Nintendo on tunnetusti tehnyt viime vuosina täysosumien lisäksi myös lukuisia ”hieman” ohi maalistaan ammuttuja laukauksia. Yksi isoimmista miinusmerkeistä kiotolaisfirman kylkeen on ollut aika lailla koko 2000-luvun kestänyt uusien hittinimikkeiden vähäinen määrä. Tässä hieman havainnollistavaa esimerkkiä tilanteesta:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 1980-2000

– Donkey Kong (Rare toki auttoi vähän)
– Super Mario
– Metroid
– Pilotwings
– Mario Kart
– Earthbound/Mother
– The Legend Of Zelda
– Star Fox
– Warion tasoloikkapelit (syntyivät puolivahingossa Mario Land-sarjasta)
– F-Zero
– Yoshi
– Super Smash Bros
– Kirby
– Punch-Out
– Pokémon (alkoi 3rd partyna jonka Nintendo kiinnitti)
– Mario Party
– Fire Emblem (vain kotimaassaan)

Melkoinen lista siis tuotenimikkeitä joiden varaan rakennettiin vuosituhannen vaihteeseen asti kokonaisia pelisarjoja jotka elävät ja voivat enemmän tai vähemmän hyvin vielä tänäkin päivänä kun taas muutama esimerkki sai alkunsa mainitulla aikavälillä. Otetaanpas sitten tähän verrokiksi 2000-luvun vastaavat:

Nintendon ns. mainstay-tasolle jääneet IP:t 2000-nykyhetki

– WarioWare
– Animal Crossing
– Advance Wars (sai toki alkunsa jo Famicomilla)
– Golden Sun
– Pikmin
– Rhythm Heaven

Puhutaan tosiaan aika laskevasta trendistä vaikka jaottelu olikin aika karkea. Listauksessa on myös jätetty tarkoituksella pois Kid Icaruksen kaltaiset nimikkeet jotka olivat vuosikymmenten ajan hiljaiseloa viettämässä tai Wave Racen, StarTropicsin ja Sin&Punishmentin kaltaiset parin pelin ihmeet joille ei varmaan enää jatkoa nähdä koskaan.

Moni taho on miettinyt miksi Nintendon ideatehdas on uusien tuotteiden osalta hiljentynyt noinkin radikaalisti? Jotkut ovat löytäneet motiivin laajentuneesta kilpailusta, Nintendon kovimman visionäärin Shigeru Miyamoton vanhenemisesta ja ties millä JFK:n murhalle vertoja vetävistä salaliittoteorioista. Fakta on kuitenkin se että pioneerien on aina helpompi keksiä uutta ja katsella sivusta kun näitä uusia ideoita jalostavat tahot korjaavat isoa siivua kakusta joten voitaneen olettaa että kyseessä on ihan normaali vuosien vieriminen ja jatkuvan uuden keksimisen tarpeen väheneminen.

Nintendo on kuitenkin tämän vuosituhannen puolella yrittänyt kiivaasti tuoda uusia omistusoikeusnimikkeitä markkinoille. Kuka voisikaan unohtaa mm. Steel Diveria ja Rusty’s Real Deal Baseballia ja… niin tuota… joo. Kun asiaa katsastellaan ihan aikuisten oikeasti niin Nintendolla on nyt pitkästä aikaa pullat hyvin uunissa mitä tulee uusien hittisarjanimikkeiden luomiseen. Steel Diver ja kumppanit saattoivat olla epäonnistuneita viritelmiä mutta esimerkiksi Xenoblade Chronicles on tuotenimike joka tulee porskuttamaan vielä pitkään. ARMS on ainakin pelaavan maailman kuhinasta osoittautumassa uudeksi perheenjäseneksi Nintendon sukupuuhun. Viime vuosien isoin menestysnimike Nintendolle ei ole kuitenkaan vielä päässyt pelisarjan statukseen ja sen ainoa osa ilmestyi muutenkin yhdelle aikamme isoimmista konsoliflopeista. Splatoon on tuotenimike joka tulee olemaan Nintendolle kultaakin kalliimpi tulevina vuosina.

Kun Nintendo paljasti vuoden 2014 E3-messuilla pyrkimyksensä ottaa jalansijaa ”verkkoräiskintämarkkinoilla”, yllättyi moni tilaisuutta seurannut. Yllätys oli muutamaa minuuttia myöhemmin noussut aika lailla kolmanteen potenssiin kun realistisen sodankäynnin ja fragien sijaan esittelyvideo olikin täynnä maalin ampumista seinille, piirrosmaisia hahmoja jotka nyt sattuivat olemaan kykeneväisiä muuttumaan kalmareiksi sekä sulautumaan juuri maahan ampumaansa maalilätäkköön, outoa siansaksaksi mongerrettua dialogia ja musiikkia ja kaikkea muuta mikä ei tulisi ensimmäisenä mieleen kun puhutaan ”nettiräiskinnästä”. Toisaalta mitä muutakaan olisi voinut odottaa Nintendolta tämän asian tiimoilta?

