Vuosi 2017 alkaa pikkuhiljaa lähestymään loppuaan ja voi veljet ja siskot mikä vuosi se on meille pelaajille ollutkaan. Synkkiäkin pilviä on totta kai pelivuoteen mahtunut mutta ne huippuhetket ovat niin suuressa enemmistössä ja niitä on niin paljon enemmän että voidaan ehkä vanhainkodissa varmaan sitten kaikki muistella sadan vuoden päästä että 2017 oli ehkä yksi kaikkien aikojen pelivuosista, ellei jopa se kovin.

Tämän vuoden viimeinen (syy blogitekstin lopussa) blogiteksti on pyhitetty täysin tämän hienon vuoden muisteluun. Ota siis hyvä asento ja sytytä lakupiippu, nyt mennään aika- ja fiilistelymatkalle.

Tuntematon soti… eipäs kun pelaaja ja sen taistelukentät

Vuonna 2015 se oli Rocket League, viime vuonna Pokémon GO ja tänä vuonna PUBG. Hämärän kirjainyhdistelmän takaa löytyy nimi PlayerUnknown’s Battlegrounds ja jos olet elänyt viime kalenterivuoden ikkunattomassa ja sähköttömässä bunkkerissa, kerrottakoot että kyseinen peli on suosittua ”survival”-peligenreä jossa pelaaja lyödään keskelle aakeeta laakeeta Battle Royal-kulttileffan hengessä, tarkoituksenaan olla viimeinen jantteri pystyssä ympäristöstä löytyvän aseistuksen avulla. Pelin grande hefe, Brendan Greene, on tuttu mies ARMA-ympyröistä ja eipä taatusti mies itsekään uskonut millainen superhitti hänen kehittämästään tuotteestaan tulisi?

PUBG on rikkonut Steamin pelaajaennätyksiä vuoden 2017 aikana sellaisiin lukemiin että kummia saa tapahtua jos mikään peli tulevaisuudessa aikoo noita lukemia rikkoa. Ehkä se peli mikä nuo ennätykset rikkoo on nimenomaan PUBG sillä vaikka peli on tämän päivän pelimaailmassa se peli joka vetää pelaajia puoleensa magneetin lailla ja peli jonka pelaamista seurataan nettistriimeissä ja videoissa, ei se ole vielä edes valmis peli vaan ”vasta” early access-valmistusvaiheessa. Millaista jälkeä se tulee tekemään markkinoilla sitten kun se on valmiin videopelin statuksella markkinoilla?

Mikä sitten PUBG:ssa viehättää ja kiehtoo? Toisen miljoonamyyjän, GTA V:n/Onlinen, lailla se on hiekkalaatikkotoimintaa jossa kuitenkaan mikään osa-alue ei ole sellaisella tasolla että pelihistorioitsijoiden pitäisi alkaa teroittamaan sulkakyniään uuden sivun kirjoittamista varten. Se ei myöskään ole ensimmäinen vastaavanlainen peli joten minkäänlaista pioneeri- tai innovaattoritarinaa peli ei pääse luomaan. Näihin kysymyksiin toivottavasti ei saada noin vain vastausta sillä olisi tylsää jos vastaavanlaisia menestystarinoita ilmaantuisi pelialalla esiin joka viikko.
Playstation 4:n huippuvuosi

Nelospleikkari jatkaa markkinatunkion ylivaltaisena kukkona myös vuoden 2017 jälkeenkin. Vääräleuat voivat mutista jotain siitä että kaksi markkinaosioita itselleen haalivaa kilpailijaa ovat viime aikoina kumpikin vuorollaan olleet niin koomassa että kilpailua käytännössä ei ole mutta vaikka sitä kilpailua olisikin ollut, olisi Sony ollut erittäin kovassa iskussa tämän vuoden markkinoita kun katsellaan. Vaikka firman suuri investointi, PSVR, onkin ollut pettymys, on Sony pitänyt itsensä relevanttina sillä asialla mistä me kuluttajat eniten nautimme, huippupeleillä.

