BOOYAH! on homman nimi kun PBC iskeytyy taas ääniaalloille.
Tämänkertaisessa jaksossa ei pahemmin jarrutella, kun jutun juurta riittää niin monesta peliaiheisesta asiasta että ei perässä pysy.
Juttua piisaa mm. Overwatch 2:sta, uusimmasta Gundam-pelistä, Return To Monkey Islandista, Hellish Quartista, sekä koko pääosion täyttäneestä Splatoon 3:sta.
Koska tunnetusti kukaan meistä ei Splatoonia osaa pelata minkään vertaa, pyysimme mukaan ”hieman” laadukkaamman Splatoon-pelaajan jonka tiedot löydät alta.
https://www.twitch.tv/kaldemar
https://twitter.com/A_Kaldemar
https://sendou.ink/u/kaldemar
(01:17:27) Uutiset:
Stadia kuoli joten pahoittelut niille neljälle jota kiinnosti
Mario-leffa vihdoin näytillä mutta ilman Bob Hoskinsia
Totuus Disco Elysium -fudujen taustalta
Horizon Part One?
(02:04:38) Pelikerho:
Splatoon 3
(03:38:02) Edellinen kahden viikon kysymys:
Mikä on paras maalausväline?
Musiikit:
The Legend of Zelda: A Link to the Past – Kakariko Village
Mega Man Battle Network – Boundless Network
Out Run – Cruising Line
Splatoon 3 – Hero Mode Alterna 4 (Octoling Rendezvous)
The Cosby Show – Theme Song
Splatoon 3 – Future Utopia Island (Fully Restored)
Splatoon 3 – Now or Never!
Sim City – Village
Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighters – Ending
Kahden viikon kysymys:
Missä olit 11 vuotta sitten?
Podcast: Play in new window | Download (Duration: 3:57:47 — 544.3MB)
Yläasteikäisenä pelaamassa uutta Fifaa ja ihmettelemässä että miten se sarja on yhtäkkiä muuttunut niinkin hyväksi mitä se silloin oli. Tämä oli siis ennen korttipaskojen mukaan tulemista.
Vietin 11v. sitten välivuotta ja mitäpä muuta silloin tekisi kuin hankkisi SNESin kasalla pelejä joilla tappaa aikaa ja pääsykoemotivaatiota. A Link to The Past ja muut hoiti homman, enkä päätynyt yliopistoon lukemaan itseäni kortistoon.
Nauttimassa maailmasta ilman Tootsin ja NK:n kaltaisia kitivittuja ja niiden pelisnobailua.
11 vuotta sitten oli nykyisen työurani alussa ja silloisen parisuhteen lopussa. Eli kaikki näytti lupaavalta ja olinkin vakuuttunut, että elämällä on minulle annettavaa. Näin jälkiviisaana voi todeta, että kyllä elämällä olikin annettavaa, mutta minä en vain koskaan antanut elämälle mitään takaisin. Edelleen kuuntelen ja luen finnipäisten nörttien jorinoita jostain videopeleistä sen sijaan, että tekisin vaikka hyväntekeväisyyttä tai rakentaisin omaa yritysimperiumia.
Voisin kuuntelemisen sijaan edes antaa oman kontribuutioni peleistä, mutta huomaan että paljon väheksymäni finnipäiset nörtit tekevät sen minua niin paljon paremmin, että tyydyn mieluummin kuuntelemaan. Joudunkin vain toteamaan, että mm. te PBC:n nörtit ette suinkaan ole mitään hylkiöitä, vaan elämäni Cuck Norriksia. Kun minä painan pelissä hyppynappia, hahmo hyppää. Kun te painatte samaa nappia, pelin maailma alistuu hetkellisesti alaspäin. Ehkä tämän nojalla voin uskotella itselleni, että time well spent.
Lopuksi on vielä todettava, että onhan viimeisen 11 vuoden aikana sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Näin muutamia mainitakseni: Gangnam Style opetti ihmiset iloitsemaan, Kreikka näytti maailmalle miten taloutta kuuluu hoitaa, maailman parhaat johtajat Trump ja Jong-un tapasivat, Korona opetti ihmisille hygieniaa, Tootsille kasvoi munakarvat ja Venäjä julisti sodan Ukrainalle.
11 vuotta myöhemmin pbc on Nimeltään lionheadcast kun lionhead onnistui siinä missä ahmed ahne ei eli norsukampa on lionhead ja lionhead nk ja tootsi on mielipuolinen vesku loiri
Ysiluokkalaisen tarmolla odottelin seuraavaa Elder Scrolls-peliä saapuvaksi ja olin hypejunan ykkösluokassa.
Työkeikalta tullessa kuuntelin PBC:n jotain alkujaksoja ja ihmettelin et onks tää ny paksaa vai ei (vieläkään ei oo oikeen selvyyttä tullu.)
ps. Just alotin kuunteleen jaksoja alusta asti ja aika myötähäpee kamaa osissa jaksoissa on. Ocen jutut kyl timanttia ollu iha sieltä asti Jollai muilla ei ehkä niinkää..