PBC:n vuoden 2015 pelit

Nyt kun tuo Avointen Pelimaailmojen vuosi 2015 on saatu päätökseensä, on viimein aika katsoa hieman ajassa taaksepäin ja pohtia mitkä olivatkaan ne tärkeimmät pelit jotka muovasivat tuosta vuodesta sen joksi se lopulta muodostui.

Käydään aluksi läpi vuoden kiinnostavimmat julkaisut ja lopuksi tiivistetään mitkä oikeastaan olivat ne aidosti parhaat pelit vuonna 2015 PBC-porukan mielestä.

Lähdetään sen pidemmittä puheitta liikkeelle.

Animal Crossing: Amiibo Festival

ACAF

 

Amiibo Festival on ennakko-odotuksista huolimatta pätevä koko perheen lautapeli. Paketista löytyy sisältöä jokaiselle ja sitä on paljon. Lautapeli on yllättävän syvä pelimekaniikoiltaan: ei mikään kuuden tunnin 4X-peli, mutta mieluummin Animal Crossingia pelaa kuin Candylandia taikka Monopolia.

Pääpeli vaatii vain yhden ohjaimen neljän hengen moninpeliin ja 8 ”minipeliä” hyödyntävät amiibo-kortteja nokkelasti. Yhden näistä sivutuotteista olisi Nintendo kärsinyt julkaista vaikka itsenäisenä pelinä, niin laaja ja hauska se on. Löytyyhän levyltä myös versiointi legendaarisesta Mastermind –pelistä.

Tässä tehdään siis kaikki oikein, mitä Mario Party 10 teki väärin. Muuta vertauskohtaa ei olekaan, sillä Amiibo Festival on kokonaisuus, Marion Pardien ollessa vain säälittävä tekosyy minipelikokoelmalle.

– LordZalor

Batman: Arkham Knight

BAK

 

Batman: Arkham Knight on aika selkeästi vuoden pahin pettymys vaikka MGS 5 kovin yrittikin alkuhuuman jälkeen panna kampoihin. Olisi voinut luulla että Rocksteady laittaa kaikki kovat piippuun viimeisellä Batman-pelillään mutta homma kustiin aivan täysin. Repetitiivistä ja ennen kaikkea tönkköä toimintaa (se helvetin Batmobile…) heikolla juonella höystettynä. Ihan OK-tason peli Arkham Knight onnistui olemaan mutta kun verrataan sarjan aiempiin peleihin, mentiin alakanttiin ja ryminällä. The Order 1886 pääsee hyvin lähelle tämän kyseenalaisen kategorian ”voitossa”.

– Norsukampa

 

Rocksteadyn Batman-sarjalta on sopinut odottaa suuria sen jälkeen kun Asylumin aikoinaan julkaisivat mutta tällä kertaa kävi kuten etukäteen pelkäsin, peli keskittyi aivan liikaa tekijöiden kuukausien ajan hehkuttamaan Lepakkoautoon. Sekään ei haittaisi jos auton ohjattavuus olisi pelkkää timanttia eikä Gothamin katuja olisi tehty saman levyisiksi kuin Arkham Cityssä jossa siinäkin tila loppui välillä kesken Batmanin tehdessään karateliikkeitään. Autolla siis nuollaan joka ikistä talon seinää ja läpäistään katulamppuja vailla minkäänlaista törmäysmallinnusta jonka jälkeen auto muutetaan tankiksi ja räiskitään jälleen tusinan verran vihollistankkeja. Tämän jälkeen toistetaan kaksi kertaa seuraavan puolen tunnin sisällä. Peli olisi ollut varmasti mainio kun mittakaavaa olisi pienennetty ja auto heitetty hevon karsinaan.

– mika.hakala

 

Bloodborne

BB1

 

Heikkoa oli PS4:n eksklutarjonta mitä tulee kilpailijoihin vuonna 2015 mutta tästä vähäisestä joukosta yksi on ylivoimaisesti ylitse muiden ja se on Bloodborne. Dark Souls-sarjan ystävänä sain vihdoin pelin joka toi totuttuun muottiin hieman lisää tempoa ja teki pelistä… pelimäisemmän kokemuksen. Ylivoimaisesti PS4:n vuoden paras peli, PS4:n paras peli tähän päivään mennessä ja ehkä jopa vuoden 2015 paras videopeli?

– Norsukampa

 

Vaikka en Bloodbornesta paljoa perusta DaSII:een verrattuna, on se silti ylivoimaisesti paras PS4 yksinoikeus tältä vuodelta. Taistelu toimii hyvin ja maailma on sopivan omituinen ja pelottava. Olisipa peli vaan monipuolisempi eikä pakottaisi kaikkia pelaajia pariin muottiin.