Sony tykitti erittäin kovaa pelirintamalla läpi vuoden ja paljolti on kiittäminen Playstation 4:n pelipanosta siinä että tätä vuotta tullaan historian saatossa muistelemaan ihan poskettoman kovana pelivuotena. Konsolille julkaistiin loistavia yksinoikeusnimikkeitä laajalla skaalalla. Nier: Automata, Gravity Rush 2, Nioh (nykyisin saatavilla myös PC:llä), Uncharted 4:n standalone-lisäri, loisteliaasti aloittanut uusi IP Horizon: Zero Dawn, pari aivan poskettoman hyvää Yakuza-peliä tai vaikkapa vihdoin tänne länteen rantautunut Persona 5. Kirkkaimpana timanttina häärii kuitenkin vuoden myyntikuninkaallisten joukkoon hieman yllättäenkin ampaissut Crash Bandicoot-kokoelma Insane Trilogy. Kolme ekaa ykköspleikkarin tasoloikkahelmeä yhteen, pienen kauneusleikkauksen myötä, nitonut kokoelma oli yksi vuoden isoimmista myyntitykeistä ja se loi uskoa siihen että myös Sonyn konsolilla on vielä paljon kysyntää perinteiselle maskottitasoloikinnalle.

Sonylla oli erittäin laadukasta tekemistä pelien puolella ja kun rautakin myy niin mikäs siinä mennessä ja kun katsoo vielä firman ensi vuodelle luvattua pelitarjontaa niin luvassa saattaa olla toinen peräkkäinen jackpot tälle menestyskonsolille?

Nintendon comeback

Nintendo ja sen floppikonsoli Wii U, olivat viimeiset kolmisen vuotta melkoisen helppo kohde viiltävälle kuittailulle ja pilkalle, laadukkaasta yksinoikeuspelikirjastostaan huolimatta. Käsikonsolipuolella homma rullasi kun kilpailua ei käytännössä ollut lainkaan mutta kotikonsolirintamalla meno oli kuin tragikoomisessa satiirissa konsanaan. Nintendo olikin ensimmäinen joka loikkaisi uuteen konsolisukupolveen ja neljä ja puoli vuotta Wii U:n julkaisun jälkeen firma toi markkinoille Switch-nimisen hybridikonsolin jota pystyisi pelaamaan niin käsikonsolin, kuin kotikonsolinkin lailla. Loppu onkin sitten sitä kuuluisaa historiaa.

Switch möi ensihetkistään lähtien kuin unelma ja sen myynnit yllättivät jopa valmistajan itsensä sillä vielä tänäkin päivänä jenkeissä ja japseissa ihmiset jonottavat omia konsoleitaan joita Nintendo yrittää puskea ulos tuotantolinjat punaisina. Laite on jo nyt myynyt melkein enemmän kuin edeltäjänsä ja tästä kaikesta on kiittäminen kahta asiaa; silminnähden aiemmista vuosista parantunutta markkinointia sekä pelejä. Nintendo on ollut aivan kuin eri planeetalta mitä tulee markkinointiin. Kaukana poissa on Wii U:n aikaiset pitkät mediahiljaisuudet ja oudot tiedottamiset ja tilalla on markkinointia ja mainontaa kaiken kansan makuun. Ihan täysin kärryillä ei Nintendo vieläkään ole (missä tiedot nettipalveluista ja Virtual Consolesta??) mutta eihän se olisi Nintendo jos se ei olisi hieman omia polkujaan kulkeva outolintu. Se isoin asia mikä on Switchin nostanut kuitenkin menestykseen, on ne pelit. Joka kuukausi julkaisunsa jälkeen, on Switchille ilmestynyt jotain ns. isompaa vonkaletta ja lähes jokainen näistä vonkaleista on ollut parasta A-luokkaa. Uutukaiset firman omiin takuusuorittajiin (Zelda- ja Mario-sarjoihin) rikkoivat arvosteluennätyksiä, Mario Kartin luksusversio on täyttä timanttia ja myy kuin häkä, Ubisoft teki mahdottomalta tuntuneesta yhtälöstä hienon pelin kun se yhdisti Marion, rasittavat Rabbidsit ja TRPG-genren, Splatoon palasi yhtä loistavana kuin Wii U:lla, ARMS oli uudeksi IP:ksi melkoisen erinomainen suoritus… listaa voisi jatkaa vielä vaikka useammankin kappaleen verran mutta ymmärsitte varmaan sen pointin että Switchin pelivalikoima on aivan mykistävän hieno jo ihan pelkästään AAA-puolella.

