PBC 290: Surkein pelivuosi ikinä

PBC ilmestyy ärsyttämään kuulijoitaan viimeistä kertaa tämän vuoden puolella. Joulurauhasta ei ole tietoakaan kun jaksossa niputetaan vuoden kamalimmat videopelihirvitykset ja kuullaan juttua mm. Snake Passista, Xenoblade Chronicles 2:sta, Rainbow Six: Siegestä, Capcomin uutistykityksestä ja vaikka Switchin myyntilukemista.  Kuuntele jakso ja sitten vasta julista itsellesi joulurauha.

VASTAA JA VOITA!
Osuvimman vastauksen antanut taho palkitaan vuoden ensimmäisessä PBC-jaksossa (ilmestyy 8.1.2018.) vapaavalintaisella pelillä vuodelta 2017.

00:51:09 Uutiset:
Capcomilla kova vuoden loppu uutispommien suhteen
Taistelukentällä pahassa seurassa kolmatta kertaa… ehkä?
Switchille kymppimilli täyteen

01:26:58 Viikon pääaihe:
Vuoden huonoimmat pelit

02:39:47 Edellisen viikon kysymys:
Mikä viime viikon pelijulkistuksista oli paras?

Musiikit:
A Hat in Time – The Big Parade 
Super Smash Bros. Brawl – Encounter
Megaman Zero 2 – Departure
Power Blade – Sector 1
Sonic Forces – Infinite [Battle 2]
Kirby Super Star – Peanut Plain
Battle Kid: Fortress of Peril – The Flooded Spire
Pokemon Black/White – Ending

Viikon kysymys:
Mikä on vuoden 2017 paras videopeli?

17 vastausta artikkeliin ”PBC 290: Surkein pelivuosi ikinä

  1. Vuoden paras peli on Super Mario Odyssey Nintendo Switchille.

    Uutta kunnollista Mario-seikkailua on odotettu jo jokunen vuosi Galaxyjen jälkeen. Peli ei ole ihan tavallinen sarjan edustaja jo heitettävän Cappy-hahmonsa sekä monipuolisen ja värikkään kenttävalikoimansa ansiosta.

    Switch on muutenkin vuoden paras konsoli, jolla on ylipäätään ollut vahva julkaisuvuosi jossa on tullut hyviä pelejä pitkin vuotta ja joita ihastelemalla tuli itsellänikin konsoli pitkän jaappaamisen jälkeen ostettua. Toivotaan että vahva voittokulku jatkuu pitkälle Switchin julkaisuvuoden jälkeenkin eikä sille tapahdu samaa kuin edeltäjälleen. Ainakin tulevien julkaisuiden kautta katsottuna Switch jatkaa vahvaa kulkuaan niin Nindie-pelien sekä isojen julkaisuiden suhteen.

  2. vaiikka zelda jamario odyssey olikin parhaimpia nipa pelejä sit between worldsin ja sunshinen vuoden peli on ron gilbertin thimbleweed park (MYÖS SWITCHILLE NYT) peli on kuin aikakone pelaamisen kultavuosiin ja thimbleweedissa seikkailupelien fanit nauravat itsensä kipeäksi kaikista viittauksista breath of wild tuntui skyrimin ja souls pelien adoptiolapselta haluiaisin assasin creed originsin pclle P.S vaikka pelaan pcllä mieluiten käyttäisin gamepadia kuin wasd ja hiiri yhistelmää

    • jospa tää stoori ois hemmoheikkis laatua joskus kun L nappula ei toimi 3ds laitteessa suljen sen ja tiputan sen lattialle about 5m korkeudelta jostain kumman syystä se korjaaa L napin

  3. Kyllähän se niin on että Wipeout Omega Collection on paskan pelivuoden paras peli. Lampaat määkii netissä Marion ja Zeldan perään mutta Wipeout tykittää taas kerran kaikille aisteille niin kovan tason ajopelailua että PBC:n puppelipojatkin kusisi alleen kun ei peli pelaakaan itseään automaattisesti loppuun.