– tootsi666

 

Ostin Bloodbornen vasta hiljattain vaikka suuri From Softwaren pelien fani olenkin mutta alun perusteella en tule peliin pettymään kilpipuutteesta huolimatta. Ehdottomasti vuoden paras PS4-peli.

– mika.hakala

 

Alkuvuodesta julkaistu Bloodborne oli tasoltaan aivan jotain muuta mitä olin tohtinut odottamaan. Se on rujo, ahdistava, välillä jopa pelottava mutta samalla törkeän nopeatempoinen, ihanaista ja vihastuttavaa haastetta sekä törkeän kovaa tasosuunnittelua sisältävä peli. Tekniseltä puolelta peli olisi voinut olla hippusen verran toki hiotumpi mutta tälläisenäänkin se iski itseeni kuin tuhat salamaa. Ja välillä jopa iskikin. Prkl Darkbeast Paarl.

– Hazuki_exe

 

Call of Duty: Black Ops III

CoDBO3

 

Vuosikausia on tullut ihmeteltyä että miksi porukka vielä jaksaa Call Of Duty-sarjaa mutta tämän vuoden painos tuotenimikkeen pelisaagaan osoittautui erittäin hyväksi räiskintäpeliksi niin yksin- kuin moninpelinsäkin puolesta. Samaan aikaan Star Wars jätti kylmäksi ja Halo kiinnostaa luonnollisesti yhtä paljon kuin ruotsiksi opetettu kvanttifysiikka joten valinta vuoden parhaaksi räiskintäpeliksi on selvä: Call Of Duty: Black Ops 3

– Norsukampa

 

Tänä vuonna suoranaisten räiskintäpelien pelailu jäi varsin vähälle mutta CoDit ovat aina perushyviä vaihtoehtoja jos kaipaa jotain perushyvää räimintää. Itse en kuitenkaan peliä suosittele varauksetta ainakin PS4:llä jäätävän kovan moninpelilagin vuoksi.

– mika.hakala

 

Codename S.T.E.A.M.

CNS

 

En ole mikään maailman suurin Starcraftin ystävä eikä muutkaan PC:n tosimiesnaksuttelut oikein iskeneet. Sen vuoksi valintani vuoden parhaaksi strategiapeliksi on Codename S.T.E.A.M. joka ei ollut ihan niin loistava tekele mitä Intelligent Systemsiltä on totuttu saamaan vuosien saatossa mutta silti reilusti plussan puolella.

– Norsukampa

 

Fallout 4

F4

 

Lukuisista vioistaan (tai enemmänkin vanhanaikaisuuksistaan) huolimatta, on Fallout 4 syönyt elämästäni niin paljon tunteja tämän vuoden puolella, että olisi valehtelemista itselleen väittää että peli olisi jollain lailla puutteellinen tai viallinen. Tämä on kuitenkin viimeinen mahdollisuus jonka annan Bethesdalle sillä seuraavaan peliin tahdon nähdä uutta engineä ja uutta rakennetta.

– Norsukampa

 

Olin lähes töhriä pöksyni kun kuulin viime vuoden E3 messuilla että uusin osa Falloutista on tulossa samaisena vuonna pelattavaksi. Sitten kun sain pelin vihdoin ja viimein käsiini, olin enemmän kuin tyytyväinen näkemääni, vaikkakin muutamat seikat hieman jäivät kaivelemaan hampaankoloon. Yleisesti peliä on ensinnäkin parjattu säädyttömän rumaksi sekä erittäin vanhentuneeksi sen käyttämän pelimoottorin takia. Tämän lisäksi sen roolipelielementtejä oli lähdetty purkamaan hieman ”kasuaalimpaan” väkeen enemmän uppoaviksi.

Nämä pointit ovat kaikki varsin valideja mutta miksi se sitten on niin mainio videopeli? Miten se onnistuu viemään pelaajan ajantajun totaalisesti sekä tuntua tuoreelta vaikka siihen olisi käyttänyt yli sata tuntia?

Vastaus on että se vaan on niin järjettömän laaja ja kiinnostusta herättävä. Se on toisaalta kuin Fallout 3 modeilla ja vähän enemmän, mutta kun fallout 3 oli jo enemmän kuin hyvä itsessään niin onhan sen nelkunkin silloin oltava.

– Hazuki_exe

 

Forza Motorsport 6

FM6

 

Koomisen paljon myöhästellyt Project CARS oli kuin PS4:n Driveclub; helvetin kaunis videopeli mutta täysin mitäänsanomaton genressään. Tämän vuoksi Forza 6 nousee vuoden 2015 parhaaksi autopeliksi. Sitä samaa ”forssaa” peli loppupeleissä on mutta jos laatustandardit ovat näinkin korkealla, ei voi hyvien videopelien ystävänä valittaa.

