Joulukalenteri, Luukku 7

Hearthstone: Heroes of Warcraft

Jokainen meistä joka ei ole koskaan fantasiakorttipelejä pelannut, on aina hieman vieroksunut tätä kuppikuntaa lokeroiden nämä ihmiset sinne kovimpaan nörttikategoriaan jotka läiskivät korttejaan rooliasut päällä, teipillä paikatuissa silmälaseissaan hämyisen kellarin kätköissä. Nämä yleistäjät kuitenkin itse hakkaavat PC:llään ja tabletillaan yhtä tämän vuoden suurimmista menestyjistä joka on, yllättävää kyllä, korttipeli.

Joulukalenteri, Luukku 6

Child of Light

Ubisoft on tänä päivänä yksi suurimmista tekijöistä pelialalla ja jostain kumman syystä ranskalaisfirma ei ole viime vuosina saanut osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Se on julkaissut joitain viime konsolisukupolven parhaimpia pelejä Raymanien ja parin Assassin’s Creed-pelin myötä samalla kun se yritti oikeasti breikata next-geniä läpi kaiken maailman uusioversiointiroskan keskellä Watch_Dogs-pelinsä kanssa. Toki lafka on viime kuukausina töhöillyt oikein olan takaa mutta on syytä myös muistaa että niin kauan kun firma julkaiseen Child Of Lightin kaltaisia latauspelejä, saa yhtiö vaikka harjoittaa mitä tahansa hämäräbisneksiä ja ihmisoikeusrikoksia.

Joulukalenteri, Luukku 5

Wolf Among Us

Telltale on nykyään lähes synonyymi juoneen ja valintoihin painottaville graafisille novelleille. Aiemmin Sam&Max-parivaljakon takaisin maailmanmaineeseen tuonut pelitalo räjäytteli kaikkia mahdollisia pankkeja pari vuotta sitten Walking Dead-lisenssiä käyttävällä ”modernilla point’n’click-seikkailullaan” ja on sittemmin haalinut työstettäväkseen niinkin vähäisiä ja tuntemattomia lisenssejä kuin vaikka Borderlands ja Game of Thrones. Firman tänä vuonna julkaisunsa saanut Wolf Among Us perustuu huomattavasti tuntemattomampaan lisenssiin mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä että pelissä olisi mitään vikaa.

Joulukalenteri, Luukku 4

Halo – Master Chief Collection

Vuosi 2014 oli todellakin uusiojulkaisujen kulta-aikaa. Jotkut näistä lämmittelyistä olivat vähemmän tarpeellisia (Last of Us, GTA V) kuin toiset (Pokémon ORAS) mutta trendinä tuntuu nykypäivänä olevan valitettavasti vain mikroskooppinen graafinen viilaus ja hupsistakeikkaa, meillä on ”täysin uusi pelikokemus” valmiina kauppojen hyllyillä. Kumpaan kategoriaan tippuu sitten Halo – Master Chief Collection? Otetaan vaikka ihan pikainen vertailu toisen uusiojulkaisun välillä; GTA V:n uusi versio ilmestyi täysihintaisena vähän yli vuosi alkuperäisversion julkaisun jälkeen tarjoten täydellä myyntihinnalla kosmeettisia muutoksia ja saman pelin. Halo – Master Chief Collection puolestaan tarjoaa neljä täysimittaista peliä joista yksi täysin uusittuna, kaikkien paketissa olevien pelien päivitetyt verkkomoninpelit, televisiosarjan… kannattaako enää edes vertailua jatkaa?

Joulukalenteri, Luukku 3

Watch_Dogs

Moni varmaan muistaa miten Ubisoftin lähitulevaisuuteen sijoittuva Watch_Dogs räjäytti pankkeja vuoden 2012 E3-messuilla. Jo ensinnäkin se tosiseikka että peli oli hyvältä näyttävä uusi IP kaavoihinsa kangistuneelta Ubisoftilta, oli merkittävä juttu mutta peli vielä tuolloin esitteli uudenlaista peli-ideaa jossa pelaaja pystyisi kontrolloimaan ympäristöä luoden pelin hiekkalaatikkomaailmasta todellisen leikkikenttänsä lukuisilla eri lähestymistavoilla pelin annettuihin tehtäviin. Peli viivästyi alkuperäisestä ja siitä alettii muovaamaan uuden konsolisukupolven pelaajille esittelevää suurpeliä joka tulisi olemaan Ubisoftille firman toisen megasarjan, Assassin’s Creedin, kaltainen jättimenestys. Nämä odotukset menivät aika lailla hukkaan mutta se ei tarkoita sitä etteikö Watch_Dogs olisi hyvä peli.

Joulukalenteri, Luukku 2

Insurgency

(TV-shop-äänellä) Rasittaako headsetteihins tuhmuuksia kiljuvat jonnet? Pänniikö jo pelin ilmestyessä valmiina julkaisuaan odottavat maksulliset DLC:t? Ärsyttääkö ADHD-räiskintä jossa ruudulle tulvii ties mitä infoa kaiken maailman ylenemisistä ja siitä kuka tappoi kenetkin? Jos vastasit kaikkiin näihin kysymyksiin ”kyllä” niin siirrä katseesi PC:n vakavaotteisiin moninpeliräiskintöihin jossa yhteisöt vetävät yhtä köyttä ja pelaaminen ei ole kenen tahansa heliumäänisen trolli-Tanelin hommaa. Insurgency on tämänkaltaisista peleistä ehkä vuoden 2014 paras.