Nintendo ei pelkästään suorittanut mahtavasti uuden konsolinsa kanssa vaan myös vanha sotaratsu 3DS nosti profiiliaan. Fire Emblem: Echoes, Ever Oasis, Metroid: Samus Returns, Monster Hunter Stories ja Pokémon Sunin/Moonin ultrat… melkoista herkkua myös sillä pelkästään käsikonsolipelaamiseen keskittyvällä laitteistolla.

Nyt kun ollaan tarpeeksi päästy leijailemaan pilvien päällä, heitetään pari pientä negatiivisempaa suoritusta kehiin.

Xboxin alakulo

Microsoftin kotikonsoli sai osakseen parin viime syksyn aikana äärimmäisen kovaa pelitykitystä ja kun firma oli vieläpä saanut vuoden 2016 E3-messuilla pelaajat varpailleen uudella konsolijulkistuksellaan, näytti siltä että Xbox-brändi tulisi jatkamaan vahvasti myös vuonna 2017. Valitettavasti jokin meni mönkään ja Xbox-pelaajilla ei ehkä tämä loistelias pelivuosi ollut ihan niin loistelias.

Microsoftin nykylinjauksen mukaan, tulee kaikki Xbox Onen AAA-yksinoikeudet olla pelattavissa myös PC:llä ja onko tämä sitten syynä siihen että Xbox One toden teolla kärsi laadukkaiden yksinoikeuksien puutteesta vuonna 2017. Kun Sony ja Nintendo puskivat ulos laatukamaa kuukausittain, oli Xbox Onen puolella saatavilla alkuvuodesta heikohko Halo Wars, kauan odotettu indiehelmi Cuphead loppukesästä ja Forza 7 syksyllä. Siinä se… kaikki nämä myös pelattavissa hyvillä tehoilla varustetulla PC:llä. Platinum Gamesin odotettu Scalebound koki puolipakolla tehdyn eutanasian, Crackdown 3 palasi vuosien tauon jälkeen parrasvaloihin vain näyttääkseen tusinatavaralta ja ilmoittaakseen ilmestyvänsä vuonna 2018 ja Raren odotettu AAA-paluu Sea Of Thievesin on myös ensi vuoden tavaraa ja tuntuu hieman ”too little, too late”-tason tavaralta.

Entäs sitten se kauan hypemyllyssä pyörinyt ”Project Scorpio” joka viime kesän E3-messujen jälkeen tunnettaisiin nimellä Xbox One X? No se osoittautui Xbox Onen 1.5-versioksi jonka status pelikonsolimarkkinoilla on vieläkin iso kysymysmerkki ja jonka myyntiluvut eivät ole vielä päässeet julkisuuteen jotta laitteen tulevaisuudennäkymiä voisi sen enempää mutuilla ja pohtia.

EA ja avaruus eivät sovi yhteen

Sanotaan että leopardi ei koskaan pääse täplistään ja tänä vuonna saatiin EA:n tekemisiä seuraamalla tälle sanonnalle lisää lihaa luiden ympärille. Ensin lafka tuhosi omalla ahneudellaan yhden viime konsolisukupolven rakastetuimmista pelisarjoista kamalalla Mass Effect: Andromeda-julkaisufarssillaan ja hieman yli puoli vuotta tästä alkoi vieläkin isompi mediakohu Star Wars Battlefront 2:n ympärillä.