– Norsukampa

 

Guitar Hero Live

GHL

 

Kaikki pitäisi olla kohdillaan. Taukoa edelliseen osaan on kertynyt jo monta vuotta, peliohjainta ja mekaaniikkaa hiotaan uuteen suuntaan ja paljolti kertyneiden käyttäjäkokemusten perusteella pitäisi olla mahdotonta rakentaa huonoa biisivalikoimaa. Joten onkin pakko kysyä että mikä helvetti tässä hommassa meni vikaan?

Itse kitara taottiin täysin uuteen uskoon ja sen mukana tuoma pelillinen uudistus on jopa varsin toimiva. Pelaaminen itsessään on hauskaa ja muistuttaa enemmän kitaransoittoa kuin edeltäjissään mutta sitten iskeytyykin naamaan kylmä totuus. FML videoiden toteutus on lähinnä surkuhäpeää herättävä kokemus ja biisivalikoima on lähinnä itkua aiheuttava.

Jos kyseisissä biiseissä olisi edes kitaraääntä koitettu painottaa kovemmalla volyymilla, niin olisin voinut kyseenalaisten biisien valitsemisen ymmärtää mutta tälläisenään se jätti ainoastaan laiskan kuvan tekijöistään.

– Hazuki_exe

 

Halo 5: Guardians

H5G

 

Kuningas on palannut 5 vuoden tauon jälkeen. Halo 5 on sarjan paluu takaisin sen juurille. Poissa on killstreakit, loadoutit ja muut turhat paskat. Matsit ratkeavat jälleen pistooli aimilla, map controllillla ja teamshoteilla. Vuoden paras Xbox One-peli.

– tootsi666

 

Minulla oli suuria epäilyksiä peliä kohtaan kiitos sarjan neljännen osan mutta onneksi huolestuin turhasta. Vitonen ei todellakaan ole täydelinen räime eikä sarjan paras osakaan. Kampanja on liian usein toistuvaa pomotappelua lukuunottamatta aivan mainioo kamaa mutta peli pääsee tosissaan loistamaan nettipelin puolella. 4v4 arena on Haloa parhaimmillaan. Hiton tiukkaa ammuskelua ja vieläpä teknisesti tasaista äksöniä jollaista ei muut pelit tällä hetkellä tarjoa. Peli on jo yksinään syy ostaa xbone jos hyvä nettiräime kelpaa.

– Oselot

 

Vaikka en olekaan oikein koskaan piitannut Halo -pelisarjasta, niin olen aina ollut kiinnostunut niiden aikaan saamasta hypestä sekä yleisestä kunnioituksesta sarjaa kohtaan. Alkuperäisestä trilogiasta ei itselleni jäänyt juuri mitään ihmeempiä mieleen (toki Akimbo aseet never forget) ja nelonenkin meni silleen ohimennen pelaten läpi. Nyt kun kuitenkin tartuin kiinni Halo femman kampanjaan niin herranpieksut kuinka kovaa kamaa se osasikaan olla. Se tuntuu, näyttää sekä kuulostaa varsin mahtavalle ja olenkin lähes valmis nimeämään sen omaksi lemppari Halo -pelisarjan peliksi.

– Hazuki_exe

 

Heroes of the Storm

HotS

 

En olisi koskaan tohtinut uskoa että meikäläisen kaltainenkin nettimoninpelejä harvoin pelaava vanha naavaparta olisi koskaan innostunut mistään tälläisesta. Heroes of the Storm on yksinkertaisesti yllättänyt meikäläisen totaalisesti. Se on helposti ja mukavasti lähestyttävä peli, jossa on kuitenkin paljon tekemistä, saavutettavaa ja sitä on ennen kaikkea hauska sekä vaivatonta pelata. Näiden pelillisten ”pienten” asioiden lisäksi se osaa ammentaa kokonaisen pelitalon kattavaa historiaa aina Lost Vikingsistä asti enemmän kuin hyvin. HOTS yllätti minut siitä miten addiktiivinen joku muiden ihmisten kanssa pelattava moba voi olla. Ja kaiken lisäksi se on vieläpä ilmainen.

– Hazuki_exe

 

Her Story

HS

 

Nopea pari tuntia kestävä peli jossa ei loppuviimein tehdä oikeastaan mitään muuta kuin katsotaan kymmenen sekunnin videopätkiä. Loppukin selitetään pelaajalle vaikka tämä ei olisi kiinnittänyt mitään huomiota koko peliin. Silti itse pelihetkellä tunsit olevasi oikea tutkija joka pyrki selvittämään mystiseltä vaikuttavaa murhaa. Toivon että tällaisia ilmestyisi lisääkin. Hieno kokemuksena, ei videopelinä. Vuoden paras PC-peli silti.

– mika.hakala

 

Hotline Miami 2: Wrong Number

HM2WN

 

Pieni pettymys parin vuoden takaisen ykkösosan jälkeen, mutta räiskintä kasibittisellä ulkoasulla ja kovalla tahdilla on vieläkin viihdyttävää. Valitettavasti peliä on venytetty erilaisilla gimmickeillä liiaksikin.

