Nintendon huolettomat vuodet käsikonsolimarkkinoilla

Viime viikonloppuna, tehtiin pojasta vihdoin mies. Ikoninen Game Boy täytti pyöreät 30 vuotta, ja tämä myös oli Nintendon käsikonsolidominanssin vuosi numero kolmekymmentä (kauemmaskin voidaan mennä jos Game&Watch-härpäkkeet halutaan laskea mukaan). Vaikka Nintendo onkin pelialalla suuressa ja mahtavassa arvossa, on se nykyisin kotikonsolipuolella haastajan asemassa. Firma itse yhdessä pelimedian kanssa toistelevat toki mantraa siitä miten Nintendo ei yritä edes kilpailla konsolimarkkinoiden herruudesta vaan keskittyvät enemmänkin siihen kuuluisaan ”omaan juttuunsa”, mutta osakeyhtiöltä tuollaiset puheet voidaan ohittaa lähinnä hömpänpömppänä. Sony vei 90-luvun puolivälissä kotikonsolivaltikan Nintendolta, eikä ole sitä yhtä konsolisukupolvea lukuun ottamatta pois antanut. Myös kaatuneen ykköshaastajan (Sega) tilalle tullut Microsoft, on tarjonnut Gamecubelle, Wiille ja Wii U:lle kilpailua.

Käsikonsolipuolella Nintendo on kuitenkin ollut tunkion kukkona tasan tarkkaan siitä päivästä lähtien kun se ihan ensimmäinen Game Boy ilmestyi. Haastajia on ollut lukuisia mutta lopulta nämä ollaan lakaistu tylysti syrjään, ja jatkettu jo ikuisuudelta tuntuvaa dominanssia. Dominanssia, joka mitä luultavammin lakkautti kilpailun kokonaan?

Legendaarisen Gunpei Yokoin lehtolapsi ilmestyi kauppoihin armon vuonna 1989. Nintendo oli selkeästi oppinut läksynsä Famicomin ja NES:n julkaisujen ajoilta, eikä nipponin ja jenkkimarkkinoiden julkaisuajankohtien välissä ehtinyt kulua kuin vaivaiset kolme kuukautta. Eurooppa totta kai sai odottaa pelipojan saapumista melkein puolentoista vuoden ajan, mutta hiljaa hyvä tulee… tai jotain. Tetris oli se juttu, joka Game Boyn myynnit räjäytti heti paikalla atmosfääriin. Kommariajan Neuvostoliitosta peräisin oleva puzzleilu, ei suinkaan houkutellut vain videopelien kohdeyleisönä noina aikoina toimineita lapsia sekä lapsenmielisiä, vaan onnistui myös koukuttamaan krakaa kireämmällä pitäneet kypsät aikuiset.

Kun Tetriksen lisäksi konsolia kansalle möivät NES:llä nimeä tehneet nimikkeet Mariosta aina Metroidin kautta Zeldaan, ei ollut ihme että kauppa kävi. Teknisesti ylivertaisemmat kilpailijat Atarilta ja Segalta, joutuivat nöyrtymään piskuisen pelipoikasen edessä, Nintendon laitteen tarjotessa pidempää käyttöaikaa vähäisen paristokulutuksensa myötä, mutta totta kai myös pelipuolella oli Nintendo edellä. Game Boy jatkoi myymistään yli kymmenen vuoden ajan lähinnä Pokémonin synnyn, ja eri konsolimallien avustamana. Karvan vaille 120 miljoonaa myytyä konsolia on lukema, joka ei jätä selittelyille sijaa.