Splatoon julkaistiin hieman alle vuotta myöhemmin suhteellisen kovalla hypellä ja se osoittautuikin menestykseksi. Täysin uudenlainen pelaamiskonsepti yhdistettynä tuotteen relevanttina pitkän aikaa pitäneeseen julkaisusuunnitelmaan (peliä ei julkaistu ns. kokonaisena vaan sen sisältö avautui DLC:n muodossa tasaisin väliajoin) sekä devianart-artistit ympäri maailmaa triggeröineeseen hahmo- loredesigniin, upposi pelaavaan kansaan kuin Master Sword Ganonin otsalohkoon konsanaan ja Nintendolla oli ensimmäistä kertaa sitten ekan Pikmin-pelin käsissään ihkauusi IP joka sytytti niin arvostelijat kuin pelaajatkin. Splatoon oli lopulta yksi Wii U:n eniten myydyistä peleistä ja lähes viiden miljoonan myyntejä voidaan pitää poskettoman kovina lukemina, ottaen huomioon että Wii U:n lopullinen laitekanta maailmalla jäi tosiaan alle neljäntoista miljoonan, kyseessä oli uusi IP ja vieläpä genreen joka ei ehkä ole Nintendon coreyleisölle se kaikkein houkuttelevin.

Kerrottakoon niille jotka pitävät kotiaan tynnyrissä tai kilometrin syvyydessä maan ulkokuoren alla, hieman Splatoonin perusideaa. Splatoonin pääpelimuoto on nimeltään Turf War jossa kaksi neljän hengen tiimiä ottaa yhteen monimuotoisilla areenoilla. Tehtävänä on maalata seiniä ja maata peittoon vastustajajoukkuetta enemmän ja tässä apuna toimii monipuolinen asearsenaali joka liitetään pelaajan alter egona toimivan ”Inklingin” varustukseen yhdessä statseja muuttavan vaatetuksen (vaatetus toimii myös pelihahmon identiteetin luonnissa) kanssa. Vaikka aseet tottelevatkin ”normaalien” räiskintäpelien kuka kukin on?-listaa (perusvarmaa sarjatuliasetta, lähikontaktiin soveltuvaa tuhoamisasetta, pitkän matkan riskaabelimpaa kivääriä jne.), ei niiden pääasiallinen tehtävä ole suinkaan eliminoida vastustajaa. Fragit, Splatoonin maailmassa ”splatit”, helpottavat sitä pääasiallista työsarkaa eli alueiden omalla värillä maalaamista. Vastustajaa onnistuneesti kurmottamalla saa tämän pois pelistä hetkeksi ja samalla myös toiselle puolelle kenttää joka on Splatoonin joukkueiden kokomäärillä enemmän kuin iso apu oman edun ajamiseen. Splatit kasvattavat toki omaa kokemuspistevarastoa mutta ne isoimmat expaköntit tulevat tilille nimenomaan matsien voittamisesta joten sooloilulle ei kannata antaa kovinkaan paljon painoarvoa.

Myös muita pelimuotoja löytyy kuten vaikka Splat Zones joka on pelin oma versio ”normaalien” nettiräiskintöjen King Of The Hill-pelimuodosta. Tower Control puolestaan keskittyy ympäri pelialuetta leijuvan pienen alueen hallussapitoon ja Rainmaker joka on Splatoonin twistillä varusteltu versio Capture The Flagista. Kaikkia näitä ei päässyt kuitenkaan pelaamaan valikoista käsin dedikoiduilla servereillä vaan jutun koukku perustui siihen että tiettyinä aikoina olivat tietyt pelimuodot ja tietyt pelin kentät pelattavissa. Idea joka kuulosti aluksi idioottimaiselta pelaajan aliarvioinnilta, osoittautui kuitenkin nerokkaaksi vedoksi sillä kyseinen rotaatiomalli piti pelin freesinä ja relevanttina, karsien samalla pois erikoistumisen elementit jossa pelaajat kansoittaisivat vain yhden pelin kentistä, hakaten sitä yhdessä pelimuodossa aina aikojemme loppuun asti. Kyllä, katson juurikin sinua CS ja de_dust.

Vaikka kyseessä on verkkomoninpeli, löytyi Splatoonista myös yllättävänkin hyvä yksinpelimuoto joten japanilaispelaajia vastaan koetut turpasaunat sai helposti pois mielestä pelaamalla pelin oivaa kampanjaa.

Myös Splatoonin persoonallinen pelimaailma ja sen kirjaimellisesti värikäs lore osoittautuivat supersuosituiksi pelaajien keskuudessa ympäri maapalloa. Jopa peliä pelaamattomat tahot innostuivat pelin hahmoista sen verran että pian olivat tumblr-sivustot ja kaiken maailman Pinterestit täynnä fanitaidetta jota myös pelin kehitystiimi hyvinkin ei-Nintendomaiseen tapaan arvosti julkisuudessa asti. Splatoonin Miiverse-puoli onkin tänä päivänä se paikka mikä kannattaa avata jos tähän hienoon yhteisöpalveluun haluaa tutustua.