  4. Huh, näin upean pelivuoden jälkeen tekee melko tiukkaa yrittää päättää yhtä ylitse muiden, tätä parhaimmistoa kun tuntuu riittävän joka sormelle asti. Vaikka huippuhienoja pelejä julkaistiinkin tasaisesti pitkin vuotta, itselleni varmaankin tärkein pamahti kauppoihin jo ihan alkuvuodesta. Gravity Rush 2 tuli itselleni tismalleen oikeaan aikaan, sillä odottelin pelonsekaisin tuntein tähänastisen elämäni suurinta koulutyöurakkaa juuri noihin aikoihin ja tarvitsin kipeästi stressinpurkajaa. Vuotta aiemmin olin rakastunut ensimmäisen Gravity Rushin remastered-versioon, joten kakkososan aloittaminen tuntui kuin kotiin palaisi.
    Ei sillä etteikö itse pelillä olisi mitään meriittejä, sillä jatko-osana se paransi miltei kaikilla osa-alueilla. Tarina on jälleen valitettavasti melko happoista huttua, mutta painovoimapoukkoilu ja vihollisten mättäminen on mukavampaa kuin koskaan. Uusi pelialue on trooppisen teemansa ja henkeäsalpaavan vertikaalisuutensa ansiosta erittäin nasta paikka vain leijua ympäriinsä ja ihastella maisemia. Putoaminen maailman huipulla asustavien ökyrikkaiden asuinalueelta elämää vilisevän markkinakaupungin läpi pohjalla leijuvaan slummikylään on takuuvarmasti yksi mieleenpainuvimmista visuaalisista kokemuksista tänä vuonna. Unohtamatta tietysti One Piece -säveltäjä Kohei Tanakan kivenkovaa soundtrackia.
    Tämän kaltaisena vuotena parhaan pelin tittelini voisi vaihtua vaikka päivittäin, mutta ainakin Gravity Rush 2 on unohtumattomimpia pelikokemuksiani tältä vuodelta. Sen maailmaan oli mukava sukeltaa kiireiden keskellä, jos ei muuta niin edes leijumaan hetkeksi. Hieno peli.

  5. 2017 oli kyllä helvetin kova pelivuosi ja sen parhaimman valitseminen on erittäin hankalaa joka on vaan hyvä asia. Oma suosikkini on kaikista vuoden loistopeleistä kuitenkin ehkä se loistavin eli Breath Of The Wild. Olen pelannut Zeldoja ihan niiden ensimmäisestä osasta asti ja tämä peli oli ensimmäistä kertaa sellainen peli jota olen lapsena pelannut ja kuvitellut että peli olisi just sellainen. Kun kasibittisen ekassa Zeldassa kävelit aikoinaan rannalla tai vuorenrinteellä, oli meno kasibittisen karua mutta Breath Of The Wild toi nämä lapsuuden mielikuvituksen tuotteet ekaa kertaa henkiin ja jo yksinään tästä syystä peli on itselleni yksi tärkeimmistä videopeleistä mitä olen ikinä pelannut. Yhdistä tähän seikkaan kaikki pelin ne varsinaiset loistavat asiat niin ei voi kuin tyytyväisenä hymyillä että näinkin loistavia videopelejä vielä tehdään.

  6. Pelaamatta paras: The Legend Of Zelda: Breath Of The Wild. Perustelut voi kuunnella vuoden 2017 aiemmista PBC-jaksoista. Aiheuttaa innostunutta kutinaa, joka ei tunnu paranevan muuten kuin Switchin (ja pelin) ostamalla.

    Pelattuna paras: Uncharted: The Lost Legacy. Valitettavan surullista mutta totta: ainoa edes mitenkuten täysimittainen videopeli, jonka olen ehtinyt koko vuonna pelata läpi. Kaikkien aikojen pelivuosi oli omalla kohdalla siis melkoinen pannukakku.

  7. Breath Of The Wild vie voiton. Virheetön peli joka ottaa parhaita paloja genren viime vuosien huippuesustajilta yhdistellen ne juurikin sopivanlaiseksi pelikokemukseksi josta ei hienoja ja unohtumattomia hetkiä puutu. Isoin plussa on ehdottomasti muiden pelaajien kanssa vaihdetut kokemukset pelistä sillä yksikään pelikokemus ei ole samanlainen pelin vapautta korostavan pelimekaniikan myötä.

  8. Kyllähän se Zelda vie potin vaikka en ole edes peliä pelannut. Ei yleensä huonot pelit voita noin montaa goty-palkintoa kaikilta ammattilaisilta.

  9. Jaa-a, no tämä vuosi oli aika nintsikan dominoima vaikka hyviä vaihtoehtoja oli vaikka muille jakaa. Kyllä se on kova kamppailu BotW:n ja Odysseyn välillä. Molemmat on perkeleen hyviä syistä jotka jokainen on jo sanonut, mutta kaippa se oma valinta olisi BotW.