Vuodet vierivät ja kilpailu käsikonsolimarkkinoiden herruudesta vaan koveni. Segan ja Atarin jättäydyttyä pois koko konsolibisneksestä, alkoivat Nintendon naapurit kolistelemaan portteja. Wonderswanin ja Neo-Geon viritelmät kuitenkin siirrettiin pelaajien mielissä unholaan Game Boyn jatkajalla, Game Boy Advancella. Jälleen kerran Nintendo piti myyntihanat valumassa tasaiseen tahtiin, julkaisemalla laitteesta erilaisia malleja, joista aluksi oudolta näyttänyt Game Boy Advance SP, osui kultasuoneen koviten. Simpukkamallinen käsikonsoli näytti ilmestyessään hieman kömpelöltä viritelmältä verrattuna alkuperäisen Advancen ”konsolimaisempaan” preesensiin, mutta kun katsomme sen jälkeen ilmestyneitä, ihan tolkuttomasti myytyjä käsikonsoleita, on aika selvää että Nintendo tiesi mitä teki. Myös vuosikausia Nintendon käsikonsoleita riivannut taustavalon puute, saatiin vihdoin ja viimein tämän pikkuvempaimen avulla korjattua, eikä se suinkaan ollut huonoksi myynneille.

GBA eri inkarnaatioineen möi ”vain” karvan verran yli 80 miljoonaa konsolia, joka on tosiaan vähän verrattaessa edeltäjään, ja rinnastettaessa siihen seikkaan, että kilpailua ei käytännössä ollut lainkaan. Saavutus on kuitenkin erittäin kova, kun otetaan huomioon että laite ilmestyi vuonna 2001, ja käytännössä siirrettiin pois parrasvaloista kun DS julkaistiin vuonna 2005. Nintendo väitti silloin kovin että kahden ruudun ihmelaite, ei ole mitenkään GBA:n jatkaja vaan ihan oma projektinsa, mutta Iwatan sekä Reggien korvat heiluivat kilometrien päähän kun kävi ilmi että DS pyöritti myös GBA:n pelejä.

Nintendo oli GBA:n sekä uunituoreen DS:n myötä ottanut totaalisen ylivallan käsikonsolimarkkinoilla, mutta kotikonsolipuolta mielin määrin dominoinut Sony, oli virittelemässä aseistustaan.

Playstation Portable (kavereiden kesken ihan vaan PSP) tarjosi Nintendolle käsikonsolipuolella kilpailua jollaista kiotolaisfirma ei ollut ennen käsikonsolipuolella kokenut. Teknisesti erittäin pätevä laite ratsasti Sonyn menestyksen aallonharjalla, ja analyytikot povasivat vallanvaihtoa käsikonsolimarkkinoilla. Kilpailu oli aluksi tasaista, mutta sitten iskivät uudenlaiset markkinat. Pelaava maailma oli alkanut saamaan riveihinsä uutta kuluttajaryhmää. Koskaan aiemmin videopelejä pelaamattomat kuluttajat, olivat alkaneet bilepelien myötä osoittautumaan isoksi markkinaraoksi, ja tämä oli se hetki, jolloin Nintendo osui Rockefellerin lailla todelliseen öljylähteeseen niin kotikonsolien, kuin käsikonsolienkin puolella. Wii oli halpa ja helppo, jonka vuoksi se möi kaikille vauvasta vaariin, ja samaa voidaan sanoa myös DS:stä, jonka myynnit räjähtivät aivan käsiin kun sille julkaistiin kolme merkittävää pelijulkaisua. Nuoremmalle väelle (sekä ennen kaikkea naisoletetuille) oli Nintendogs, tuo Nintendon ikioma versio takavuosien virtuaalilemmikistä. Ns. core-pelaajille tarjolla oli New Super Mario Bros, joka oli ensimmäinen Marion 2D-tasoloikinta melkein viiteentoista vuoteen, ja totta kai täyttä timanttia laadullisesti. Brain Training sen sijaan tarjosi tälle upouudelle markkinademografialle viihdykettä sadoiksi tunneiksi, ja tämän pelin myötä ei ollut enää mikään ihme nähdä hieman varttuneempikin väki nenä kiinni käsikonsolissa.

