Ysärin piirretyt.
Sanapari joka saa useammankin tätä blogitekstiä lukevan paksuille poskipäille kyynelpisaran. Nykypäivän muovisen tietokoneanimaation, tai korvista ulos pursuavan animeövereilyn rinnalla, on 90-luvun animaatio kerrassaan ihanaa katseltavaa kaikessa nostalgisuudessaan. Ei ole mitään parempaa kuin näin raavaana ja henkisesti kypsänä (??!?) katsella pätkiä vanhoista suosikkipiirretyistään.
Ei kun hetkinen?!? On sittenkin jotain parempaa, nimittäin videopelaaminen näiden suosikkien tiimoilta!!
Tässä muutama ysärin suosikkipiirretty, joista uskokaa tai älkää, ilmestyi myös omat tuotteensa tuolloin vielä nörttilasten harrastuksena pidettyyn viihdemuotoon.
Widget the World Watcher
Purppura muodonmuuttaja, seikkaili aikoinaan hyvän tovin Nelosen (tuolloin vielä PTV) maanantai-iltapäivissä. Ystävänsä Megabrainin kanssa maailmaa ympäristöystävällisin opein viikottain pelastellut ystävällinen avaruusolento, ei kuitenkaan kestänyt markkinoilla paria täyttä kautta kauempaa, ja sen vuoksi varmaan maapallomme on ympäristöasioissa siinä paskassa jamassa, missä se tällä hetkellä on?
Ympäristöä ja luontoa pelastavasta Widgetistä, tehtiin myös jonkun metsäpläntin päälle rakennetussa tehtaassa videopeli, jonka kasettimoduuleihin upposi tonneittain muovia ja myyntipakkauksiin pahvia sekä paperia. Pelin takana oli nykyisin hieman ”hardcoremmista” japsiropeiluistaan tunnettu Atlus, ja peli itsessään oli sen tason ongelmajätettä, että on suoranainen ihme että itse Widget ei missään piirrettynsä jaksossa käsitellyt sitä? NES:lle ilmestynyt nimikkopeli sai myöhemmin jatkoa SNES:llä Super Widgetin muodossa, joka on sentään jo edes vähän enemmän pelattava ilmestys.
Reboot
Älä turhaan hieraise silmiäsi. Et ole vetänyt happoa tai alkanut katsomaan 80-luvulla tehtyä Dire Straits -yhtyeen musavideota. Kyseinen kuva on Reboot-tietokoneanimaation promomateriaaleista. Reboot oli ensimmäinen täysin tietokoneanimoitu televisiosarja, ja sanotaan nyt vaikka näin että jälki ei ollut ihan yhtä tasokasta, mitä muutama vuosi sarjan ilmestymisen jälkeen ilmestyneessä Toy Story -leffassa oli. Tästä klassikkosarjasta on sittemmin ilmestynyt tämän vuosikymmenen puolella uusioversio, eli reboot, mutta se on vitsi jollekin ihan toiselle päivälle.
Jos olet pelannut PS2-peliä Airblade, olet varmasti kuin kotonasi Rebootista tehdyn PS1-pelin parissa. Vanhan kunnon EA:n purkkaviritelmä, laittaa pelaajan hahmon liikkumaan koko pelin ajan, jostain käsittämättömästä syystä, ilmassa leijuen ja kun peliä on pelannut noin kolme minuuttia, on selvää että tämä ei ollut mitenkään hyvä idea. Pelin välianimaatiot näyttävät myös huonommilta mitä itse lähdemateriaali, joten kai sitäkin voidaan pitää jonkinlaisena saavutuksena?
Adventures Of The Gummi Bears
Vanhemmat lukijat varmasti muistavat Gummi Bears -sarjan, eli suomennettuna Kummikarhut? Nämä keskiaikaisessa maailmassa seikkailleet mesikämmenet, joka uskokaa tai älkää, perustui löyhästi samaa nimeä kantaviin legendaarisiin karkkeihin. Sarja alkoi jo kultaisen 80-luvun puolella, mutta jatkui ysärille asti ja iskeytyi nimenomaan allekirjoittaneen silmiin noina vuosina, Toton laulajan uskomattoman hienon tunnaribiisin siivittämänä.
Sitten päästäänkin kaivelemaan sitä likaämpärin visvaisinta ja kuonaisinta pohjaa. Tästäkin piirrossarjasta tehtiin videopeli, joskin vain Mega Drivelle… epävirallisena bootlegginä… venäläisten toimesta. Oheinen pelikuva puhukoot puolestaan, itselläni eivät sanat riitä.
James Bond Jr.
Vaikka nimestä voisi päätellä, ei James Bond Jr. ole legendaarisen brittiagentin suora jälkeläinen, vaan veljenpoika. James Bond on paneskellut pitkin vuosikymmeniä mutta elatusmaksujen maksun, on mies onnistunut näppärästi välttämään (joskin Ian Flemingin Elät Vain Kahdesti -novelliversiossa Bondilla on tietämättään lapsi japanilaisnäyttelijättären kanssa). Oli nimisekaannuksessa mikä logiikka tahansa, oli James Bond Jr. lauantaiaamujen suursuosikki ysärin alkupuolella. Päheän alkutunnarin tahdissa, astuttiin viikottain ties minkälaisiin seikkailuihin, ja jopa leffoista tavallaan tuttuja pahiksiakin oli meiningeissä mukana.
Entäs sitten se lisenssipeli? Jos tekstin alussa käsitelty Widget kärsi sysihuonosta NES-pelistä, jota parempi SNES-peli komppasi, on junnu-Bondilla asiat päinvastaisesti. Eurocomin kehittämä NES-versio, on yllättävänkin pätevä tapaus, ottaen huomioon että se on NES:lle tehty lisenssipeli (joka tuohon aikaan oli vielä suurempi lupaus roskasta, mitä lisenssipelit 2000-luvun taitteessa ja alussa). Infernaalisen vaikea toimintatasoloikka omaa myös erittäin pätevän soundtrackin. Vältelkää kuitenkin pelin SNES-versiota kuin James Bond-leffojen tuotantoyhtiö tummaihoista James Bond -näyttelijää konsanaan.
Men In Black The Series: Crashdown
Men In Black oli hittikomedia, joka yhdisteli nokkelaa buddy cop -naljailua karrikoituun sci-fiin, joka samalla leikkasi terävällä veitsellä yhteiskuntamme sosiologista puolta esiin. Men In Black -animaatiosarja oli synkeä ja itsensä aivan liian vakavasti ottanut unohdettava pökäle, joka Nelosen perjantaiaamuissa oli nimenomaan se piirretty, jonka aikana pystyi hyvillä mielin vaihtamaan vaatteet ja pesemään hampaat.
Sarjasta ilmestyi myös peli hieman jälkijunassa 2000-luvun alussa, ja tekijät olivat sen verran mukavia että laittoivat pelin yleismeiningin jo ihan pelin nimeen asti. Tavattoman kömpelö FPS-räiskyttely, toi mieleen Lifeforce Tenka -räimeen, joka olisi muuten kehu, mutta Tenka sattui ilmestymään neljä vuotta aiemmin. Katso vaikka mieluummin aikuisempaan makuun suunnattu elokuva Men In Black Men, tämän kamalan pelin pelaamisen sijaan.
Eiköhän tässä ollut nostalgia ja kamalia pelejä kerrakseen yhdelle eliniälle?