Eilisessä jaksossa käsiteltiin yhtä pelimaailman rakastetuimmista klassikoista ja tänään on luvassa, jos vaan mahdollista, vieläkin rakastetumpaa klassikkoa ja sen kiehtovaa jatko-osaa. Zelda-viikko parkkeeraa sarjan N64-aikoihin.
PBC juhlistaa tulevaa Zelda-megaeeposta Zelda-viikolla. Viime vuoden lopulla palkintoja keränneen Pokémon-viikon lailla luvassa on päivittäistä fiilistelyä läpi pelisarjan pitkän ja vaiherikkaan historian joten pukeudu vihreään, ota käteesi miekka (koska you know, on vaarallista mennä yksin) ja liity mukaan seikkailuun. Ensimmäisessä jaksossa käsittelyssä sarjan alkutahdit Nintendon harmaalla kasibittisellä matolaatikolla.
Super Mario on jo vuosia hämmästyttänyt maailmaa tempauksillaan. Tämä LVI-alan osaaja on mm. pidättänyt henkeään yliluonnollisen kauan veden alla, liidellyt avaruudessa vailla minkäänlaisia suojavarustuksia, ajanut kilpaa mikroautoilla mm. vauvaikäistä itseään vastaan jne. Hämmästyttävin tämän pelitaivaan suursuosikin teoista on kuitenkin miehen pulleahkon fyysisen preesensin ylläpito miehen lukuisista urheiluharrastuksista huolimatta. Erilaisia urheilulajeja mahtuu Marion historiaan lukuisia ja onpa rööriroope ehtinyt osallistua myös lukuisia kertoja niin kesä- kuin talviolympialaisiinkin. Kerrassaan häkellyttävää moniosaamista.
On taas aika jokavuotisen materiajuhlan. Laita postikortti ystävälle vain tänä tiettynä päivänä vuodessa ja muista parempaa puoliskoa sydämen muotoisella pinkillä suklaarasialla vain ja ainoastaan tänä tiettynä päivänä vuodessa. Wuppi-fucking-duu ja huomenna on muuten taas ihan normaali arkipäivä jolloin kaikki em. kohteliaisuudet voidaankin taas vuodeksi unohtaa koska jopa yksi päivä vuodessa on omistettu ystävyydelle ja rakkaudelle! Itselleni Valentine’s Day on aina merkannut enemmän kaveruuspohjaisia juttuja eikä niinkään romantiikka-aspektia ja mikä olisikaan kaveripohjalta mitattuna bondaavampaa aktiviteettia videopelaamisen saralla kuin moninpelaaminen? Valitettavasti moninpeli on mennyt kauas niistä päivistä jolloin se oli vielä iltapäivän kohokohta koulupäivän jälkeen.
…
Uudenkarhea PBC-jakso olisi sitten tässä ja nyt. Juttua piisasi taas aiheesta kuin aiheesta mutta jos jotain kohokohtia pitää kaivaa paskan joukosta esiin niin For Honorin beta, South Parkin myöhästelyt, ikivanhat enkelipelit, Destiny 2 ja vaikka ensimmäinen Mass Effect voisivat olla sellaisia jotka herättävät mielenkiinnon. Jaksossa mukana myös kauan kaivattua tietovisailua johon kuulijatkin voivat osallistua!!
Sori vaan niille kaikille jotka innostuivat tämän viikon blogin otsikosta sekä varsin ysärinostalgiaa tihkuvasta pääkuvasta Stalloneineen päivineen. Tämä blogi ei käsittele tätä hienoa Renny Harlinin äksönpätkää vaan videopelien cliffhangereita ja etenkin niitä joihin emme ehkä ikinä tule saamaan vastausta.
Cliffhanger on siis termi jota käytetään kun joku esitettävä asia jätetään tahallisesti jännään kohtaan jotta loppuratkaisu voidaan kertoa myöhemmin. Me tavikset törmäämme cliffhangereihin lähes päivittäin televisiosarjoja katsellessamme kun äärimmäisen jännittävä tilanne katkeaakin kesken aikojaan kun pulssi on vasta nousemassa yli aerobisen sykkeen ja lopputekstit lävähtävätkin ruutuun, aiheuttaen vähintään viikon tuskallisen odotuksen. Kuvitelkaapa sama tilanne mutta sen tutun ja turvallisen viikon (tunnin jos katsot DVD-kausiboksilta) sijasta puhutaan videopelin normaalista kehitysajasta eli vähintään vuodesta ja kuten tämän blogitekstin jälkeen huomaat, voi odotus olla jopa ikuinen. Koska tekstissä puhutaan paljon pelien loppuratkaisuista ja loppuhetkistä, varo spoilereita!
…
PBC Shown uusin osa on nyt täällä ja luvassa on varsinaista mainospotaskaa.
Viikon pääaiheena nimittäin käsiteltiin niin uusia kuin vanhoja pelimainoksia kuin myös trailereita ja muisteltiin ummet ja lammet näistä hypeä nostattavista ja kukkaron nyörejä tavoittelevista taideteoksista. Puhuttiin jaksossa toki myös Nintendon uudesta mobiilipelistä, Resident Evil kutosesta, Pokebankin täyttämisestä sekä wonder trade kursseista.
Moni varmaan kokee viikottain sen rasittavan ”mistä aloittaisin?”-fiiliksen. Oli kyse sitten koko asunnon kattavasta siivousurakasta, koulu- tai työtehtävistä tai paremmalle puoliskolle venähtäneen illanvieton selittämisestä, on se aloituspisteen etsiminen aina se haastavin homma ja vasta tämän startin jälkeen homma yleensä luistaa kuin voinokare kuumalla paistinpannulla konsanaan.
Pelaamisen saralla on vastaavaan ilmiöön tullut myös törmättyä. Moni pelisarja esittelee pitkästä aikaa parastaan laatuaspektein mitattuna ja moni näistä miehekkääseen ikään päässeistä pelisarjoista saa varmasti laadukkaiden uusien osiensa myötä uusia faneja. Kun pelisarjassa on pelejä kuin King Kongilla karvoja, on yleensä hankala päättää mistä aloittaa jotta saisi parhaan kuvan mistä ihmeessä pelisarjassa on oikein kyse mutta fear not, PBC auttaa tässäkin asiassa. Tässä pieni listaus tämän vuoden pitkän historian omaavien pelijulkaisujen aloituskynnykseltään juuri niistä sopivimmista peleistä.
Propsit tästä listasta ja ideasta suunnattakoot Level up!-blogille joka teki hienon kulttuuriteon uusimman Final Fantasy-pelin imussa, opastaen että mistä tämä mainetta niittänyt ja yllättävän monimuotoinen pelisarja kannattaa aloittaa. Blogin muu sisältö on myös kerrassaan mainiota japsiropeilumateriaalia joten käy diggailemassa… toki vasta tämän blogitekstin luettuasi… toki olet jo klikannut tämän auki niin ihan sama sillä klikkimainosmiljoonat on jo tienattu… pitäisikö mennä asiaan…
…
Upouusin PBC-tragikomedia on valmis nautittavaksi (korvakäytävien kautta, ei nieltävä) ja meno oli taas melkoista. Pelejä käsiteltiin ihan uunituoreista (RE7 ja Yakuza Zero) aina ikivanhoihin (Donkey Kong, Metroid Prime) asti ja siinä sivussa sivallettiin sanan säilällä myös Microsoftin Scorpio-projektia, Mega Manin mobiilitoilailuja ja myös Mikki Hiiren edesottamuksia. Kuuntele jos henkikultasi on sinulle kallis!
