Marion pohjanoteeraukset

maxresdefault

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja tämän tietää myös pelialan kärkikasvo Super Mario. PBC:n meneilläänkin olevasta Mario-viikosta ja sen seitsemän teemajakson täyttämästä ylistyksestä voisi päätellä että putkimies ei voi tehdä mitään väärin mutta asia ei todellakaan ole näin. Jokainen meistä on mokaillut joskus ja Mario on tehnyt sitä jopa useammin kuin moni muistaakaan. Meneillään olevan Mario-huuman vastapainoksi on tähän blogitekstiin kerätty hieman ikonin niitä vähemmän mairittelevia hetkiä joten ota siis oksennusämpäri viereen ja valmistaudu hyppyyn syvään päähän lietealtaassa, se on menoa nyt.

maxresdefault (1)

Nintendolla oli ysärin puoliväliä lähestyessä jonkinlainen menestyskrapula päällä sillä firman bisnesratkaisut olivat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia. Firma hylkäsi levypohjaisen yhteistyöratkaisun Sonyn kanssa, tietämättään synnyttäen näin itselleen kilpailijan joka tulisi syöksemään yhtiön pelikonsolivaltaistuimelta vuosiksi eteenpäin. Virtuaalitodellisuuskin houkutteli sen verran että markkinoille kehiteltiin VR-laite joka oli, jos vaan mahdollista, nykypäivänkin VR-räpellyksiä onnettomampi tapaus. Kovia kämmejä mutta ne oudoimmat tempaukset tuli tehtyä IP-puolella. Jostain käsittämättömästä syystä Nintendo jakeli menestysnimikkeitään täysin kädettömien kolmansien osapuolien pahoinpideltäväksi ja jos Zelda-pelit Philipsin hirveällä CD-i-pelikonsolilla olivat sitä kamalinta roskaa ikinä, ei Marion opetuspeleiksi suunnitellut PC-pelit kovin kauas jää huonoudessa.

Mario Teaches Typing oli samaa tavaraa kuin kulttisuosiota nauttiva Typing Of The Dead-sarja ilman gorea, kauhua ja hauskuutta. Mario’s Time Machine (joka käännettiin myös konsoleille) oli aivan poskettoman huono räpellys jonka piti mukamas opettaa peliä pelaaville historiaa mutta ei taida olla yhtään ihmishenkeä tilastoitu joka tämän kammotuksen myötä olisi arvosanojaan nostanut? Mario Is Missing! on puolestaan peli josta ei Mariolle voi antaa miinuspisteitä muuta kuin pelin nimen perusteella sillä pelissä pelaaja ohjastaa nimikkoputkipenan sijaan tämän kakkosviulua soittelevaa Luigi-veljeä. Peliä kun pelaa, ymmärtää hyvin miksi Luigi ei tähdittänyt omaa peliään kuin vasta melkein kymmenen vuotta myöhemmin.

Se kamalin hirvitys PC-puolelta on kuitenkin Mario’s Game Gallery joka on kokoelmallinen tuttuja seurapelejä mutta sen sijaan että pelaisit pöydän ääressä hyvässä seurassa, joudut kärsimään pelit läpi ensimmäistä kertaa Charles Martinet’n ääntä käyttävän Marion kanssa tämän rasittavaa dialogia kuunnellen. Tämän pelin pelaaminen sattuu ja kovaa.

Sanoiko joku aiemmin Philips CD-i? Valitettavasti kyllä ja Nintendo ei antanut vain Zelda-sarjaa tuhottavaksi tälle katastrofaaliselle pelikonsolille vaan Mariokin sai oman osansa kuonasta Hotel Marion myötä.

maxresdefault (2)

Hotel Mario on juurikin se peli mistä kaikki kuvottavan huonoa Mario-animaatiota löytyvät ja oikeastaan nämä kammottavat animaatiopätkät ovat se isoin perintö minkä tämä hirvitys on jälkeensä jättänyt. Pelin eeppinen tarina kertoo että Bowser on ottanut vallan Mushroom Kingdomissa ja perustanut valtakuntaan SOK:n ja Scandicin lailla pahan hotelliketjun. Marion ja Luigin tehtäväksi jääkin sitten poistaa nämä seitsemän hotellia pois kaupunkikaavoituksesta ja tästä alkaa unohtumaton ja suuria tunteita täynnä oleva seikkailu.

Hotel Marion gameplay on hurjaa. Pelin pääidea on sulkea jokaisessa levelissä ovet… ei siis muuta. Sulkea ovet. Siinä se.

timthumb

Älä turhaan rakas lukija luule että pääsisit noin vaan karkuun sillä nyt tulee se mitä olet varmasti odottanut. Virtual Boy-osio. Tämä virtuaalitodellisuushärpäke on tänäkin päivänä asia mistä Nintendo ei pahemmin halua puhua ja siihen on hyvä syy jo yksinään terveydelliseltä kantilta asiaa katsottuna. Laitteelle ilmestyi sen erittäin lyhyen elinkaaren aikana kaksi kappaletta Marion kunniakasta nimeä kantavia pelejä joista se tutumpi pidempään videopelejä pelaaville oli varmasti Mario Clash joka oli laitteen hirvittävällä punasävyisellä pseudokolmiulotteisuudella höystetty Mario Bros-arcadeklassikko sillä erotuksella että termi ”klassikko” on yhtä kaukana tästä pelistä kuin aurinko on maasta.

maxresdefault (3)

Se toinen peli ”virtuaalipojalle” onkin sitten tänä päivänä hieman tunnetumpi nimi. Mario Tennis on Nintendon pitkäikäisimpiä pelisarjoja ja se sai kuin saikin alkunsa armon vuonna 1995 tällä Nintendon aivosoluja kirjaimellisesti tuhonneella laitteella. Peli jäi lopulta historiaan Virtual Boyn parhaimmistoon kuuluvana pelinä mutta se saavutus on vähän kuin kehuisi että joku tietty keskitysleirin vartija ei tappanut julmasti kuin hieman yli kymmenen leiriläistä. Marion tennissekoilu ei ole jäänyt vain Virtual Boyn riesaksi vaan likimain yhtä suurta menestystä nauttineen Wii U:n oma Mario Tennis-sarjan kokelas ei kovin mairitteleva teos ollut kuten käy tästä lukuisia urheilualan palkintoja voittaneesta blogitekstistä.

