Super Mario on jo vuosia hämmästyttänyt maailmaa tempauksillaan. Tämä LVI-alan osaaja on mm. pidättänyt henkeään yliluonnollisen kauan veden alla, liidellyt avaruudessa vailla minkäänlaisia suojavarustuksia, ajanut kilpaa mikroautoilla mm. vauvaikäistä itseään vastaan jne. Hämmästyttävin tämän pelitaivaan suursuosikin teoista on kuitenkin miehen pulleahkon fyysisen preesensin ylläpito miehen lukuisista urheiluharrastuksista huolimatta. Erilaisia urheilulajeja mahtuu Marion historiaan lukuisia ja onpa rööriroope ehtinyt osallistua myös lukuisia kertoja niin kesä- kuin talviolympialaisiinkin. Kerrassaan häkellyttävää moniosaamista.
Mario tulee lähipiirinsä kanssa juhlistamaan monivuotista liikunnallista elämäntyyliään upouudella 3DS-pelillä, Mario Sports Superstars, joka ilmestyy käsikonsolille maaliskuun lopulla. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, olisi tämä urheilulajikokoelma yhdistelmäsekoitus Marion urheiluhistorian parhaita ja laadukkaimpia hetkiä yhden pelin hinnalla… mutta kuten asuinplaneettamme kalenterivuosi 2016 osoitti, maailma ei todellakaan ole täydellinen paikka. Maailmalta on kantautunut soraääniä Marion tulevan sporttikokoelman tiimoilta ja mm. termit ”hengetön”, ”ei niin hyvä kuin voisi olettaa” ja ”ei ehkä täyden hinnan väärti” ovat olleet valitettavan usein peliä ennakkotestanneiden puheissa.
Niille joille Marion tuleva urheilukollaasi ei ole tuttu, kerrottakoon että peli sisältää siis viisi urheilulajia jotka kaikki ovat tuttuja Mariolle ja tämän köörille vuosien varrelta omien peliensä muodossa. On tennistä, baseballia, golfia, jalkapalloa ja vain kertaalleen Marion ja Sonicin olympiapelissä nähtyä hevosurheiluakin. Pelikokoelma on pääosin Nintendon kanssa nykyisin hyvinkin läheisesti kaveeraavan Bandai-Namcon käsialaa mutta pelin golf- ja tennis-pelimuotoihin on apuaan tarjonnut jo vuosia Mario Golf- ja Mario Tennis-peleillään pelaavaa ihastuttanut ja vihastuttanut Camelot Software. Jos Mario Sports Superstars osoittautuu lupaavasta ennakkoasetelmastaan huolimatta pettymykseksi niin kannattaa kääntää katseet menneeseen ja poimia sieltä Marion urheilu-uran parhaimmisto ja tämä blogi kertoo sinulle pikaisen opastuksen siitä että miten tehdä ihan ikioma Mario Sports Superstars-pelisi. Aloitetaan herrasmiesten pelistä…
Golf on rahaa ja aikaa vievä seurapiiripeli joka myös koukuttaa äärimmäisen tehokkaasti. Allekirjoittanut naureskeli vuosia snobahtaville kavereilleen jotka maksoivat överisummia paikallisen pikkuklubin jäsenmaksuista vain päästäkseen 2-3 kuukauden ajan vuodesta pelaamaan sysipaskaa golfiansa jossa ei hyviä suorituksia näy kuin kalavaleisiin verrattavissa olevissa sankaritarinoissa joissa luonnollisesti kukaan muu ei ollut niitä viittä peräkkäistä hole-in-onea näkemässä. Nyt kuitenkin varastohuoneessa kerää pölyä viime kesänä helvetin kalliilla ostettu golf-setti ja suunnitelmat kesän golfklubien kiertämiseen näiden mainittujen kaverien kanssa ovat jo täydessä vauhdissa. Alistuvainen on ihmismieli. Marion historia reikäpelin parissa ulottuu tavallaan NES:n päiville jossa hahmo tähditti uncredited-roolissa NES:lle ilmestynyttä peliä nimeltä Golf… joka siis oli golf-peli jos se ei jollekin käynyt jo selväksi. Varsinainen Mario Golf-pelisarja kuitenkin näki päivänvalon aivan viime vuosituhannen lopulla N64:llä ja Game Boy Colorilla. Meno oli juurikin sitä mitä nimestä voi päätellä; Mario kavereineen sekä vihamiehineen pelaamassa golfia värikkäillä ja Mario-universumista tuttujen tahojen kansoittamilla väylillä. Meno oli kaukana PC-puolella nähdyistä realismia tavoittelevista lajisimulaattoreista ja oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus että loistavan bunkkerichipin syökin ilmasta lähelle hiekkaestettä aseteltu Chain Chomp. Asia jota ei ihan joka päivä Espoon golfkentällä näe. Peli oli varsin mainio tekele ja onnistui tuomaan hieman tylsältä tuntuvaan peligenreen hieman samanlaista tatsia kuin Super Mario Kart aikoinaan toi ajopeligenreen.