Mass Effect: Andromeda oli vuosikausia pelaajien hartain toive ja kun pelin vihdoin ja viimein kerrottiin (ja näytettiin) olevan olemassa, voitiin helpottuneet huokaukset ympäri maailmaa laskea lähinnä miljoonissa. Ensimmäinen nykysukupolven raudalle tehty osa tähän uskomattoman hienoon pelisarjaan kutkutti kieltämättä monien mieliä mutta mitä enemmän peliä näytettiin yleisölle, sitä enemmän harmaita pilviä kasaantui paratiisin ylle. Sen sijaan että EA olisi hieman kuunnellut pelaajia, päätti firma pistää uutta vaihdetta silmään ja julkaista pelin vieläkin ripeämmällä tahdilla ja kun Mass Effect: Andromeda vihdoin saapui kauppoihin maaliskuun lopulla, näkyi kaikesta että peli ei olisi ollut likimainkaan vielä julkaisukelpoinen. Pelaajien ja pelimedian palaute oli raakaa ja Mass Effectin maine oli nopeammin pilalla kuin Kevin Spaceyn vastaava. EA ja Bioware jakelivat anteeksipyyntöjä samaa tahtia kuin patcheja pelin teknisiä vikoja korjaamaan mutta eipä pelaajia enää voinut vähempää kiinnostaa.

Saman vuoden aikana kaukaisessa galaksissa… EA meni laittamaan täydellä hinnalla myytävän Star Wars Battlefront 2:n niin täyteen mikromaksuja ja lootboxeja että mikä tahansa halpa mobiilirahastus olisi ollut ylpeä. Pelaava kansa päätti äänestää lompakoillaan sekä kirjoittaa asiasta kauniisti ja nätisti internetiin jonka jälkeen EA ryömi hattu kourassa ja koiranpentuilmeellä julkisuuteen, vain todetakseen että vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Hyvää työtä kaikin puolin EA ja kannattaa jatkossa pysyä pois avaruudesta ja keskittyä vaikka siihen ensimmäiseen maailmansotaan. Asiassa oli kuitenkin hyväkin puolensa sillä koko lootbox-paskailmiö joutui tämän farssin myötä ison suurennuslasin alle ja tulee siellä viettämään hyvän aikaa ja hyvä niin.

Sitten tähän loppuun vielä se paras asia vuodessa 2017…

Games… games everywhere!

Kuten on tässä blogitekstissä ja PBC:n viikkoblogissa vuoden aikana useaan otteeseen todettu, oli pelivuosi 2017 aivan uskomaton. Loistavia pelejä ilmestyi joka kuukausi. Loistavia pelejä ilmestyi lähes genressä kuin genressä. Loistavia pelejä ilmestyi niin AAA:n kuin indienkin puolella. Loistavia pelejä ilmestyi jokaiselle kuviteltavissa olevalle pelilaitteelle… no ehkä ei Vitalle. Loistavia pelejä luvattiin ilmestyvän myös ensi vuonna. Voiko paremmin enää pelivuosi mennä?

Näitä mainittuja loistopelejä pääset näkemään PBC:n joulukalenterissa joka starttaa ensi perjantaina ja jatkuu aina jouluaattoon asti. Lisäksi luvassa on muutaman normaalin epänormaalin PBC-jakson lisäksi vielä joulun jälkeen PBC:n GOTY-jaksoa sekä teksti- ja kuvamuodossa se ultimaattinen PBC:n GOTY-lista joka ei tänäkään vuonna taatusti jätä ketään kylmäksi. Tässä tykityksessä ei PBC:n viikkoblogille ole tarvetta joten palataan asiaan taas ensi vuoden puolella!

Tähän loppuun vielä se valokuva josta tämä pelivuosi muistetaan…