Joulukalenteri, Luukku 1

Tervetuloa PBC:n joulukalenterin ensimmäisen luukun taakse. Jos olet kuunnellut podcastin jaksoja aikojen saatossa, olet varmasti tietoinen että PBC:n vakiokaarti on pelimakunsa suhteen erittäin värikästä porukkaa. On PC-pelaamisen nimeen vannovaa tekniikkafriikkiä, pelaamisen viihtyvyyteen vannovaa Youtube-julkimoa, jokaisesta asiasta nipottavaa nostalgikkoa, Pokémon-asiantuntijaa ja monen montaa muuta ääripäätä. Yksi asia kuitenkin yhdistää näitä ääniaaltojen sankaria, hyvä pelimaku ja tämä hyvä pelimaku kiteytetään nyt vuoden 2014 parhaisiin peleihin jotka tippuvat järjestyksessä tänne aina jouluaattoon asti.

Valinnat ovat PBC-kollektiivin preferensseistä koottu ja jos satut olemaan eri mieltä niin anna palaa ja vapauta kaikki traumat ja patoutumat kommenttikenttään.

Super Smash Bros for 3DS – Samalta sohvalta suoraan taskuun

Jo aikojen alussa antiikin Roomassa, gladiaattoriareenoilla toisiaan vastaan kansan mylvinnän keskellä taistelivat taidoiltaan eroavat taistelijat. Autotallin oven kokoiset mörssärit heiluttelivat kahden käden moukaria pienempiä ja ketterämpiä kahdella tikarilla varustettuja tekniikkaihmeitä vastaan. Sama varianssi toistuisi vuosisatoja myöhemmin kun kahdeksankulmaiseen häkkiin laitettaisiin judoka ja nyrkkeilijä mättämään toisiaan turpaan (muutamaa vuotta ja brassi-jujutsun lajidominointia myöhemmin touhu tunnettaisiin vapaaotteluna) mutta nämä asiat eivät kiinnosta ketään sillä kaikkia meitä kiinnostaa… mitä jos Mario ja Luigi tappelisivat? Tähän kysymykseen Nintendo antoi meille vastauksen 90-luvun lopulla kun se julkaisi pienenä sivuprojektina alkaneen Super Smash Bros-sarjan ensimmäisen pelin N64:lle. Sarja nousi lopulta globaaliksi ilmiöksi ja se on nykyään Nintendolle lähes Mario Kartin (joka myös sai alkunsa kevyenä sivuproggiksena) tasoinen markkina-ase ja myyntitykki. Kerran konsolisukupolvessa kauppojen hyllyille saapuva pelisarja on nyt saanut uuden osan jonka pelisarja ottaa askeleen tuntemattomaan. Porukkapelaamisen suuri sanansaattaja siirtyy ensimmäistä kertaa yhden henkilön preferenssihyppysiin käsikonsoliosan myötä ja tässä on tulos…

Uutta ja maukasta

Oddworld: New ’n’ Tasty

On kulunut jo lähes 20 vuotta siitä kun ensimmäisen kerran ohjastin Delphine Softwaren peleistä tutuilla kontrolleilla hintelää Abe-oliota ensimmäisen Playstationin jo legendan asemaan nousseen Demo One-levykkeen Abe’s Oddysee-pelin demossa. Synkkää fiktiividystopiaa täynnä ollut demo kertoi alkuanimaatiossaan jo juonen punaisen langan; Mudokon-lajin edustaja Abe on orjatyössä suuressa tehtaassa joka monopoliasemallaan kyykyttää maailmaa. Yhtenä päivänä epäonnisen kömpelö sankarimme kuulee sivukorvalla yhtiön pamppujen pahoista suunnitelmista jonka jälkeen Abelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin paeta ja luoda oma kohtalonsa sekä samalla auttaa samanlaiseen uuteen alkuun myös orjuutetut lajitoverinsa. Tämä pätkä tarinaa tuli nähtyä useaan sataan kertaan sillä demo näytti pelistä tämän alkupätkän lisäksi vain sen kuuluisan jäävuoren huipun. Valmis peli itsessään on yksi julkaisualustansa klassikkoja ja rakastetuimpia teoksia. Miksi Abea ei sitten nähdä jatkuvasti pelilehtien kansissa ja maskottilistauksien kärjessä?

Valiant Hearts: The Great War

Valiant Hearts: The Great War – Koska toinen maailmansota on jo niiiiiin nähty

Ensimmäinen maailmansota on planeettamme kahdesta suuren luokan myllystä se vähemmän dokumentoitu ja romantisoitu mutta jokainen joka on aiheeseen perehtynyt, voi yhtyä mielipiteeseen että kyseisen sodan kauheudet saavat toisen maailmansodan näyttämään lähinnä pikkupoikien vesipyssysodalta. Näistä harmittavan tuntemattomista tapahtumista ammentaa taustatarinansa Ubisoftin latauspeli Valiant Hearts joka osoittautuu firman toiseksi oivaksi latauspeliksi lyhyen ajan sisään Child Of Lightin vanavedessä.

Scroll to Top