  10. Vuoden konsoli on ainakin ihan heittämällä Switch, mutta kysymys olikin vuoden peli. Vaikka Onella onki pelattu aika paljon ei vuoden 2017 peliä ole ostettu kun kaksi, Andromeda (koska Mass Effect ja 10 hinta) ja Torment (kuka pelaa konsoleilla tällästä?). PS4 on vasta jossain matkalla tänneppäin niin jätetäänpä sen pelit pois. Joten jäljelle jää vaihtoehdot Zelda, Mario, Rabbids tai Mario Kart. Kartin voi jättää suosiolla pois koska se ilmestyi 2014 ja Rabbidssiä on pelattu hyvin vähän ja ne saatanan jänöt vituttaa niin kaksin taistelee yllättävät nimet.

    Odyssey oli itselleni ensimmäinen Mario minkä olen pelannut läpi tai ylipäätään paria tuntia enempää. Peli oli miellyttävä ja piti mielenkiinnon yllä. Kontrollit oli alkuun liukkaat mutta lopussa aikalailla totuttelu kysymys. Maita oli sopivan verran ja kaikki teemaltaan erilaisia, aina jos maa alkoi kyllästyttää olikin jo aika siirtyä seuraavaan ja antaa kinkkisempien kuiden tai kolikoiden jäädä seuraavaan kertaan. Josta päästäänkin sitten niihin keräiltäviin asioihin. Oma pelaaminen on tällä hetkellä siinä vaiheessa että kiertelen kingdomeita toista kertaa. Kolikoita jäi ensimmäisen kierroksen jälkeen vaihtelevasti eri paikkoihin. Nyt aion toisella kierroksella kerätä kaikki, ei pitäisi olla vaikea homma. Mites sitten ne kuut? Hyi helvetti. Kuita on yhteensä jotai 999 joista pitää herrajestas ostaa ainakin 100 vai jopa enemmän. Juu kiitos ei. Aion nyt kerätä niin monta kuuta kun vaan jaksan tai niin kauan että menee hermo. Kuita on ihan perkeleesti ja ihmettelen kuka niitä kaikkia jaksaa oikein kerätä. Peli oli kivan tiivis paketti loppuun asti ja lopun jälkeenkin löytyy kivasti tekemistä keräillen kuita ja loppuja kolikoita. Kuiden luku määrä on ainoa todella rasittavuus koko pelissä. Jos niitä olisi pari sataa ollut vähemmän niin täältä peli olisi saanut täydet pisteet.

    Sitten BOTW. Viime kesällä tuli aloitettua pieni maratooni Zeldaan liittyen. Twilight Princess ja Wind Waker tuli melkein putkeen pelattua ja siihen vielä päälle tämä uusin. Kaikki pelit hyvin erilaisia mutta silti niin samanlaisia. Puhutaan nyt kuitenkin vain siitä BOTWsta. Maailma häkellytti suuruudellaan ja yksityiskohdillaan sitä oli kiva kierrellä ja etsiskellä uutta nähtävää. Teemat vaihtui koko ajan ja vaatetus sen mukaan. Peli piti mielenkiinnon yllä pitkään. Paljon närkästystä aiheuttanut aseiden rikkoutuminen vaivasi täällä kanssa. Joo ihan kiva että aseita piti vaihdella koko ajan, miettiä uusia taktiikoita ja mitä mutta se jos taktiikkaa pitää vaihtaa joka viiden lyönnin jälkeen on vähän liikaa. Se ei nyt kuitenkaan ihan hirveästi häirinnyt sillä jos pelikello näyttää jotain vähän vajaata 100 tuntia. Tekemistä löytyy paljon ja kaikkia ei todellakaan ole vielä nähty. Shrinejä löytyy vielä maailmasta millä mitalla myös uusia aseita ja asusteita on vielä löydettävänä. Ja tietenkin korokeja. Ja niitähän löytyy. Korokit on kuin kuut Mariossa, niitä löytyy koko ajan ja niiden takia pitää tehdä töitä mutta toisin kun Mariossa nämä ovat täysin piilossa ja vaikea, todella vaikea, löytää. Päätin jo heti alkuun että näitä en tule keräämään todellakaan kaikkia. Puolet vähemmän olisi riittänyt ja jopa vielä vähemmän. Todella iso miinus tästä. Muuten tämäkin peli on kyllä ihan kärki luokkaa pelien rintamalla eikä pelkästään tätä vuotta ajatellen.

    Ehkä tässä nyt kun on vähän asiasta kirjoittanut päätös tuntuu helpolta. Annetaan tämän vuoden peli titteli aivan mahtavalle ja upealle The Legend Of Zelda: Breath Of The Wildille. Jeejee onnittelut sinne ja sitä rataa. Vuosi oli kova ja pelattavaa löytyy paljon kaikille niin suurien kuin vähän pienempienkin pelien saralla. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja mihinkä ala on kehittymässä. Toivotaan parasta ja pelataan paljon. Kiitos ja hyvää uutta vuotta!