Nämä kolme peliä, räjäyttivät DS:llä kaikki mahdolliset galaksit ja pankit, siivittäen käsikonsolin uskomattomaan liitoon. PSP laittoi kovin kampoihin, pääasiassa toisen Monster Hunterin sekä helpon modattavuutensa ansiosta, mutta DS:n ylivoima oli vaan liikaa. PSP ei todellakaan myynyt huonosti. Noin 80 miljoonaa myytyä konsolia on helvetin hyvin ottaen huomioon että DS eri inkarnaatioineen paukutti tauluun lopulta yli 150 miljoonan myynnit. Olikin selvää että tässä nyrkkeilymatsissa oteltaisiin toinenkin erä.

Oliko sitten kyse liiallisesta tyytyväisyydentunteesta vai mistä, mutta Nintendo ja Sony kompuroivat molemmat toden teolla seuraavan käsikonsolitaiston alkaessa. Toinen pääsi takaisin vauhtiin, toinen ei koskaan toipunut. Nintendo oli ostanut itselleen Sonyn käsikonsolipuolen isoimman myyntivaltin, Monster Hunterin, joten Sonyn piti keksiä uusia aseita seuraavaan käsikonsolisukupolveen. Se nappasi hieman osasia Nintendon aiemmasta menestysformaatista, yhdistäen ne teknologiaan, jollaista ei käsikonsolien maailmassa oltu vielä koskaan nähty. Nintendo puolestaan jatkoi DS-linjaansa, lisäten laitteen nimeen yhden numeron, ja pelikokemukseen yhden uuden ulottuvuuden, ihan siis kirjaimellisesti. 3DS ratsasti taistelutantereelle tuolloin kotielektroniikan puolella valloillaan olleen 3D-buumin siivittämänä, mutta nopeasti kävi ilmi että 3D ei ollutkaan sitä toivottua tulevaisuutta. 3DS:n kallis hinta ja huippujulkaisujen puute, kävi Nintendolle kalliiksi, eikä DS:n jatkaja tuntunut saavan minkäänlaista buustia myynteihinsä. Nintendo otti kovat otteet käyttöön ja laittoi hinnanalennuksen aikana joulumarkkinoille myös uuden Mario-tasoloikan sekä uuden Mario Kartin. Tästä alkoi 3DS:n räjähdysmäinen nousu huipulle, josta se ei koskaan palannut enää takaisin. PS Vita konttasi ja kompuroi itsensä vitsin asemaan pelialalla, joten 3DS sai rauhassa temmeltää vailla minkäänlaista varteenotettavaa kilpailua, ja se tekee sitä tänäkin päivänä.

PS Vitan floppaamisen jälkeen on Nintendo ollut käsikonsolien leikkikentällä aivan yksin. Sen tuorein konsoli, Switch, on kotikonsoli- ja käsikonsolipelaamisen parhaat puolet yhdistävä hybridivehje, jonkalaista ei ole markkinoilla kilpailijoiden suunnalta nähty, ja pahimmassa tapauksessa ei ehkä tulla edes näkemään? Vita on kuollut jo kauan sitten, ja Sonyn ”kakkoslaitteen” asemaa ollaan soviteltu jo yli kahden vuoden ajan PSVR:lle. Microsoftilla ei ole mitään hinkua ollut ikinä lähteä mukaan käsikonsolimarkkinoille, eikä se mobiilipelaaminen muodostunutkaan ihan niin pelikenttää mullistavaksi jutuksi, mitä vielä 2010-luvun alussa sai alan julkaisuista ihmettelevään sävyyn lukea.

Nintendon voi siis sanoa tappaneen kilpailunsa käsikonsolipuolella, lopettaen näin ollen itse ne markkinat, jotka se aikoinaan itse loi. Saadaanko joskus vielä esim. hybridikonsolien valtataistelu, vai onko ns. perinteinen käsikonsolipelaaminen jo historiaa? Mikäli huhut tulevasta, televisioon liittämättömästä Switch-mallista, ovat totta, haluaa ainakin Nintendo jatkaa vielä edes jollain lailla käsikonsolipelaamisen perinteitä. Tällä hetkellä kuitenkin 30-vuotinen sota on tauonnut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.