– tootsi666

 

The Legend of Zelda: Majora’s Mask 3D

TLoZMM3D

 

Vaikka arvostettu Mögösö-sarja sai tänä vuonna parhaan pelinsä, menee vuoden seikkailupelipalkinto tänä vuonna Majora’s Maskille. 3DS:n mainio remake N64 klassikosta sai kaltaiseni nykyjonnen jumittumaan käsikonsoli käteen tuntikausiksi. Se ei ole ehkä käsikonsolille alunperin suunniteltu peli, mutta kyllä se kannattaa käsikonsolilla pelata.

– tootsi666

 

Life is Strange

 

Tästä mietteitäni pääsee lukemaan aiemmin julkaisemastani Ensimmäinen kerta-tekstistä mutta tiivistettynä voisin sanoa että keskellä tämän vuotisia avoimia maailmoja, oli hienoa päästä kokemaan loppuviimein varsin maanläheinen peli vailla kiirettä tai pelin jatkuvaa hoputtamista. Ehdottoman hyvä teos ja episodirakenne sopi pelille paremmin kuin hyvin.

– mika.hakala

 

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain

MGSVTPP

Phantom Pain on pelillisesti aivan huikea peli. Ammuskelu sekä hiiviskely toimivat upeasti suuressa avoimessa maailmassa. Pelattavaa on jopa liiankin paljon mutta sisällön liiallisuudesta on hölmöä valittaa. Paskintahan oli vaan se että monet selvästi alunperin sivutehtäviksi suunnatut tehtävät olivat pakollisia ja tuntuivat näin turhauttavilta. Juonen vähyys oli se merkittävin miinus pelissä joka vie peliltä mm. GOTY tittelin omissa kirjoissa. Pelinä kuitenkin hieno ja turhankin paljon laitoin pelitunteja peliin.

– Oselot

 

Armottoman huono Metal Gear Solid, jäätävän mainio toimintapeli. Olen aina pelannut MGS-sarjaa välinäytöksestä toiseen, en pelien pelillisten ominaisuuksien vuoksi. Tämä toimintatapa ei pätenyt enää sarjan viidennen numeroidun sarjan kohdalla vaan jouduin pelaamaan nimenomaan pelin vuoksi. Luojan kiitos peli on loistokas pelattava, ei sitä muuten olisi tullut läpi asti pelattua kun peli kesti sen 60 tuntia. Viimeiset tehtävät vain pistivät aikuisen miehen kyyneliin. Enkä tarkoita hyvällä tavalla.

– mika.hakala

 

Metal Gear Solid 5: The Phantom Pain tuli, näki ja petytti monia sarjan pitkäaikaisia faneja tarinansa puolesta mutta myös yllätti monia vasta nyt sarjan kelkkaan nousevia pelaajia erittäin hyvin toimivilla pelimekaniikoillaan. Peli oli graafiselta loistoltaan yhtä glooriaa ja eipä tuossa audiopuolessakaan mitään valittamista ollut kun surroud äänet herättivät maailman eloon ihan uudella tavalla ja soundtrack piti sisällään sitä parhainta kasaria mitä arkistoista on pystynyt kaivamaan. Pelimaailma tuntuu yleispiirteisesti hyvin elävältä vaikkakin kolkolta paikalta silloin tällöin. Se on myös teknisesti hiottu lähes puhki ja mitään erityistä teknistä vikaa ei pelistä löytynyt edes julkaisussa, joka on tänä päivänä jo itsessään iso saavutus. Kun ottaa vielä huomioon pelin koon mittasuhteet, niin se on suoraan sanottuna isompi kuin ihme. Onkin sääli ettei Kojima saanut taputella tätä hänen Konami uransa viimeiseksi jäänyttä teosta loppuun ja nykyisellään se tullaan valitettavasti muistamaan enemmänkin taistelusta kehittäjien sekä isojen firman pamppujen välillä. Tähän vielä vakkari #FuckKonami.

– Hazuki_exe

 

Monster Hunter 4 Ultimate

MH4U

 

Monster Hunter 4 Ultimate tarjosi sen verran paljon päräyttäviä pelihetkiä niin porukalla kuin ilman, että aniharva ns. isompien konsolien peleistä pääsi edes lähelle. Vaikka koko vuonna ei olisi julkaistu mitään muita pelejä, olisi ”monhu” jaksanut viihdyttää aina näihin päiviin asti. Todellinen ikuisuuspeli.

– Norsukampa

 

Mainio tekele johon oli huomattavasti helpompi päästä sisään kuin aiempaan kolmanteen iteraatioon. Olisin pelannut tätä varmasti paljon enemmänkin mutta 3DS XL aiheuttaa itselläni jännetuppitulehduksia pidemmissä sessioissa. Hankalaa olla vanha, pelaava mies.

