Viime viikonloppuna, tehtiin pojasta vihdoin mies. Ikoninen Game Boy täytti pyöreät 30 vuotta, ja tämä myös oli Nintendon käsikonsolidominanssin vuosi numero kolmekymmentä (kauemmaskin voidaan mennä jos Game&Watch-härpäkkeet halutaan laskea mukaan). Vaikka Nintendo onkin pelialalla suuressa ja mahtavassa arvossa, on se nykyisin kotikonsolipuolella haastajan asemassa. Firma itse yhdessä pelimedian kanssa toistelevat toki mantraa siitä miten Nintendo ei yritä edes kilpailla konsolimarkkinoiden herruudesta vaan keskittyvät enemmänkin siihen kuuluisaan ”omaan juttuunsa”, mutta osakeyhtiöltä tuollaiset puheet voidaan ohittaa lähinnä hömpänpömppänä. Sony vei 90-luvun puolivälissä kotikonsolivaltikan Nintendolta, eikä ole sitä yhtä konsolisukupolvea lukuun ottamatta pois antanut. Myös kaatuneen ykköshaastajan (Sega) tilalle tullut Microsoft, on tarjonnut Gamecubelle, Wiille ja Wii U:lle kilpailua.

Käsikonsolipuolella Nintendo on kuitenkin ollut tunkion kukkona tasan tarkkaan siitä päivästä lähtien kun se ihan ensimmäinen Game Boy ilmestyi. Haastajia on ollut lukuisia mutta lopulta nämä ollaan lakaistu tylysti syrjään, ja jatkettu jo ikuisuudelta tuntuvaa dominanssia. Dominanssia, joka mitä luultavammin lakkautti kilpailun kokonaan?
…

Nintendon huolettomat vuodet käsikonsolimarkkinoillaLue lisää »

Eikö olekin tylsää kun Zelda-sarjaan ei ilmesty pelejä joka vuosi? Harmittaako että Naughty Dog ei ole saanut vieläkään The Last of Us 2:ta valmiiksi vaikka studion viimeisin peli (Uncharted 4:n lisäri) ilmestyi jo pari vuotta sitten. Gears of War 5 ilmestyy samalle konsolille kuin Gears of War 4:kin joten mikä helvetti siinä kestää?

Pelien tekeminen nykypäivinä, on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Nykypäivän 4K-spektaakkelit massiivisine pelimaailmoineen ja miljardeine pikseleineen, ovat todellisia epookkeja, joita ei noin vain suunnitella ja testailla julkaisukuntoon vuoden sisään kehityksen aloituksesta. Olit sitten EA, Ubisoft, Nintendo tai vaikka Microsoft, et pysty omillasi ikimaailmassa pitämään kovin tiivistä tahtia peleilläsi, ellei sitten kyseessä ole urheilupelien (tai Assassin’s Creed -sarjasta) tuttu vuosipäivitys, joka ei muuta pelistä kuin muutaman pikkujutun sieltä ja täältä. Massiivisilla julkaisijajättiläisillä, Ubilla ja EA:lla ja vaikka Capcomilla, on nimensä alla useita eri puolella planeettaa sijaitsevia jaostoja, joilla yleensä on omat pelisarjansa hoidettavanaan. Vaikka pelin kannessa lukee pelkkä julkaisijan nimi ja mediassa puhutaan että peli X on julkaisijan Y tekele, on pelin takana kuitenki julkaisijan yksi osasto, yleensä sijaintinsa mukaan nimetty sellainen.
…

Toiset juhlatLue lisää »

Pääsiäismunat, eli easter eggit, ovat läsnä likimain jokaisessa videopelissä. Pääsiäisen toinen kapitalismin ja kulutuksen symboli, pääsiäispupu, on jäänyt videopeleissä sen sijaan hieman vähäisemmälle roolille, joten PBC:n viikkoblogin tehtävänä on tällä viikolla nostaa tämä korvakas elukka hetkeksi parrasvaloihin.
…

Videopelien pääsiäispuputLue lisää »

Kymmeniä tuhansia dislikejä enemmän kuin likejä Youtube-klipeissä. Nintendo Directin maailmanlaajuinen trendaaminen somessa ennen omaa Directiäsi. Valtava negatiivinen palauteryöppy netin keskustelufoorumeilla.

Sonyn oma State Of Play -lähetys tuli, näki ja ei voittanut.

