PBC:n viikkoblogi palaa luovalta kesätauoltaan ja meno on totuttuun tapaan myrtsiäkin myrtsimpää. Vaikka E3-messut onkin pelaajan parasta aikaa, ei kesästä itsestään voi sanoa samaa. Kesällä aika menee hyvien pelien pelaamisen sijaan joko lomaillessa tai ulkoillessa aina kun sattuu käymään se maailman kahdeksas ihme että ilma on ulkona yli viidentoista celciuksen ja ei satu satamaan monsuunin lailla.

Myös pelien saralla ei kesä tai kesäiset ilmiöt ole mitään kovinkaan kuumaa hottia. Super Mario Sunshine aikoinaan kantoi yltiökesäistä teemaansa yllättävänkin mallikkaasti mutta kaikki muu kesäinen ja kesään liittyvä onkin ollut peleissä sitten aina enemmän tai vähemmän tuskaa pelaajalle. Listataanpa hieman niitä pahimpia kesäperkeleitä peleistä joista saa myös videopelien ulkopuolella kärsiä.

Ampiaiset ynnä muut pörriäiset

Ampiaiset ovat mielenkiintoinen hyönteislajike. Mielenkiintoisen yhteisörakenteen omaavat pöristelijät tekevät äärimmäisen tärkeää työtä pölytyksen myötä myös meidän alfalajia edustavien ihmisten näkökulmasta ajatellen. Myös yleinen harhaluulo siitä että pistimen itsepuolustusmekanismina omaava keltamusta kostaja olisi ihmispoloisia kohtaan jotenkin raakalaismainen ja pistelisi pahaa-aavistamattomia homo sapienseja ihan vaan huvikseen mutta ne pistot joita se naapurin kuusivuotias Taneli saa, on ollut 99,99% Tanelin omaa syytä kun on mennyt huitomaan ampparia tai sörkkimään niiden pesän läheisyyteen. Myös ihan lungisti ottaminen paniikin sijaan silloin kun amppari laskeutuu terassilla siiderilasin reunaan, on aika hyvä elämänohje jos ei halua pistintä ihoon tai näyttää ihan helvetin tyhmältä huitoessaan ja huutaessaan.

Vaikka videopelien maailmassa ampiaiset ovat esiintyneet myös hyvässä valossa ihan jopa pelien päähahmoina/pelistudioiden maskotteina asti (Buck Bumble, Pinobee, Hudson Soft-pelitalo yms.), ovat hunajatyöläiset useammin videopeleissä toimittamassa pahiksen virkaa. Kevätpörriäisten koko vaihtelee peleissä yleensä parveilevista pikkuhaitoista aina massiivisen kokoisiin körmyihin jotka vaativat päihitysmetodiksi ”hieman” enemmän kuin rullalle käärityn sanomalehden siellä mökkihuussissa. Useampikin kasibittisistä top down-kuvakulmaa käyttävissä toimintapeleissä pimpparit aiheuttavat pelaajalle stressiä ja vaikka kyseisen taskuhirviön saakin taistelemaan omien käskyjen mukaan, on Pokémon-peleistä tuttu Beedrill jo ulkonäöllisesti niin pahis kuin vain olla ja voi. Yhdeksännen Mega Man-pelin Hornet Man ja Snake Eateristä tuttu The Pain ovat menneet niin pitkälle ampiaiskasvatuksessaan että käyttävät näitä hienoja luontokappaleita osana aseistustaan. Tekisivät sitä hunajaa mieluummin niiden ampparien kanssa.

Ampiaisten sukuun kuuluvat perkeleet eivät ole se ainoa riesa lentävistä sittiäisistä vaan ovathan myös hyttyset ynnä muut pistelijät kiusanneet pelaajia ihan yhtä rasittavasti kuin siellä kesäterassillakin istuessa. Vaikka PS2:n kulttisuosikki Mr.Mosquito olikin hieno kuvaus hyttysen arjesta ollen samalla peli joka laittoi meidät ilkeät ihmiset ymmärtämään näiden rasitteiden sielunmaisemaa, on pelien hyttysten/muiden pistelijöiden imago silti ihan yhtä negatiivinen kuin IRL-serkkujensakin. Jokainen Mega Driven hienoa Toejam&Earl-peliä pelannut varmasti tietää kuinka helvetin rasittava voi hyttysparvi olla (etenkin levelin ulkoreunoilla jossa tippumisen riski on suurin). Fester’s Quest-pelin ikuisesti re-spawnaavat pörriäiset ovat myöskin syöpyneet usean retropelaajan mieliin kasibittisen matolaatikon ajoilta. Jopa raajaton Rayman on ollut helisemässä kaiken maailman moskiittojen kanssa vaikka nämä v***upäät useimmiten imevät verta nimenomaan käsistä. Myös Fallout-sarjan kovia kokeneeseen maailmaan on pesiytynyt ties minkälaista siivekästä ärsykettä.