– mika.hakala

 

Mortal Kombat X

MKX

 

Mortal Kombat X ei ehkä ole yhtä viihdyttävä kokemus kuin MK9, mutta kyllä saman sohvan turpasaunat kelpaa aina.

– tootsi666

 

Ori and the Blind Forest

OatBF

 

Ladattavista peleistä puhuttaessa Undertale oli kaltaiselleni Earthbound-fanille hieman balsamia haavoille kaikkien näiden Mother 3:ttomien vuosien jälkeen ja Affordable Space Adventure osoittautui yhdeksi parhaimmista moninpelikokemuksista mitä Wii U:lla on ilmestynyt (ja tämä on iso statement sillä konsolilla on tämän konsolisukupolven parhaat moninpelit). Nämä kaksi kuitenkin häviävät mikroskooppisen pienellä erolla kuvankauniille konsoliyksinoikeuspelille, joka hetkessä nousi julkaisualustansa parhaimpien pelien joukkoon. Ori And The Blind Forest on kaiken suitsutuksensa ansainnut ja toivon mukaan pelille tehdään jollain muotoa jatkoa.

– Norsukampa

 

Ori and the Blind Forest taitaa olla ainoa tänä vuonna tasoloikaksi laskettava peli mitä olen pelannut. Käsittämättömän kaunis graafinen ulkoasu ja rautainen pelattavuus pitävät huolta ettei peliä ihan helpolla unohda.

– tootsi666

 

Pillars of Eternity

PoE

 

Old-school roolipelailua parhaimmillaan ja tuntui juuri noiden 90-luvulta tuttujen pelimekaanikkojensa myötä freesiltä nykypäivän länsimaisten roolipelien joukossa.

– Norsukampa

 

Baldur’s Gate 3 sopisi pelille nimeksi ja kunniaa tekeekin tuolle sarjalle isolla kädellä. Pillars on täydellinen nostalgiatrippi ysärin pc-ropejen kulta-aikaan. Heti alusta asti tuntui kuin olisin aikakoneella matkannut reippaat 15 vuotta menneisyyteen ja tämä on suuri plussa. Reippaat 50h pyörähti pelin parissa ekalla läpäisyllä ja nautiskelin joka sekunnista vaikka välillä ärsyttävänkin armoton meno voi hermoja raastaa. Tämä kuuluu kuitenkin asiaan. Kun puhutaan puhtaasti kunnon ropetuksesta niin tässä on vuoden kovin teos.

– Oselot

 

Pro Evolution Soccer 2016

 

PS2-ajan ikisuosikkini Pro Evolution Soccer on virallisesti palannut takaisin valtaistuimelleen ja tämän vuoden versio hipoo jo pelisarjan osien 3, 4, 5 ja 6 täydellisyyttä. Tervetuloa takaisin PES. Sinua on tosiaan kaivattu.

– Norsukampa

 

Rare Replay

RR

 

Valintani vuoden parhaaksi Xbox One-peliksi ei tosiaan ollut helppo sillä konsolin ekskluvalikoima on ollut melkoista tykitystä… Mutta silti oma valintani konsolin parhaaksi peliksi on kokoelmallinen ikivanhoja pelejä. Tomb Raider hävisi niukasti nostalgiapläjäykselle vailla vertaa mutta Rare Replayn puolustukseksi pitää sanoa että se on kaikkien aikojen paras pelikokoelma ja pelihistorian paras kokonaisuus hinta-/laatusuhteeltaan.

– Norsukampa

 

Rise of the Tomb Raider

RotTR

 

Uusi AC ei kehuistaan huolimatta saanut meikäläisen viisaria värähtämään samalla lailla kuin eräs brittitutkijatar erinomaisen jatko-osansa kanssa. Rise Of The Tomb Raider on tämän vuoden paras toimintapeli.

– Norsukampa

 

Rocket League

RL

 

Peli tuli ja yllätti täysin. Perkeleen hauskaa kaahailu/pallottelua jonka melko yksinkertaisen kuoren alla löytyy yllättävän syvä peli jonka salaisuuksien oppimisessa kestää tovi.

– Oselot

 

Tämä vuosi ei ole poikkeus meikäläisen autopelikokeiluissa ja taas on se puoli jäänyt hyvin pienille koitoksille. Itseäni kun ei juurikaan kiinnosta minkäänlainen oikean maailman simulointi vaan sydämeni sykkii enemmän arcadepuoleiselle rälläilylle. Rocket League on siitä erikoinen tapaus, että se yhdistää toimivasti jalkapallon sekä arcadekurvittelun ja saattaa koko paketin yhteen helposti lähestyttävällä pelattavuudellaan ja erittäin hyvin toimivalla moninpelillä. Välillä vaan ne pienet ideat toimivat paremmin kuin isommat.

