PBC 357: VGMaestro

Uuden uusi aivan sairaan paljon kovaa pelimusiikkia sisällään pitävä castike on nyt kuunneltavissa.
Hazuki sai meesiinsä Dynan sekä Drifun ja puheenaiheissa tällä viikolla pyörivät Tales of Vesperia, Fromsoftwaren pelit (mm. Ninja Blade), Trials Rising, pelikirjallisuus, Aben uusi tuleminen, pelimusiikki sekä todella moni muu asia.
Jaksossa paljastuu myös viimeviikkoisen kisan voittaja, joten olkaahan kuulolla.

(00:48:19) Uutiset:
Mikkis ja Sony tekivät shokkidiilin
Oddworld: Soulstorm on vielä ihan oikeasti tekeillä
Super Mario Maker 2 minipressicast

(01:12:21) Top 3:
Videopelien soundtrackit

(02:29:05) Edellisen viikon kysymys:
Mitkä ovat tämän konsolisukupolven ”franchise-pelit”?

Musiikit:
Ghost Trick: Phantom Detective – SUSPICION
Ridge Racer Type 4 – Ridge Racer – one more win
Mirror’s Edge – Menu Theme
Kirby’s Adventure – Butter Building
Batman (NES) – Cutscene Theme
Melty Blood Actress Again – Blood Drain
Hyper Street Fighter II: The Anniversary Edition [CPS2] – Blanka’s Theme
Shinobi 3 Return Of The Ninja Master – Whirlwind

Viikon kysymys:
Minkä pelin soundtrack on jäänyt eniten mieleesi ja miksi?

5 ajatusta aiheesta “PBC 357: VGMaestro”

  1. Kaneli-Taneli

    Jos ei lisensoituja soundtrackeja lasketa niin Mario Galaxyn soundtrack on kyllä erittäin onnistunut kokonaisuus. Jylhät sinfoniat eivät ole sitä perinteistä Marion pimputusta, mutta silti sopivat peliin erinomaisesti.

  2. Loch NES:in Batman

    Otan oikeudekseni droppailla kolme titteliä, koska castin pedot (yksikkömuoto: ”peto”) tekivät samoin.

    Vanhemmista peleistä eniten on jäänyt mieleen Secret of Manan, Donkey Kong Country 2:n ja Castlevania: Symphony of the Nightin sulosoinnut. Näissä musiikki on poikkeuksellisen laadukasta ja sopii täydellisesti yhteen visuaalisen kuvaston kanssa. Lukuisat pelitunnit takaavat, että muistan nämä Esperi Caren hoitokodissakin.

    Uudemmista softista kunniamaininnat Velocity 2X:lle ja Oxenfreelle.

    Nyt kun oli musiikista puhetta, saanko esittää kappaletoiveen? Okei, kiva.
    Heittäkääs jonkun jaksonne taukobiisiksi Ufouria: The Sagan ”Hebe in the Cold Area”. Kyseessa on Nipan kasibittisen laatikon kirjaston kovin yksittäinen raita. Kyllä, ihan heittämällä jäävät taakse Mega Man 2:n Flash Man -kenttä ja DuckTalesin kuu-muzakki.

  3. Vaikea valita yhtä, mutta ehkä eniten mieleeni jäänyt soundtrack kuuluu FF8:lle. Nostalgialasit, tai kuulolaite, vaikuttaa valintaan paljon, sillä tämä oli minulle ensimmäinen FF-peli ja myös se peli, joka muutti käsitykset peleistä täysin. Soundtrack oli iso osa tätä hikistä ja pitkää, mutta niin ihanaa peräkammarikokemusta.

    Vaikkeivat yksittäiset biisit nouse ihan FF7:n parhaimpien tasolle, niin kokonaisuuteen mahtuu loistavia biisejä enemmän. Peli tarjoilee eeppistä sankarisointua heti introsta lähtien, unohtamatta melankolisia, seesteisiä ja ihan vain outoja biisejä. Loppubossin kaikki neljä muotoa tarjoavat omat eeppiset biisinsä ja kaikki ovat täyttä rautaa.

    Olenpa myös nussinut FF8-musiikin tahdissa. Tai ainakin nähnyt unta nussimisesta. Ihan sama, close enough.

  4. Chrono Triggerin soundtrackia olen kuunnellut enemmän kuin mitään muuta pelien soundtrackia enkä ole edes pelannut koko peliä.

  5. To The Moon. Jo alku ruudussa soiva For River herättää tunteet pintaan ja muutenkin läpi pelin kesttävä minimalistinen soundtrack toimii täydellisesti. Helposti pystyy kuunteleen ihan vaan muutenkin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top