    PS. Ketä kiinnostaa tulla casteihin kun tänne voi kirjottaa niin pitkän tarinan kun haluaa.

  11. Xboxin omistajalle ollut ankea vuosi. Yksinoikeudet ovat loistaneet poissaolollaan joten aika on mennyt lähinnä multiplattareita hakaten. Kovimmaksi näistä varmaan nousee Wolfenstein 2.

    Sivumainintana ”pelaamatta paras” peli olisi varmaan pc puolelta Divinity: Original Sin 2.

  12. Meikäläisen valinta ei kohdistu niihin eniten parrasvaloja keränneisiin Zeldoihin, Horizoneihin, Marioihin tai Persona femmoihin. Oma valintani on peli joka ei ainoastaan yllättänyt minua täysin laadullaan ja hienoudellaan.ja joka tutustutti meikäläisen ihan uuteen peligenreen. Valintani on Mario+Rabbids: Kingdom Battle josta odotin vain Ubisoftin 7/10 tyylistä perusräpellystä mutta peli ylittikin kaikki odotukset olemalla koukuttavan haasteellinen mutta samalla hauska pelata ja ennen kaikkea ilo silmille ja korville. Pelin läpäistyäni hommasin heti aiemmat XCOMit PC:lle ja jatkoin samalla linjalla vaikkakin paljon synkemmissä ja totisemmissa maisemissa. Seuraavaksi pitäisikin sitten tutustua taktiikkaropeihin ihan ylipäätään ja kaikista näistä hienoista pelitunneista on kiittäminen Marion ja Rabbidsien hienoa yhteisseikkailua.

  13. Vuoden paras peli on kyllä Fire Emblem Warriors Switchille.

    Peli on sitä taattua dynasty warriors- kaavaa: Haka iso määrä paikallaan seisovia vihollisia, nappaa linnoituksia ja piekse lopuksi vihollisten johtaja.

    Hyrule Warriorsista poiketen tällä kertaa kentällä voi olla jopa neljä pelaajan ohjastamaa hahmoa, joita voi vaihtaa lennosta, sekä neljä koneen ohjestamaa kaveria. Kaikkia näitä hahmoja voi myös käskyttää Fire Emblemin tyyliin kentän karttaa katsoessa. Sitten kun hahmot ovat tehtävänsä suorittaneet he sanovat vain ”mitäs sitten..” ja jäävät odottaa seuraavaa käskyä.

    Fire Emblemistä on myös noukittu kuuluisa ”asekolmio”: miekka voittaa kirveen, kirvesvoittaa keihään ja keihäs voittaa miekan. Sitten lentävät häviävät jousimiehille ja maget tekee jotain..

    Pelin alkuvalikkokin on täydellisen ankean harmaa, mikä kertoo kyllä kuinka kiinnostuneita pelin teko on ollut. Pelin valikoissa on myös vaihdettavissa oleva puhuja, joka tervehtii pelaajaa tai minun tapauksessa moittii kun pellan kolmelta aamuyöstä ja enemmän kuin 30 minuuttia kerralla.

    Ääninäyttelystä sen verran, että enkku dubbi vaihtelee siitä ärsyttävästä ihan sinne kohtalaiseen. Valikoissa puhuvan äänen voi vaihtaa haluamakseen Fire Emblem hahmoksi, mutta sellaista ”mute” valintaa ei ole. Peliin pystyy lataamaan ilmaisen japsikielen, mutta kuka sellaisia kaipaa.

    Ja Season Passin ostajille tulee heti hää asu kaikkien Waifulle: Rusinalle.. eiku Lucinalle.

    Eli kaikinpuolin täydellinen Warriors-peli ja toivottavasti nähdään lisää Nintendon IP:tä tehtynä tällä muotilla. Mario Wariors, kiitos!

  14. #1 Super Mario Odyssey
    Todella lähellä täydellistä Mario-loikintaa ja sisältää yhdet parhaista 3D-Marioiden kentistä (mm. Metro Kingdom ja Seaside Kingdom…) Moitittavaa löytyy todella vähän, jos haluaa jostain napista, niin pienestä startup-lagista esim. spin jumpin kohdalla ja unohdettavasta musiikista muutamissa kentissä. Nämä eivät kuitenkaan lannistaneet pelikokemusta lainkaan, toisin kuin esim. vuoden kakkospelin Zeldan risuista tehdyt aseet, ajoittaiset nykimiset ja toistuvat Test of Strength Trialit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.