Viime kesästä asti, ovat Sonyn kulisseissa tekemät ratkaisut olleet enemmän tai vähemmän outoja. Cross-play -farssissa meni aivan liian kauan jotta se saatiin korjattua, pelipuolella on pelattu todellista presidenttipeliä ukkojen vaihdellessa pestejä ja titteleitä kuin teinit lätkäkortteja 90-luvulla konsanaan. Firma jättäytyi pois kahdesta kalenterivuoden suurimmasta esittelytilaisuudestaan (E3 ja Playstationille pyhitetty PSX-tapahtuma) ja Nintendon matkimiset menivät täysin vihkoon Playstation Minin ja nyt tämän viimeisimmän State Of Play -katastrofin myötä. Oliko jälkimmäinen kuitenkaan Sonyn syytä?
…

Nint… ei kun siis Playstation DirectLue lisää »

Ysärin piirretyt.
Sanapari joka saa useammankin tätä blogitekstiä lukevan paksuille poskipäille kyynelpisaran. Nykypäivän muovisen tietokoneanimaation, tai korvista ulos pursuavan animeövereilyn rinnalla, on 90-luvun animaatio kerrassaan ihanaa katseltavaa kaikessa nostalgisuudessaan. Ei ole mitään parempaa kuin näin raavaana ja henkisesti kypsänä (??!?) katsella pätkiä vanhoista suosikkipiirretyistään.
Ei kun hetkinen?!? On sittenkin jotain parempaa, nimittäin videopelaaminen näiden suosikkien tiimoilta!!

Tässä muutama ysärin suosikkipiirretty, joista uskokaa tai älkää, ilmestyi myös omat tuotteensa tuolloin vielä nörttilasten harrastuksena pidettyyn viihdemuotoon.

…

”Ai ne teki pelin tästäkin?”Lue lisää »

Kevät on kauneimmillaan ja huhtikuu on kohta yllämme. Huhtikuussa on luvattu ilmestyväksi myös Smash Bros Ultimaten ensimmäinen maksullinen DLC-hahmopaketti (hahmo, kenttä ja musiikit) joten jos muuan Piranha Plant meille mitään opetti, tulee mahdollisesti jo kuun vaihteessa tapahtumaan hurjia. Kuten kaikki ne tietävät jotka eivät siellä kiven alla asustele, on ensimmäinen lisurihahmo Persona 5:stä tuttu Joker. Tämä naamioitu velmuilija, tulee varmasti tuomaan Smashin maailmaan Persona 5:stä tuttua tyylikästä menoa, ja siinä sivussa ”taas yhden miekkaa heiluttelevan ihmishahmon”. Kaikkia ei voi aina miellyttää…

Entäs sitten ne neljä muuta DLC-hahmoa? Spekulaatioita on joka toisella internetistä löytyvällä verkkosivulla mutta koska PBC on totuus, PBC on elämä, kerrotaan nyt sitten ne ihan oikeasti ne loput lisähahmot perusteluineen.
…

Smash Bros Ultimaten loput DLC-hahmot (for realzies)Lue lisää »

VAROITUS: Tämän viikon blogiteksti sisältää ällöttävän siirappisen määrän muisteloita ja nostalgiaa. Jos siis haluat kiljuvia jonneja ja alapäätermejä yhdistettynä videopeleihin, käy katsomassa kotimaisten pelistriimaajien Fortnite-videoita.

Pelaaminen on parhaimmillaan hektistä ja hermoja juustoraasteeksi tekevää hommaa. Olet useita tunteja yrittänyt päästä vaikeaa bossia läpi ja rystyset valkoisena ohjainta puristaen vihdoin pääset pelin pomotaistelun ohi ja mielen täyttävät kaikki mahdolliset rfiini-päätteiset kemikaalit (ei toivottavasti kuitenkaan morfiini). Sama onnistumisen tunne tulee kun teet likimain täydellisen suorituksen hi-scoreilupainotteisessa pelissä usean ja usean toiston jälkeen, tai vihdoin ja viimein annat sille japsille pataan ihan minkä tahansa tappelupelin verkkomoninpelissä.

Hienoja tuntemuksia ja sitä todellista pelaamisen riemua. Joskus pelaamisen saralla tulee kuitenkin vastaan täysin päinvastaisia tunteita, jotka voidaan laskea jopa hienommiksi kuin nuo em. tajunnanräjäytykset. Itse kutsun näitä hetkiä nimellä ”ohjain pöydälle -hetki” (sori kaikki keyboard&mouse-ritarit), ja se on se pieni tilanne tai hetki, joka käy toteen silloin kun peli tekee jotain sellaista mikä täyttää mielen ilolla, muistoilla, helpotuksella, tai millä tahansa muulla syvintä sielun nurkkausta koskevalla asialla. Meillä kaikilla, jopa sinulla hooceeöverimultiplayerräiskijä siellä takarivissä, on tullut vastaan tällaisia hetkiä pelaamistaipaleemme varrella, ja allekirjoittanut avaa nyt sydäntään kertoen teille muutaman omakohtaisen esimerkin. Nessut esille.
…

Ohjain pöydälle -hetketLue lisää »