PBC 259: Game & Sound

PBC:n uusin taideteos on nyt täällä ja voi Ville kuinka vallaton tunnelma siellä oikein olikaan.
Neljään pekkaan läpikäyty jakso piti sisällään puhetta mm. Suomen peliskenen mestariteoksista, Kunio-kun sarjan tuotoksista, Koe-eläinpuistosta sekä Nipan viimeaikaisista neronleimauksista.

01:16:13 Uutiset:
Fire Emblemin kausikortti maksaa hunajaa
Bethesda päättii puolustaa Preyn oikeuksia
Uusi Half-life kokemus on nyt todellisuutta Saksassa
Parappan ja Gitaroo Manin kehittäjät ryhtyvät yhteistyöhön

01:36:28 
Tietovisan paluu

02:11:46 Edellisen viikon kysymys:
Mitä mieltä olet Pääkköset-yhtyeen Eläinrääkkäystä-biisistä?

Musiikit:
Wild Arms 3 – Migratory Birds ~ Wandering Bird Scoundrels
Metal Slug 5 – Windy Day
The Legend of Zelda: Tri Force Heroes – Title Screen
Silent Dragon – Last Stage
Bravely Second: End Layer – Country of Flower
Virtua Fighter 5 Final Showdown – JEAN KUJO – Training Room
Bomberman ’93 – ”Icicle Planet”
Elemental Master – Setting Out

Viikon kysymys:
Mikä on kovin rytmipeli?

9 vastausta artikkeliin ”PBC 259: Game & Sound

  1. Voisin vastata Hatsune Miku ihan vaan vittuillakseni Norsuhuoralle mutta niin alas en vajoa että minut voisi rinnastaa tuohon rasvatukkaisten animeneitsytmiesten märkään päiväuneen jonka valokuvia on kiva liimailla seinille siellä kun kolmekymppisenä vielä porukoiden kämpillä asuu.

    Oikea vastaus kysymykseen Nintendolandin minipelin virkaa toimittanut mustekalarytmipeli. Paras rytmipeli koskaan ja parhaat 10min jotka paskakonsolin nimeltä Wii U kanssa ikinä vietin.

  2. Visailu oli taas kerran rautaista kamaa. Kansa janoaa lisää visailuja. Parhaan rytmipelin paikan omissa silmissäni vie Elite Beat Agents.

  3. Lumines. Joo joo, ei oo niin. Sue me.

    Sanotaan sit Frets on Fire.

    Ee, itseasiassa Stepmania on se kaikkein kovin. Näppis ollut kovilla muinoin ku tuli hakattua urakalla.

  4. Kerran kävin Sugoi-nimisessä pelihallissa Helsingissä ja siellä tuli testattua Taiko no Tatsujin 14-nimistä rytmipeliä. Rakastuin siihen välittömästi ja se on siitä lähtien ollut suosikkirytmipelini huolimatta siitä, että olen kerran pelannut sitä elämässäni. Edes Guitar Hero-sarja, jota olen aikanaan tahkonut aivan törkeästi, ei pärjää sille. Groove Coaster 2 Heavenly Festival on myös aika kova. Sitäkin testasin samalla Helsingin reissulla.

  5. Guitar Hero kakkosta tuli boksin hommaamisen jälkeen sen verran pallit vaahdossa tiluteltua että nousee helposti itsellä pelatuimmaksi rytmipeliksi.

  6. Rock Band 2. Ensimmäinen Guitar Hero PS2:lla avasi muutaman vuoden kestäneen musiikkipelihuuman, joka huipentui Rock Band 2:een. Rock Band -iltamat Keravalla olivat jo miltei käsite yhdessä vaiheessa. Parhaimmillaan toistakymmentä kaveria saapui meille soittamaan, laulamaan, saunomaan, syömään, juomaan, ja muutenkin vaan pitämään hauskaa. Loppuillasta meno oli kuin RHCP:n keikalla, kun saunapuhtaat äijät soittivat muovikitaroita pelkkään sukkaan pukeutuneena. Sessioita oli muutaman kerran vuodessa, kunnes sit into hiljalleen hiipui. Rock Band 3:kaan ei saanut väkeä enää syttymään, ja Rock Band 4:ää ei ole kukaan tullut pelaamaan. Snif.

    Kunniamaininta Vib-Ribbonille, jota tuli kaveriporukalla pelattua koko ilta jonain vappuna joskus vuosituhannen alussa, kun olin vielä nuori ja vähemmän läski opiskelijapoitsu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.