Splatoon oli käsittämättömän absurdi riski Nintendolta joka kuitenkin lopulta kannatti ja tästä on kiittäminen pelin kehitystiimiä joka koostui pääosin Nintendon ns. uudesta kehittäjäsukupolvesta vanhojen konkarien sijaan. Nuoremmalla väellä oli tiedossa nettiräiskintöjen isoimmat koukut ja kun niihin yhdistettäisiin firman oma lähestymistapa peleihin ja pelaamiseen, oli lopputuloksena yllätyshitti joka on tällä viikolla muuttumassa pelisarjaksi Switchille julkaistavan jatko-osansa myötä. Splatoon 2 voi olla monen odottama kesän hittipeli mutta jos kurkistetaan hieman kulisseihin, on Splatoon 2:n rooli näytelmässä huomattavasti isompi kuin minkään perinteisen kakkososan.

Splatoon 2 oli yksi peleistä jotka esiteltiin Nintendon uutuuskonsoli Switchin ensimmäisessä esittelytilaisuudessa alkuvuodesta. Maailma pidätteli henkeään pitkään huhumyllyssä ja hypejunassa aikaansa viettäneen konsolin ottaessa ensiaskeleitaan parrasvaloissa ja vaikka moni odottikin uutta Mario-peliä ja kuvaa/julkaisupäivää jo pitkään tiedossa olleelle uudelle Zelda-seikkailulle, sai Splatoon 2:n mainitseminen ehkä ne isoimmat reaktiot pelaajien keskuudessa. Esitelty pelikuva näytti tuolloin, ja näyttää yhä, hieman ehkä kakkososan sijaan 1.5-osalta ”vähäisten” uudistuksiensa vuoksi mutta aika varmaa on että Nintendo tiesi tarkkaan mitä tehdä Splatoonin kanssa. Uuden konsolin julkaisuikkunaan IP joka on pari vuotta julkaisunsakin jälkeen yhä tulikuumaa tavaraa ja tulee varmasti toimimaan ostoperusteena niille jotka rakastuivat alkuperäiseen peliin kuin myös niille jotka ensimmäisen pelin aikana empivät Wii U:n ostoa sen hinnan ja markkinastatuksen johdosta. Jos katsoo jatko-osaa kohtaan pelaajien keskuudessa vellovaa hypeä, voidaan käsi sydämellä todeta että suunnitelman ensimmäinen osa onnistui ja nyt kun Nintendo saa pelin kanssa julkaistavan konsolibundlen kauppoihin, on suunnitelman toinen osa alkamassa ja muutaman kuukauden päästä tiedämme oliko tämä suunnitelma sitten kuinka onnistunut.

Kuten tuli aiemmin mainittua, tuntuu Splatoon 2 varmasti kokeneimpien läiskyttelijöiden mielestä enemmänkin 1.5-osalta kuin täysiveriseltä jatko-osalta. Tämä palvelee nimenomaan niitä pelaajia jotka tuotenimikkeen nimen tietävät mutta eivät koskaan Wii U:lla peliä pelanneet. Jos Nintendo olisi kehitellyt pidemmän aikaa isommilla uudistuksilla varusteltua jatko-osaa joka olisi mahdollisesti ottanut isomman pesäeron originaaliin, olisi se saattanut karkoittaa ne tahot jotka ihastuivat ensimmäiseen peliin. Vaikka Splatoon möikin suhteessa Wii U:n laitekantaan perhanan hyvin, on sillä silti vielä iso työ nousta kymppimillikerhoon joka olisi viimeistään se lopullinen niitti maailmanmaineelle.

Keskustelut myös pelin ”vähäisistä” uudistuksista, ovat aika lailla kiinni katsojan silmässä. Tällä hetkellä tiedossa tärkeimpinä uudistuksina on entistä tarinapainotteisempi (ja moninpelimenestystä tukeva) yksinpeli, upouusi pelimuoto Salmon Rush joka on Splatoonin vastine Gears Of War-sarjasta tutulle Horde-pelimuodolle, uusia aseita, uusia areenoita, spectator-moodi moninpeliin yms. Se seikka mikä monelta unohtuu on kuitenkin se että aivan kuin ekaa Splatooniakin, ovat kehittäjät luvanneet päivitellä uutukaistakin niin kauan kun ideoita ja materiaalia riittää eli jos uudistukset tuntuvat nyt vähäisiltä, saattaa homma olla parin kuukauden päästä aivan päälaellaan?

Splatoon 2 tulee mitä isoimmalla varmuudella olemaan astinkivi Splatoonin lopulliselle läpimurrolle. Nintendon sisällä sarjan arvostuksesta kertoo jo se seikka että pelisarjan hahmoja on kiinnitetty Mario Kartin maailmaan ja kuten me kaikki Fire Emblem-fanit tiedämme, on Smash Bros-sarjassa esiintyminen se lopullinen menolippu menestykseen. Aika näyttää koska pääsemme mättämään Linkiä ja Kirbyä kuonoon Inklingillä mutta sitä ennen nauttikaamme sadoista hauskoista hetkistä Splatoon 2:n parissa.