– Hazuki_exe

 

Splatoon

Splat

 

Pitkästä aikaa on tullut jaeskeltua nettipelaamisresursseja useaan eri suuntaan (yleensä vuodessa tulee se pari hassua peliä joita sitten hakkaakin suu vaahdossa koko vuoden). Monster Hunter 4 Ultimate oli käsikonsolipeliksi ehkä kovinta nettipelaamista sitten viime vuoden 3DS:n Smash Brosin kun Call Of Duty teki paluun pelikartalle helvetin hyvällä Black Ops 3:lla. Näistä kuitenkin voittajaksi nostan Splatoonin joka vaikutti ennakkotietojen perusteella täydeltä farssilta niin ihan perustietoineen kuin outoine osittaisine julkaisumalleineenkin. Lisäksi Nintendon konsoleille julkaistava verkkopeli ei edes vielä vuonna 2015 onnistu herättämään toimivuudellaan luottamusta. Peli kuitenkin onnistui koukuttamaan pahemman kerran ja olemaan samalla vielä myös helvetin laadukas sekä tarjoamaan pelattavaa sekä uutta sisältöä vielä kuukausia julkaisunsa jälkeenkin.

– Norsukampa

 

Star Wars Battlefront

SWB

 

Star Wars Battlefront on näin DICEn fanina keskisuuri pettymys. BF4 oli ehkä julkaisussa rikki, mutta siellä kaikkien bugien alla oli erinomainen räiskintäpeli. SWBF saa taas allekirjoittaneen nukkumaan parin matsin sisällä.

– tootsi666

 

Tales from the Borderlands

TftB

 

Telltalen varautunut fanitus toi kovalevylleni kaksi kautta tarinapohjaista QTE-peliä. Siinä missä Minecraftin Tarinatila oli vain ”ihan kiva”, Borderlands räjäytti pankin.

HIMYM –tyylinen takautuva tarinankerronta, kaksi mielenkiintoista päähahmoa seurueineen ja mielenkiintoinen ympäristö pohjustivat LOIS-TA-VAN tarinan. Nostaisin Borderlandsin tapahtumat Telltalen nykykaavan parhaimmistoon Walking Deadin ja The Wolf Among Us:n seuraan.

Telltale on selvästi ohjannut viimeaikaisia teoksiaan poispäin pulmapeleistä. Puzzlet ovat suoraviivaisia ja paikallaan junnaamisen riski minimaalinen. Joku voisi väittää tämän vähentävän ”pelaamista” mutta minua muutos ei haittaa. Tarinan vuoksi minä näitä pelaan ja tarinan tahdin ehdoilla Telltalen tulisi pelejään myös rakentaa.

– LordZalor

 

Trine 3: The Artifacts of Power

T3

En ole tänä vuonna juuri mitenkään ihmeellisesti tasoloikintoja pelaillut ja kun Nipakin on lähinnä pudotellut palloa tämän vuoden osalta niiden suhteen (poikkeuksena toki lanka Yoshi), niin hyvin vähäiseksi on tämän vuoden toilaillut kyseisen genren kanssa jääneet. Yhden liiaksi parjatun pikku helmen kuitenkin muistin tänä vuonna läpi pelanneeni ja se kantaa nimeä Trine 3: The Artifacts of Power. Se on umpisuomalainen peli joka sai lokaa niskaansa sen lyhyydestä, auki jääneestä juonesta ja mukamas huonoista pelillisistä ratkaisuistaan. On erittäin sääli että valitusaalto vei pelin ns. syvyyksiin ja unohduksiin alta aikayksikön. Se nimittäin on erittäin kaunis peli jonka tasosuunnittelu on poikkeuksellisen taidokasta sekä ajoittain jopa haastavaa. Se myöskin hyödynsi uutta 2,5-3D kuvakulmaansa erittäin mallikkaasti sekä pelin fysiikkapuoli oli suurimman osan ajasta vallan mainio. Yksinpelattuna en ole varma kantaako peli kuinka hyvin itseään alusta loppuun mutta ainakin Co-op pelinä se oli mitä mainioin.

– Hazuki_exe

 

Undertale

Under

Vuoden positiivisin yllätys, Splatoon vai Undertale? Siinä vasta pulma. Toinen ei kehityksensä aikana aiheuttanut itselleni minkäänlaista mielenkiintoa ja toisesta en ollut koskaan ennen julkaisua kuullutkaan. Splatoonilla oli kuitenkin takanaan Nintendo joka 88% ajasta tarkoittaa laadukasta pelaamista joten tämän myötä nimitys menee Undertalelle joka tosiaan onnistui nousemaan täydestä tuntemattomuudesta yhdeksi mieluisimmista pelikokemuksista johon allekirjoittanut on tämän vuosikymmenen aikana törmännyt.