Game Boy Colorin versio Mario Golfista olikin huomattavasti erilaisempi kokemus. Pelissä Mario ja kumppanit olivatkin enemmänkin sivuhahmon osassa kun pelaaja asetettiin ihmishahmon saappaisiin kevyen roolipelailun hengessä. Tarkoituksena oli osallistua alati vaikeneviin turnauksiin Mario-maailmasta tuttuja hahmoja vastaan ja siinä samalla ostella itselleen parempia vermeitä (golf tunnetusti on ihan helvetin kallista välineurheilua) ja parantaa siinä sivussa omaa osaamistaan statsibuusteilla ja ratatuntemuksella. Samanlainen julkaisukaava jatkui hieman ennen 2000-luvun puoliväliä Nintendon seuraavilla konsoleilla, Gamecubella ja Game Boy Advancella. Jälleen kerran käsikonsoliversio erosi tyystin kotikonsolikollegastaan roolipelielementtiensä myötä ja moni sanoo tänä päivänäkin käsikonsoliversioiden olevan huomattavasti ”vain golfiin keskittyviä” isoveljiään parempia teoksia. Nintendo taisi kuulla nämä puheet ja seuraava Mario Golf nähtiinkin vasta vuosikausia myöhemmin ja tällä kertaa pelkästään käsikonsolilla laatukäyrän pysyessä edelleen jyrkässä nousussa. 3DS:lle vuonna 2014 ilmestynyt Mario Golf: World Tour on ehdottomasti yksi konsolin piinkovan pelivalikoiman piilotetuimpia helmiä. Se on toki ”vain arcadehtava golf-peli” mutta se on ihan vaan videopelinä aivan tautisen laadukas ja sydämellä tehty kokonaisuus. Vakavampaa golfia hakevatkin voivat nyt huoletta uppoutua pelin pariin kun peli antaa vaihtoehdon myös golfkokemukselle ilman Goombia ja power-upeja. Vaikeustaso on erittäin hyvällä balanssilla ja pelin verkkopeliominaisuudet ovat ensiluokkaista tasoa. Peli on yhdistelmä takavuosien kotikonsoleilla nähtyä Mario Golfia sekä roolipeliominaisuuksiensa vuoksi myös käsikonsoliversioiden historia on vahvasti läsnä tässä huippupelissä. Valitse siis ehdottomasti tämä peli jos haluat loistotason Mario Golf-elämyksen.
Herrasmieslajista siirrytään näppärästi kuningaslajiin…
Jalkapallo on urheilulajeista paras ja kaunein ja onkin pelkästään sopivaa että maailman tunnetuin ja suosituin videopelihahmo pelaa nimenomaan tätä oikeaa versiota ”footballista” jenkkisikaniskojen kainalopallon sijaan. Marion futishistoria pitää sisällään kaksi täysmittaista peliä (lisäksi pienen minipelin Mario Party 7:ssä) jotka eivät ehkä ole sitä ideaalisinta kuvaa tästä kauniista lajista antavia 1:1-tason simulaatioita mutta erittäinkin päteviä jalkapallopelejä kumpainenkin. Super Mario Strikers ilmestyi Gamecubelle vuonna 2005 ja se muodostui pienimuotoiseksi kulttisuosikiksi etenkin loistavan moninpelinsä ansiosta. Brittien saarilta tuttu 5-a-side on homman nimi ja pelaaja pystyy rakentamaan joukkueensa ihan itse valitsemalla kapteenin (lukuisia vaihtoehtoja aina Marion kautta Peachiin ja Donkey Kongin kautta Waluigiin), kanssapelurit (kourallinen Toadeja, Birdoja, Koopia tai Hammer Brotherseja) ja maalivahdin (Donkey Kong-peleistä tuttu krokovihulainen Kritter). Kapteenit eroavat toisistaan perusstatseiltaan sekä Marion urheilupelien ominaiseen tyyliin myös supermegaerikoisliikkeensä myötä. Nämä erikoisliikkeet eroavat toisistaan animaatioiden myötä mutta lopputulos on yksi ja sama, maali omalle joukkueelle. Tämä mainio peli oli kanadalaiskehittäjä Next Level Gamesin ensimmäinen kollaboraatio Nintendon kanssa ja jatkoa seuraisi vuoden 2007 puolella uudella konsolisukupolvella.
