja konsoli laskettiin haudan lepoon maaliskuun alussa 2017. Samaan aikaan kauppojen hyllylle ilmaantui Nintendon hybridikonsoli Switch joka käänsi uuden lehden Nintendon historiassa monellakin tapaa. Näitä molempia tapahtumia Nintendo juhlisti julkaisemalla pitkään odotetun Zelda-sarjan uutukaisensa molemmille laitteille ja vaikka moni osasikin odottaa kovan luokan peliä, ei moni olisi voinut ennustaa että rima ylitettäisiin näinkin komealla tavalla ja tyylikkäästi. Peli rikkoi arvosteluennätyksiä ympäri pelimediaa ja pelaajienkin ylistys on ollut samaa tasoa mitä Äiti Teresa parhaimpina päivinään sai osakseen. Tulevaisuus näyttää millainen vaikutus tällä timantilla on Zelda-sarjan ja myös open world-pelien tulevaisuutta ajatellen mutta turha vaivata päätään sellaisella vaan nauttia yhdestä (alku)vuoden kovimmista peleistä täysin siemauksin.

Nier: Automata (PS4, PC)

Platinum Gamesin sädekehä on ottanut viime vuosina hieman osumaa. Keskinkertaiset suosittuihin lisensseihin pohjautuneet tilaustuotteet olivat kieltämättä aika väsyneitä tapauksia kautta linjan ja Scalebound lakaistiin rahoittavan yhtiön toimesta maton alle. Nier: Automata kuitenkin palauttaa komealla tavalla ”plattarin” takaisin laadun tielle ja peli on kiehtova yhdistelmä sitä mistä Platinum on tunnettu (timanttinen toiminta ja siihen sidotut pelimekaniikat) kuin myös hieman Platinumille vieraampia elementtejä (syvällisempi tarinankerronta roolipelielementteineen, avoimehko pelimaailma) mutta peli on kaiken kaikkiaan loistava pelillinen cocktail.

Siinä oli tosiaan isot loistonimikkeet alkuvuodelta. Enemmän kuin useana kalenterivuotena on ilmestynyt kokonaisuudessaan joten melkoista menoa tosiaan ja vuotta on vielä yhdeksän kuukautta jäljellä.

Myös latauspuolella on alkuvuosi ollut hyvää tekemistä. Retronostalgikkojen makuhermoja varmasti tyydyttävät NES-klassikon uusintalämmittely Blaster Master Zero ja Thimbleweed Park, tuo Ron Gilbertin loistelias paluu miehen kirkkaimmalle osaamisalueelle josta voisi Telltale ottaa klikkailusimulaattoreillaan mallia. Myös nykyindyjä edustava Hollow Knight on kerännyt kehuja jopa Metroidvanioista aiemmin piittaamattomien äänihuulilta.

Ihan kuitenkaan ruusuilla tanssimista alkuvuosi ei ole ollut. Vaikka loistavia pelejä onkin tupsahdellut pelattavaksi jatkuvalla syötöllä, mahtuu joukkoon myös karvaita pettymyksiä. Double Dragon IV saattaa hämätä legendaarisella nimellään ja takaisin sarjan juurille palaavalla retrografiikallaan mutta peli on tekninen sontaläjä jopa ”tämän päivän tehokkaimmalla pelikonsolilla” (PS4 Pro) joten kannattaa jättää suosiolla välistä. Teknisistä sontaläjistä kun päästiin puhumaan niin maininnan arvoinen on totta kai myös yksi pelivuoden 2017 kovimmista peleistä (ainakin odotusarvollisesti), Mass Effect Andromeda joka muuttui yhdestä tämän konsolisukupolven odotetuimmasta nimikkeestä vitsiksi muutamassa päivässä. 3DS:lle ilmestynyt Mario Sports Superstars upposi myös keskinkertaisuuden suohon vaikka pelin kehitystiimissä oli hyvää osaamista ja putkimiehen historia nimikkourheilupeleissään sangen hyvä. Vältä ainakin näitä nimikkeitä kuin ruttoa, sanoi historia ja preferenssit mitä tahansa.

Huhhuijjakkaa. Ihan hengästyttämään alkoi kun miettii millaista herkkua on koko alkuvuosi tarjonnut pelien saralla. Loppuvuodesta ei kukaan osaa vielä sanoa juuta eikä jaata joten nautitaan nyt vaan kyydistä ja poimitaan kaikki ne herkullisimmat ja lunastamisen arvoiset hedelmät talteen jotta jatkossakin pelivuodet olisivat samanlaista juhlaa. Siellähän se Persona 5 jo kurkisteleekin vuoden toisen vuosineljänneksen alkumetreillä…