– Norsukampa

 

Warhammer: End Times – Vermintide

WH

Vermintide ei ole täydellinen peli, mutta Skaven –loren pinnan raapaiseminen riittää peittämään kaikki virheet. Rotat olivat ensimmäinen Warhammer –armeijani. Siinä missä omat joukkoni ovat vieläkin pohjamaaleissa, ovat Vermintiden tarjoilema näkemys paras kuvaus rutonlevittäjistä. Koskaan. Pelissäkään ole sinällään mitään vikaa, en vain ole kiinnostunut grindaamaan samoja kenttiä paremman lootin toivossa. Pelasin, kunnes näin loppuratkaisun tarinalle, enkä sen jälkeen ole rottateurastukseen kummemmin palannut. Mutta se on hyvää Vermintidessa ja genren muissa peleissä: pelin lopettamiseen ja uudelleen aloittamiseen ei oikeastaan ole kynnystä. Itse odottelen DLC:tä tai kaveriporukkaa, joiden myötä saisin taas syyn kastaa miekkani jyrsijöiden vereen.

– LordZalor

 

The Witcher 3: Wild Hunt

W3WH

Odotin CDPR:n tuotoksen olevan erittäin hyvä roolipeli, mutta se oli jotain paljon parempaa. Harvat peli jäävät samallalailla mieleen kummittelemaan viikkoja läpäisyn jälkeen, ja vielä harvempia pelejä jaksaa pelata yli 50h julkaisuviikolla.

– tootsi666

 

Pelasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa koko Witcher-sarjan läpi ja pääsin näin seuraamaan miten paljon ne ovat vuosien varrella kehittyneet. Kun Witcher 3:n käynnisti, oli ensimmäisten 10 minuutin sisällä jo selvää millaisella intohimolla tekijät ovat peliinsä suhtautuneet. Kaikelle on paikkansa ja kaikki on viilattu niin hyväksi kuin vain on mahdollista tämän hetkisellä kapasiteetillaan. Ennen tätä pelasin kellonympärystän verran Fallout 4:ää mutta sen sontaläjän laitoin myyntiin saman tien kun hoksasin millaisia roolipelien tulee olla vuonna 2015.

– mika.hakala

 

Yoshi’s Woolly World

YWW

Nintendo on tasoloikka-genressä aina kovaa valuuttaa mutta tänä vuonna kärkikamppailuihin vuoden parhaasta hyppelystä nousi myös taivaallinen Ori and the Blind Forest joka oli loppukesään asti itselleni se paras Xbox One-peli sitten konsolin julkaisun. Mario ja Yoshi kuitenkin ovat niin loistavia kokonaisvaltaisia pelejä genressään niin pakkohan se voitto oli antaa toiselle näistä ja vaikka Yoshin lankaseikkailut olivatkin käytännössä sitä samaa Yoshi-pelin kaavaa noudattavaa kamaa mistä olemme saaneet nauttia (ja pari kertaa vähemmän nauttia) jo parikymmentä vuotta, oli se aivan tajuttoman laadukasta tasoloikkaa. Yoshi’s Woolly World on siis valintani vuoden tasoloikkapeliksi. Woolly World voi näyttää söpöltä mutta leikkisän ulkokuoren alta paljastuu kivenkova 2D-tasoloikka joka tarjoaa äärimmäisen tiukkaa haastetta pelaajalleen, aivan kuten 2D-loikinnan pitääkin. Kaikin puolin laadukas kokonaisuus.

– Norsukampa

 

VUODEN 2015 PARHAAT PELIT

Hazuki_exe

Vuosi 2015 on ollut kyllä yllättävä pelivuosi. Kovia teoksia on tullut kuin sieniä sateella mutta myös monia ison hypeaallon kannattamia pelejä on pudonnut aallon harjalta. Pelimaailma koki myös mullistuksia Iwatan poismenon myötä eikä Konamikaan jättänyt pelialasta mitään järin pirteää kuvaa ihmisille. GOTYn valinta on tänä vuonna enemmän kuin hankala. Sinällään haluaisin antaa kunnian uusinta uutuutta edustaville teoksille mutta toisaalta en haluaisi antaa titteliä semmoisille tekeleille jotka saattavat kärsiä pienistä tai isommista lapsuksista.