Mario-Tennis-Virtua-Boy

Ehkä on parempi lopettaa tämä ns. helppojen maalitaulujen ampuminen ja siirtyä niihin hieman enemmän kontrastia (tämä ei ollut viittaus Virtual Boy-pelien screenshotteihin) omaaviin tapauksiin.

Mario on osoittanut pientä kompurointia myös näissä tunnetuimmissa pelisarjoissaan. Tasoloikkapuolella homma on toiminut huonoimmillaankin mainiosti mutta muissa isoissa sarjoissa ovat yskimiset olleet huomattavasti kovempia.  Yksi ikimuistoisimmista sukelluksista oli 3DS:lle ilmestynyt Paper Mario-roolipelisarjan (joka oli jo edeltävässä osassa liikkunut hieman syrjään roolipelijuuriltaan) osa, lisänimeltään Sticker Star. Paperilla… kyllä, naurakaa vaan…paperilla tuoreen Paper Marion idea vaikutti erittäinkin mielenkiintoiselta. Paperimaailmassa seikkaileva putkimiehemme tulisi käyttämään niin pelin vuoropohjaisissa taisteluissa kuin pelin varsinaisissa ongelmanratkontakohdissakin pelistä löytyviä tarroja apunaan ja etenkin pelin ennakkomateriaaleissa nähdyt erilaisin tarroin klaarattavat puzzlet olivat erittäin mielenkiintoinen idea.

Harmi vaan että toteutus oli lopulta kamalan tylsä ja mielenkiinnoton viritelmä joka ajoi Paper Mario-sarjan suosion todella syvälle suohon. Tuosta suosta se ei ole vieläkään kunnolla noussut ja aika näyttää näemmekö enää uutta Paper Mariota tulevaisuudessa?

maxresdefault (4)

Mario Party-sarja nousi vuosien saatossa yhdeksi suosituimmista Mario-sarjoista. Vuosituhannen lopulla N64:llä taipaleensa aloittanut minipelejä pullollaan oleva virtuaalilautapeli valloitti moninpelaavien pelaajien sydämet samalla kun se rikkoi kämmenten ja nivelten lisäksi myös ohjaimet. Pelisarjan kolme ensimmäistä osaa ilmestyivät vuosittaisella tahdilla N64:lle aina sopivasti joulumarkkinoille ja Gamecubella homma jatkui samalla vuosittaisella tahdilla mutta kuudennen osan jälkeen alettiin menemään jo ihan kunnolla metsikköön. Pelisarjaan tuotiin mukaan jostain syystä kömpelöitä mikrofoniminipelejä, Wii-osien myötä mukaan tulleita surkealla liikkeentunnistuskontrolleilla tuhottuja minipelejä ja myöhemmissä osissa myös koko pelisarjan rakennetta muutettiin muuttamalla pelilaudoilla eteneminen ihmeelliseksi yhteisen kärryn kyydissä kulkemiseksi. Käsikonsoliosista ei varmaan tarvitse edes puhua? Sarja ei ole vieläkään noussut tästä syöksylaskusta ja onkin jännittävää nähdä miten ensi kuussa 3DS:lle ilmestyvä sadan parhaan Mario Party-minipelin kokoelma tullaan ottamaan vastaan pelaajien keskuudessa?

mario_party_the_top_100_collage_1280

Vielä on käsittelemättä yksi Marion isoimmista töhöilyistä ja se ei onneksi ole pelaajan käsien kautta koettava tuska vaan kyse on puhtaasti silmien ja korvien kautta nautittava elokuvaelämys. Super Mario Bros oli ensimmäinen videopelistä tehty ison budjetin elokuva ja jokainen varmaan tietää leffan lopullisen laadun. Leffa ei ollut millään lailla sidoksissa rakastettuihin tasoloikkapeleihin muilta osa-alueilta kuin satunnaisien hahmojen nimien kautta ja olihan leffan lopussa Mariolla ja Luigilla yllään punaista ja vihreää. Valitettavasti tämä ei riittänyt ja elokuva otti lukua avausviikonloppunsa jälkeen ja pahasti. Pääosaa näytellyt Bob Hoskins haukkui leffaa ja kaikkia sen tekoon osallistuneita julkisesti melkein ensi-iltanäytöksen punaisella matolla asti ja miehen kiukun ymmärtää sillä leffa ei ole vain huono Super Mario Bros-fanin näkökulmasta vaan se on leffanakin aivan poskettoman huono.

super-mario-image-1

Kuten tekstistä kävi ilmi, ei edes Mario ole täydellinen. Onneksi kuitenkin se pääasia, hahmon tasoloikkapelit, ovat järjestäen äärimmäistä timanttia joten ei muuta kuin PBC:n Mario-viikon jaksot kuunteluun ja odottamaan perjantaina julkaistavaa Super Mario Odysseyta. Peli ei ole vielä ulkona mutta ei ole väärin olettaa että se tulee olemaan parempi kuin vaikka Hotel Mario.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *