Halo – Master Chief Collection
Vuosi 2014 oli todellakin uusiojulkaisujen kulta-aikaa. Jotkut näistä lämmittelyistä olivat vähemmän tarpeellisia (Last of Us, GTA V) kuin toiset (Pokémon ORAS) mutta trendinä tuntuu nykypäivänä olevan valitettavasti vain mikroskooppinen graafinen viilaus ja hupsistakeikkaa, meillä on ”täysin uusi pelikokemus” valmiina kauppojen hyllyillä. Kumpaan kategoriaan tippuu sitten Halo – Master Chief Collection? Otetaan vaikka ihan pikainen vertailu toisen uusiojulkaisun välillä; GTA V:n uusi versio ilmestyi täysihintaisena vähän yli vuosi alkuperäisversion julkaisun jälkeen tarjoten täydellä myyntihinnalla kosmeettisia muutoksia ja saman pelin. Halo – Master Chief Collection puolestaan tarjoaa neljä täysimittaista peliä joista yksi täysin uusittuna, kaikkien paketissa olevien pelien päivitetyt verkkomoninpelit, televisiosarjan… kannattaako enää edes vertailua jatkaa?
Master Chiefin nimikkokokoelma sisältää siis nimensä mukaisesti Halo-sarjan ikonisista seikkailuista vain ne joita tämä vähäpuheinen maailmanpelastaja tähdittää joten paketista uupuvat se ”erilainen Halo-peli” ODST, kaikkien aikojen paras konsoli-RTS Halo Wars sekä joissain piireissä sarjan parhaaksi peliksi kehuttu Halo: Reach. Menetykset eivät kuitenkaan ole kovin suuria sillä jo yksinään näiden neljän pelin myyminen yhden normaalin pelin hintaan on kulttuuriteko johon korkeintaan takavuosien Metroid Prime Trilogy on pystynyt. Aivan alkuperäisessä muodossaan eivät nämä neljä mainittua Halo-peliä paketissa ole. Ensimmäinen peli kuitataan paketissa Xbox 360:lle julkaistun Halo – Anniversaryn myötä kun taas osat 3 ja 4 ovat lähinnä hienosäätöön keskittyviä pikselipäivityksiä. Paketin ehdoton tähti on kuitenkin Halo 2 joka saa samanlaisen käsittelyn kuin em. Halo – Anniversary aikoinaan eli grafiikkamoottori on vedetty kokonaan uusiksi. Peli näyttää nyt nykystandardien mukaiselta ja etenkin erillisten animaatiostudioiden kanssa yhteistyössä tehdyt pelin välianimaatiot saavat pelaajan tavoittelemaan lisähappea pyörtymisen välttääkseen.
Paketin ehdoton myyntivaltti ei kuitenkaan ole tulevaa Halo-peliä ja sen tapahtumia ennakoiva TV-sarja Nightfall, vaan koko pelinelikon moninpelit yhteen saattava cocktail jossa pelaaja pääsee mm. vihdoin pelaamaan ensimmäisen Halon moninpelikarttoja verkon välityksellä, pelaamaan Halo 2:n legendaarista moninpeliä nykypäivän laatukriteerit täyttäen jne. Erittäin huikea paketti siis verkkoräiskintää halajaville, kunhan kehitysstudio saisi korjattua peliä julkaisusta asti kiusanneet tekniset ongelmat pelin moninpeliä koskien. Moninpeliin on myös tuotu pienimuotoisia uudistuksia jotka tyydyttävät varmasti kovimpienkin Halo-puristien vuosia kestäneet tarpeet.
Jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että paljonko tavaraa pelaaja saa normaalin pelin hinnalla, on Master Chiefin nimikkokokoelma vuoden paras paketti. Moni olisi valmis jo maksamaan täyden pelin hinnan Halo 2:n päivitetyistä välianimaatioista jotka toivottavasti ovat vain esimakua millaiseen graafiseen tykitykseen nykykonsoleilla tulevaisuudessa pääsee. Täydellinen kokonaisuus kuitenkin jää teknisten ongelmien vuoksi saavuttamatta ja täytyy kuitenkin muistaa että peli on käytännössä kokoelma vanhoja pelejä joista puolista olisi ollut mukava nähdä samanlaiset päivitykset kuin siitä yhdestä päivitetystä. Näistä vioistaankin huolimatta on Halo – Master Chief Collection jo hyvä syy investoida Xbox Oneen. Kyllä, tämä peli on sitä kuuluisaa system seller-tasoa.