Valintani siis olkoon Bloodborne. Kyllä, sen latausajat olivat (ja ovat vieläkin) aivan säälittävät. Kyllä, sen ruudunpäivitys osaa välillä olla täysin pohjalukemissa. Mutta kun se itse pelattavuus on niin toimivaa. Kilvestä luopuminen ja sen korvaaminen aseparrylla on kenties yksi parhaista pelillisistä uudistuksista mitä olen toviin tavannut ja dashaamisen mukaan tuominen oli myös varsin onnistunut ratkaisu. Sen pelimaailma ei kärsinyt enää DS2:n sekalaisuudesta vaan vanha kunnon looppirakenne tuli takaisin. Pomoissa oli mukavaa haastetta ja ainoastaan Chalice dunkut jäivät varsinaisesti harmittamaan. Perintöprinsessan tittelin saa Fallout 4 joka myöskin oli erittäin hyvin toteutettu ja todella laaja peli, mutta koska mielestäni se ei kuitenkaan onnistu olemaan parempi kuin sarjansa edeltäjä, niin en voi sille päätitteliä antaa. Toisen perintöprinsessan kruunu menee Metal Gear Solid femmalle joka olisi voinut lunastaa kruunun jos Konami olisi antanut Kojiman taputella pelin loppuun asti.

Norsukampa

Tähän on tultu. Graalin malja ja Miss Universum samassa paketissa. Paljon on kovia nimikkeitä joita on tämän artikkelin aikana namedroppailtu mutta ainoastaan yksi huippuluokan nimike voidaan valita vuoden parhaaksi videopeliksi. Tämä peli on kaikkea sitä mitä videopeliltä odottaa saattaa. Pieni koukuttava pakomatka tosielämästä ajantappomielessä joka kuitenkin tarjoaa siihen investoidulle rahasummalle vastinetta haasteensa muodossa. Vielä kun saman kalenterivuoden aikana peli sai lisää pelattavaa lisäosan muodossa, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen että on pelin remmiin heittäytynyt. Bloodborne on PS4:n harvalukuisessa ekskluvalikoimassa ylivoimaisesti se kirkkain timantti ja uskallan jopa sanoa että konsolille ei pahemmin yksinoikeuspuolelta tulla parempia pelejä ikinä enää julkaisemaan. Nostakaa hattua, uusi kuningas on syntynyt!

BB2

 

mika.hakala

The Witcher 3: Wild Hunt. Peli jätti tajuttoman suuren vaikutuksen. Pelihahmot ovat ikimuistoisia, Geraltin ääninäyttelijä jatkaa jo kahdessa aiemmassa pelissä tekemäänsä fantastista suoritusta, pelimaailma on valtava ja se on täynnä mielenkiintoista tekemistä. Ja tekemisestä kun puhutaan, on mahdotonta olla mainitsematta pelin järjetöntä tehtävämäärää joista mikä tahansa mitättömältä vaikuttava sivutehtävän osanen alkaa kasvamaan suurempiin mittasuhteisiin etkä voi aidosti koskaan tietää millaiseen ratkaisuun päädyt aloittaessasi mitään tehtävistä. Kaikkien tulevien roolipelien tulisi ottaa tehtävärakenteisiinsa tästä mallia jolloin säästyttäisiin niiltä iän ikuisilta WoW-tehtäviltä joissa tulee kerätä 20 kukkasta paskaläjästä joka syntyy uudelleen aina kolmen kukan jälkeen.

Oselot

Witcher 3 Cd Projekt Red uskaliaasti uudisti jälleen sarjaansa roimasti ja kaikki parannukset ovat tervetulleita. Odotukset olivat minullakin suuret mutta silti peli yllätti laadullaan. Witcher 3 oli myös itselle eka tämän genin peli joka näytti ja tuntui uudelta sukupolvelta.Tästä on hankala laittaa paremmaksi, harvoja pelejä jolle antaisin täydet pisteet.

tootsi666

Harvana vuonna tulee näin monta hyvää peliä. Heikompana vuonna palkinnon olisi saattanut viedä Fallout 4, Halo 5 olisi GOTY melkein minä tahansa vuotena joka ei ole 2015. Vuoden 2015 paras peli on The Witcher 3: Wild Hunt. Laaja ja yksityiskohtainen maailma, kaikkien aikojen parhaat kasvoanimaatiot yhdistettynä kiinnostavaan tarinaan ja vuoden kovin OST, mitä muuta voi toivoa? Saattoi lopussa myös tulla hieman miehisiä kyyneleitä. Yksi kaikkien aikojen parhaita pelejä.

W3WH2

 

Näin ollaan näiltä osin saatu päätökseen vuoden 2015 käsittely. Kuitenkin jo 11.1.2016 palaamme ääniaalloille kun eettereille pamahtaa se monen kuumeisesti odottama Game of the Year-, eli GOTY-jakso.

Lisäksi vuosi räjäytetään käyntiin PBC-historian toistaiseksi suurimman palkintokilpailun myötä, joten kannattaa laittaa korvat hörölle!

2 vastausta artikkeliin ”PBC:n vuoden 2015 pelit

  1. HEHEEE VIELÄ TÄÄLLÄÄ MUTTA KOHTA TORIIIIL MITEN TE PBC:SSÄ?? TUUTTE TODILLE KANS VSI MITÄ <hö

    VOITTTTTTOOOOOOOOOOOOOOO
    5-3 KAATU SE SAATANA USA! ! !!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.