Mario Strikers Charged oli Wiille räätälöity jatko-osa Super Mario Strikersille. Realismista mentiin edeltäjääkin kauemmas kun peli tavoitteli synkeähkön futuristisen otteensa kanssa jonkinlaista synkän tulevaisuusdystopian fiilistä. Kupletti oli sama kuin Gamecuben palloilussakin mutta totta kai laajemmalla hahmokatraalla, verkkomoninpeliominaisuuksilla sekä tietty kun alustana oli Wii, liikkeentunnistuskontrolleilla. Pelaaminen hoitui luojan kiitos ihan Nunchuk+Wiimote-kombolla mutta pelin sisäinen pelaajan maalivahdin hommiin heittänyt minipeli hoitui ruutua Wiimotella mahdollisimman tarkkaan osoittelemalla. Viatonta hupia joka kuitenkin oli etenkin muutoin hyvin toimineessa verkkopelissä sairaalloisen bugista touhua.
Marion futishistorian kaksi peliä ovat molemmat sangen päteviä tapauksia mutta jos pitää suositella vain toista, on se omissa kirjoissani Gamecubelle ilmestynyt Super Mario Strikers joka on arcademaisesta otteestaan kuitenkin hivenen lähempänä varsinaisen kuningaslajin henkeä ja tunnelmaa.
Entäs sitten se Mario-tyylinen näkemys meidän härmäläisten kansallislajista…
On sangen outoa että vaikka baseball on äärimmäisen suosittua jenkkilässä ja myös nousevan auringon maassa, ei Mario ole elonsa aikana tähdittänyt kuin kahta baseball-aiheista peliä. Homman nimi on lähes identtinen putkipenan jalkapallouran eli niin Gamecube kuin Wiikin saivat omat versionsa tästä suositusta mailapelistä, vaikkakin täällä vanhalla mantereella ei koskaan Wii-osaa nähty. Gamecubelle Namcon tekemänä vuonna 2005 ilmestynyt Mario Superstar Baseball oli Mario-versiointi baseballista, ei enempää eikä vähempää. Pelaaja kokoaa itselleen joukkueen lukuisista eri Mario-universumin hahmoista ja pelaa arcadepainotteista näkemystä tästä suositusta lajista. Power-upit tuovat taktikoinnin makua matseihin ja hahmokohtaiset erikoisliikkeet toimivat visuaalisena herkkuna ja matsitilanteiden tasoittajina. Peruskauraa putkimiehen urheilupelivalikoimassa vailla sen isompia riskejä tai yllätyksiä.
Wiille ilmestynyt Mario Super Sluggers tarjosi jatko-osamaiseen tyyliin enemmän hahmoja, pelimuotoja ja muita asioita joilla perustella olemassaolonsa ja ostopäätöstä niille joilla Gamecube-osa oli jo tuttua tavaraa. Peli otti myös askeleen lähemmäs Camelotin käsikonsoleille kehittelemien Mario Golf-pelien suuntaa tarjoamalla yhdessä pelimuodossaan pelaajalle hieman syvällisempää tarinaa jossa interaktiolla muiden pelin lukuisten hahmojen (järisyttävän paljon Donkey Kong-universumin hahmoja joista harva oli kuullutkaan) kanssa.
Hankala lähteä Wii-osaa suosittelemaan sen haastavan saatavuuden vuoksi. Se on parempi peli kuin Gamecubelle ilmestynyt Mario Superstar Baseball mutta koska eurooppalaistuminen on vienyt meiltä näemmä mahdollisuuden nauttia muilla mantereilla suurta suosiota nauttivasta urheilulajista, voin sanoa vaan että hommaa Gamecube-osa jos laji Marion harjoittamana yhtään kiinnostaa.
Seuraavaksi erittäin laajamittaiseen käsittelyyn Marion historia hevosurheilun parissa…
Mario on jo vuosia käyttänyt Yoshi-parkaa ratsunaan mutta Marion ja Sonicin olympiapelissä (Lontoon kesäkisoja lisensoinut versio) lavuaarilasse vihdoin vaihtoi symppisdinosauruksen oikeaan kaakkiin. Tämä oli yksi simppeli minipeli muiden joukossa kyseisessä pelissä joten uskon että hevosurheilu on varmasti tehty paremmin tässä tulevassa urheilupelikokoelmassa jossa se saa varmasti hieman enemmän lihaa luidensa ympärille.
