Takapölkyn typeryys

Kyllä, blogitekstin otsikko oli tällä viikolla härski clickbait. Maan toiseksi kovimmassa peliaiheisessa podcastissa, Takapölkyssä, ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta järkyttävän backlogin keräämisessä on.

Nykyajan muoti-ilmiöt eivät enää nykypäivänä ole nähtävissä vain ja ainoastaan ihmisten yllään pukemina. Nykyään muoti-ilmiöitä näkee myös ihmisten käyttäytymisessä. On esimerkiksi omalla tavallaan muotia olla jatkuvasti erittäin kiireellinen ja se on suuren somepostauksen ja juhlinnan aihe, jos henkilö saa ujutettua neljän kuukauden päähän kalenteriinsa yhden kokonaisen tyhjän päivän. Sanokaahan pääkopalle ja keholle terkkuja, kun ne muutaman vuoden ainaisen kiirehtimisen jälkeen alkavat vajoamaan kohti pohjaa.

Myös pelaavan kansan keskuudessa on ilmennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hämmentävä muoti-ilmiö. Tämä trendi juontaa kunnolla juurensa digikauppapaikkojen sekä alennuskampanjoiden alkuun, jolloin pelaajilla lähti hamstraamisilmiö täysin käsistä. Tseamin (nimi muutettu) alennuskampanjat aloittivat buumin, joka sai ihmiset ostamaan Sulo Vilénin opein kaikkea mikä vaan liikkuu, välittämättä siitä että tuleeko peliä koskaan pelaamaan vai ei? Syntyi backlogin aika.

Backlogin kerryttämistä ei kannata sekoittaa mitenkään keräilyyn, sillä jälkimmäistä harrastavat tahot kuitenkin pelaavat taitavasti myös markkinakentällä, ja tavoittelevat ehkä jopa taloudellista voittoa investoinneistaan? Samaa ei voi kuitenkaan sanoa kovalevyt digipelejä täyteen hamstraavista tahoista, jotka haalivat kaikkea mikä irtoaa halvalla, tarkoituksena lähinnä kasvattaa ”hei kattokaa miten paljon mulla olis vielä pelejä pelaamatta!”-indeksiä. Isoin kysymys kuuluukin enää että miksi?

En nyt lähde tekstissä erottelemaan sen enempää ihmismielen aivotoimintaa mitä tulee sairaalloiseen asioiden hamstraamiseen ja säilyttelyyn, sitä varten meillä on ne telkkarin shokkidokumentit vanhuksista, joiden kämpät on niin täynnä rojua että tarpeet pitää tehdä ämpäriin kun vessaan ei enää tavarahelvetin keskeltä pääse. Sen sijaan mitä tulen pohtimaan, on se että onko hommassa mitään järkeä?

Erilaisissa kulutustuotteissa, on aina otettava huomioon tuotteen käyttötarkoituksen ja tuotteen iän suhdetta. Näin on asia myös peleissä. Vaatteet voi ostaa sillä ajatuksella että kyseistä vaatekappaletta tulee käyttämään/tarvitsemaan vasta puolen vuoden kuluttua, eikä se sinä aikana mihinkään siinä vaatepuulla kulu. Elokuvaostoksissa tarve on yleensä välitön, mutta myös sillä idealla että kyseistä elokuvaa tulee varmasti katsomaan kuukausien ja vuosien päästäkin uudelleen. Pelit menevät tässäkin tapauksessa erittäin lähelle elokuvia. Ne voi pelata heti läpi ostotapahtuman jälkeen, mutta niitä voi myös säästellä hieman kiireettömämpiin aikoihin tai ihan vaan tulevina vuosina uudelleen ja uudelleen pelattavaksi. Pelien puolella kuitenkin harrastajat saavat sen verran kovalla tahdilla ärsykettä osakseen, että se säästeleminen saattaa siirtyä ja venyä pitkällekin aikavälille, ehkä jopa aikavälille mitä ei pelaaja itse koskaan tule saavuttamaan?

Kuvitellaan skenaario. Ostat tammikuussa pelin jonka pelaat läpi heti vaan kun tammikuun kiireet helpottavat kuun vaihteessa. Helmikuun alussa ilmestyy seuraava kiinnostava nimike joka lähtee totta mooses ostoon siltä seisomalta, mutta sitä ehtii pelaamaan vasta kun se tammikuussa ostettu peli on pelattu läpi. Tässä välissä on myös tullut hommattua parit alennuksesta mukaan lähteneet pelit jotka taas viivästyttävät sen tammikuussa hommatun pelin pelaamista, joka puolestaan viivästyttää sitä helmikuussa hommatun pelin pelaamista jne. Oravanpyörä on valmis kun tätä toistetaan joka kuukausi hommaamalla uutta, vanhaa ja alennettua, eikä backlog koskaan lyhene vaan päinvastoin.

Työelämästä tuttu scrum-menetelmä (tai ”ketterät menetelmät”) voisi ehkä auttaa myös pelaajia. Sen sijaan että sitä backlogia kasvatellaan koko ajan vain sen takia koska sitä yhtä tiettyä peliä ei olla pelattu vielä läpi, voisi sitä pelivuorta madaltaa pelaamalla tiiviissä rykäyksissä useita pelejä kohti maalia, jolloin pelejä saisi valmiiksi useampia kerralla.

Toinen vaihtoehto olisi ihan vaan maalaisjärjen ja logiikan käyttö, eli ostaa/ladata seuraava haluttu pelihankinta vasta kun meneillään oleva peli on vielä kesken. Näin ollen turhaa backlogia ei pääse syntymään, ja on erittäin todennäköistä että se sillä sekunnilla silmissä siintävä alennuspeli on about samoissa hinnoissa sitten kun backlog on kokonaan purettu. Myös pelien hamstraamisen lopettaminen lyhentää backlogia varmasti. Jos hommaat pelisi sillä mentaliteetilla että ”ehkä pelaan tuota joskus?”, olet jo astunut backlog-helvettiin, ja ei mene kauaa kun kovalevy tai pilvipalvelu on pullollaan pelejä, joita et edes muistanut ”omistavasi”. Löydä peli, tee päätös sen pelaamisesta, osta peli ja pelaa se läpi. Helppoa ja yksinkertaista, eikä laisinkaan backlogia kasvattavaa.

Pelien helppo saatavuus ja yltiöhalvat hinnat ovat tehneet ihmisten pelihankinnoista enemmän impulsiivisiin tunteisiin kuin logiikkaan vetoavia, mikä on luonut tämän ihmeellisen kulttuurin jossa määrä, etenkin digitaalinen sellainen, on jollain lailla hyvä asia. Kuvitelkaapa jos PS1:n kulta-aikoina olisi ollut vastaavanlaista käytöstä olemassa? Pelaajat olisivat haalimalla haalineet itselleen jokaisen mahdollisen PS1-julkaisun, ja vasta vuosia myöhemmin saaneet backloginsa kiinni kyseisten pelien osalta, ja auta armias kuinka kamalalta olisi ensimmäinen Metal Gear Solid tuntunutkaan, kun sitä olisi backlogin takia pelannut vasta Snake Eaterin ilmestymisen aikoihin. Kuinka vanhanaikaiselta Snake Eater olisikaan tuntunut jos sitä olisi päässyt aloittelemaan vasta Phantom Painin aikoihin?

Älkää ihmiset hamstratko tai ostako vain siksi kun halvalla saa. Elämä helpottuu huomattavasti kun se backlog ei kurkistele jatkuvasti olan yli vaan pelaat niitä pelejä joita oikeasti haluat ja ehdit pelata.