Luulisi siis että sisätiloissa änäriä lämpimät kesäpäivät pelaamalla välttyisi lentävien paskiaisten huitomiselta mutta ei niin ei. No onneksi sentään paahtavasta helteestä ei ole huolta. Eipäs kun hetkinen…

Paahtavat lämpötilat

Allekirjoittanut on aika paljon elämänsä aikana lentänyt ja lentokenttäelämän parhaita puolia on kuunnella lomamatkalaisten kärsimystä ja valitusta siitä miten vuoden päivät minuutilleen suunniteltu viikon lomareissu etelän lämpöön meni reisille ties minkä käsittämättömän syyn vuoksi. Ikiklassikoksi on muodostunut vuosien aikana suomalaisperhe joka oli viettänyt viikon eräälläkin Välimeren kuohuilla sijaitsevalla kääpiövaltiolla joka tunnetaan epävirallisesti myös mantereen korkeimmat keskilämpötilat omaavana maana. Kovaan ääneen perheen pää mölisi lentokentällä helvetin isoon matkapuhelimeensa siitä miten reissu oli pettymys koska koko viikon oli kuulemma ollut jopa liian lämmin. Ei muuta kuin reklamaatiota lentoyhtiölle, hotellin henkilökunnalle ja matkan järjestäneelle taholle.

Sietämätön kuumuus on aniharvoin ”haittana” näillä leveysasteilla mutta välillä tosiaan isänmaankin suvessa tulee se hetki jolloin helle vaan käy sietämättömäksi. Peleissä tämä on myös ihan tunnettu ilmiö joten tätäkään kesäistä vitsausta ei pääse pakoon virtuaalimaailmaankaan paetessa.

Uusin Zelda-sarjan teos esitteli pelaajille ilmiömäisen elävän pelimaailman jossa luonnollisesti myös ympärillä vallitseva ilmasto tekee hallaa tai hellettä pelaajan ohjastamalle Linkille. Aavikon paahteessa operoidessa kannattaa pelisankari pukea mahdollisimman kevyesti (tai vaihtoehtoisesti valmistaa ja syödä viilentäviä ruokia) jotta ei helle polta päätä poroksi. Hienona detaljina on mainittava myös tosielämästä tuttu varjoon hakeutuminen joka toimii myös Breath Of The Wildin realistisessa maailmassa. Kun arska grillaa ihoa niin ei muuta kuin varjoon ja meno helpottuu.

Nintendo on selkeästi erikoistunut kesäisen auringonpaisteen kriminilasiointiin sillä tasoloikkaklassikko Super Mario Bros 3:ssa pelaajat joutuivat jo väistelemään aurinkoa… ihan siis konkreettisesti väistelemään vihaista aurinkoa joka yritti syöksyä pelaajaa kohti. Koska pelimaailman tunnetuimmalla putkirassaajalla ei esinevalikoimassaan ollut aurinkorasvaa, hoitui tämä maanvaiva ihan vaan käyttämällä tähteä (mikä on aika meta yksityiskohta sillä aurinkohan nimenomaan on tähti) tai Koopan kilpeä.

Helle ja suora auringonpaiste eivät tosiaan ole mukavasta luonteestaan huolimatta niitä ihmisen ylimpiä ystäviä mutta kolikon kääntöpuoli se vasta ilkeä tapaus onkin. Virkistävässä ja ilmaa puhdistavassa sateessa ei ole mitään vikaa mutta se ukkonen on se mikä sitä isointa tuhoa saa aikaan.

Ukkoset ja salamointi

Ukonilma on luonnonilmiönä yksi hienoimmista ja jylhimmistä asioista. Sitä tuntee olonsa loppujen lopuksi aika mitättömäksi olennoksi kun taivas täyttyy tummista pilvistä ja yksi fyysiskemiallinen yhteensattuma valaisee koko taivaan tavalla johon ei ihmisen yksikään keksintö (pl. atomipommi) pysty. Ukonilma aiheuttaa maassamme vuosittain satojen tuhansien eurojen edestä vahinkoa ja myös kuolintapauksilta ei olla edes täällä kylmässä pohjolassa vältytty. Kuolintapauksia ukkosen vuoksi on peleissä puolestaan nähty senkin edestä.

Jo auvoisista Balloon Fight-pelin ajoista asti, on tummat pilvet ja niissä purkautuva sähköenergia ollut pelaajien harmina videopeleissä. Luojalle kiitos siitä että videopelisalamat eivät ihan aina ole tosielämän virkaveljiensä tasolla mitä iskunopeuteen tulee vaan peleissä pelaajalle sentään annetaan sauma väistää tämä energiapylväs. Paitsi tietty Mario Kartin maailmassa jossa salama iskee sillä nanosekunnilla kun paskamainen kilpakumppani sen päättää käyttää kanssakilpailijoiden kiusaksi.

Sitten on tietty myös se kesämökkien kauhunhetki, huussin tyhjentäminen. Paskaa lapioidessa sitä mieli vie väkisinkin useaan nykypeliin jotka huonoudellaan saavat koko kesän ajan maakuopassa marinoituneen kakkendaalin taputtelemisen tuntumaan paremmalta ajanvietteeltä mutta tästä kesän suosikkiajanvietteestä ei varmaan tarvitse sen enempää kirjoittaa.

Yritetään siis näistä valitettavista epäkohdista huolimatta nauttia kaikki kesästämme niin ihan oikean elämän puolella kuin myös videopelienkin. Asiaa kun oikein kunnolla ajattelee niin lumen ja talven puolella vasta niitä paskoja asioita peleissä onkin joten ollaan ihan tyytyväisiä tähän.