Viimeisenä otetaankin käsittelyyn Marion toilailut tenniksen ihmeellisessä maailmassa…
Aivan kuin aiemmin mainitut golf, tennis iskostui putkimiehen repertuaariin kunnolla vasta N64-päivinä mutta historiaa lajin parista löytyi jo vuosien takaa. NES:n kekseliäästi nimetyssä pelissä, Tennis, viiksivallumme toimi auktoriteettia pursuavana tuomarina ja kukapa voisikaan unohtaa Virtual Boyn ikiklassikkoa, Mario’s Tennistä jonka punamusta visuaalinen silmäkarkki on syöpynyt verkkokalvoillemme jo ihan pelkästään netissä nähtyjen screenshottien toimesta sen verran hyvin että toivottavasti peliä tai sen julkaisualustaa ei toivon mukaan tarvitse enää ikinä PBC:n blogissa mainita. Mario Golf-sarjasta tutun Camelotin kyhäilemä Mario Tennis ilmestyi N64:lle armon vuonna 2000 ja aivan kuin golfinkin puolella, myös Game Boy Color sai oman roolipelimäisen inkarnaationsa muutamaa viikkoa myöhemmin. Konsoleilla homma toimi unelman lailla ja Mario Tennis nouseekin Dreamcast-klassikko Virtua Tenniksen kanssa aina esiin kun rankataan kaikkien aikojen parhaita konsoleille ilmestyneitä pelejä tästä hienosta urheilulajista.
Matka jatkui Gamecubelle jossa nimi vaihtui skrodempaan muotoon Mario Power Tennis (GBA:lla Mario Tennis: Power Tour ja jälleen rope-elementeillä) ja kuten nimestä voi joku nokkela päätellä, tuotiin mukaan yllättävästi ekasta osasta puuttuneet supervoimat ja erikoisiskut jotka luojalle kiitos, sai laitettua pois päältä valikosta sillä niitä käytettäessä matsit venyivät tasoittavan pelimekaniikan myötä tunninkin pituisiksi pahimmillaan. Mario Power Tenniksestä ilmestyi versiointi myös Wiille ja tämän version myötä mukaan tuotiin Wii Sportsin tenniksessä maailmaa ihastuttanut liikkeentunnistus. Se ei kuitenkaan toiminut tässä uusiversioinnissa paskankaan vertaa joten ehkä parempi jättää Wii-versiosta puhuminen, tai etenkin sen omistamisesta puhuminen, sinne AA-kerhojen tunnustusiltamiin. Marion seikkailut tenniskentän savella eivät muutenkaan Wii-käännöksestä alkaen olleet mitään kovinkaan kaunista katseltavaa saatikka laadukasta pelattavaa.
3DS:lle vuonna 2012 julkaistu Mario Tennis Open oli valitettavasti pienoinen pettymys. Pelissä ei kummemmin mitään vikoja ollut mutta erittäin korkealla ollut sarjan laatutaso juurrutti käsikonsolitenniksen ”ihan jees”-tasolle. Synkempiä olivat pilvet horisontissa ja nämä pilvet ryöpsähtäisivät pelaavan kansan päälle vuoden 2015 Mario Tennis: Ultra Smashin myötä. Wii U:lle ilmestynyt peli oli 3DS-edeltäjänsä tapaan teknisesti ja graafisesti moitteeton mutta täysihintaisessa pelissä oli pelattavaa ja pelimuotoja vähemmän kuin kolme konsolisukupolvea ja viisitoista vuotta sitten ilmestyneessä Mario Tenniksessä ja tämä ei ole kovinkaan mairittelevasti sanottu. Unohdettava tapaus joka saattoi sarjan lopullisesti sinne miinuksen surulliselle puolelle.
Tenniksen puolelta Mariomaisen suosituksen saa ehdottomasti sarjan aloittanut Mario Tennis. Se on Mario-asetelmistaan huolimatta erinomaisesti tenniksen tunnelman ja intensiteetin tavoittava loistoteos josta löytyy myös sitä värikkäämpää puolta erilaisten pelimuotojen kautta. Loistava peli kaikin puolin ja ehdottomasti yksi N64:n parhaimmistoa.
Siinä olisi pientä osto-opasta. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen kaikkien suositeltujen pelien yhteishinnaksi tuli reippaasti alle 50€ joten sikälimikäli tarvittava laitteisto löytyy omistuksesta, kannattaa mieluummin panostaa kokoelmapaketin sijaan näihin takavuosien klassikoihin. Kannattaa myös tutustua Marion muihin sporttisiin edesottamuksiin. Muistaako kukaan vielä hahmon toilailuja DDR-pelissä tai donkkailuja NBA Street-pelissä?