Tänään tiistaina 15.7.2017, on päässyt kulumaan tarkalleen ottaen tasan kolmekymmentä vuotta siitä kun meillä täällä länsimaissa (jenkkilässä tarkalleen ottaen sillä vanhan mantereen asukkaat sai taas kärsiä ja odottaa) sai julkaisunsa peli joka tulisi olemaan yllättävänkin tärkeä palanen pelialan tulevaisuutta. Peli oli maailmanvalloituksensa nappiaikaan ajoittaneen Nintendon käsialaa ja sen pääkehittäjänä hääri mm. D-padin ja myöhemmin Game Boy-konsolin kehittänyt herrasmies Gunpei Yokoi. Yokoi otti pelin vastaan tilaustyönä sillä Nintendon pukupäällystö halusi jostain pelin joka eroaisi täysin firman mainetta niittäneiden Marion ja Zeldan meiningeistä. Tavoitteena oli saada pelattavaa myös hieman ”aikuisempaan” makuun ja keskeiset teemat olivat avaruusoliot sekä tieteisympäristö ja isona inspiraation suihkulähteenä kehittäjätiimille toimi Ridley Scottin vuoden 1979 kauhuklassikko Alien.

Alienista kehitystiimi nappasi ideoihinsa pelin keskeisen teeman eli nimikkohirviön virkaa toimittavan symbioottimaisen otuksen sekä asian johon ei vielä oltu videopelimarkkinoilla millään lailla totuttu, naispuolisen päähahmon. Tyttöpöpöjä välttelevien videopelaajien ällötystä välttääkseen Nintendo kuitenkin päätti piilottaa päähenkilö Samus Aranin sukupuoliviitteet raskaan avaruuspuvun alle ja salaisuus paljastui pelaajalle vasta pelin mahdollisimman nopeasti läpäistäessä.

Pelin nimeksi päätyi pienen sanaleikin (sanojen ”metro” ja ”android” yhdistelmä) myötä Metroid ja peli oli valmis julkaisuunsa loppuvuodesta 1986. Kuten kaikki Nintendon menestyskonsolilleen julkaisemat pelit, oli myös Metroid menestystarina joka tulisi ehdottomasti saamaan jatkoa tulevina vuosina. Metroid ei kuitenkaan ole ollut likimainkaan yhtä ahkerasti parrasvaloissa ja otsikoissa kuin vaikka virkaveljensä Mario- ja Zelda-sarja joten mikä meni ”vikaan” tällä pelisarjalla jolla oli kaikki megamenestyksen avaimet käsissään?

Metroidin jatko-osa, lisänimeltään Return Of Samus, oli pitkän ja hartaan kehitystyön takana. Kun Nintendon muut supernimikkeet vetelivät jatko-osia ulos hyvinkin tiheällä tahdilla, saatiin Metroidin jatko-osaa odottaa peräti viisi vuotta. Iso syy pitkään kehitystyöhön oli se että tuottajan valtaistuimella myös kakkososan aikana hallinnut Yokoi halusi pelin nimenomaan miehen omalle elämäntyölle, Game Boy-käsikonsolille. Kun asian mainitsee ääneen, voisi luulla että pelihän olisi jatko-osan statuksesta huolimatta pieni askel väärään suuntaan sillä ”pelipojan” sisuskalut eivät olleet aivan harmaan matolaatikon tasolla jos tehoja lähdetään suoraan vertailemaan keskenään. Yokoi ydintiimeineen (säveltäjä oli ainoa merkittävä vaihdoke alkuperäisestä pelistä) kuitenkin suoriutui hommasta erinomaisesti ja jos ei värejä lasketa mukaan, ei Return Of Samusin tarvinnut missään tapauksessa kumarrella kenenkään, etenkään alkuperäisen Metroidin suuntaan. SNES-konsolin lisälaite Super Game Boy antoi myös pelille sen kauan kaivatun värimaailman joten siltäkin osin homma oli tuon ihmelaitteen aikoinaan hommanneen pelaajan hoidettavissa.

Se isoin laadullinen jättipotti osui Metroidin kohdalle kuitenkin aiemmin mainitun SNES-konsolin ja sille julkaistun Super Metroidin myötä. 16-bittinen superlaite mahdollisti ennennäkemättömän laajan Metroid-kokemuksen ja audiovisuaalisesti peli edusti julkaisualustansa terävintä kärkeä. Super Metroid ei timanttisesta laadustaan huolimatta noussut kovinkaan suureksi myyntimenestykseksi mutta sen kehykset loivat tulevaisuuden niin Metroid-sarjalle itselleen kuin pelimaailmallekin joka tulisi vuosien päästä tuntemaan tällaiset sivukuvakulmasta kuvatut massiivisen ja vapaasti tutkittavan pelimaailman seikkailut Metroidvania-nimellä.

Super Metroid nauttii suursuosiota vielä tänäkin päivänä ja peli on yleinen näky kymmenen parhaan joukossa kun pelimedia ja pelaajat listailevat kaikkien aikojen parhaita pelejä järjestykseen. Se oli myös samalla viimeinen Metroid-peli useaan vuoteen. Pelimaailma otti kehitysaskeleita kohti kolmiulotteisia pelimaailmoja ja vaikka Nintendon tehokone N64 olikin näiden kolmiulotteisten pelimaailmojen synnyinpesä, loisti Metroid-peli konsolin pelivalikoimassa poissaolollaan. Konseptikuvaa saatiin äärimmäisen varhaisessa olevasta N64:n Metroid-pelistä mutta niin vain silti ”kuusnepa” jäi tyystin ilman Metroidia ja ainoa näköhavainto sarjasta olikin Super Smash Bros-pelissä pelattavana hahmona esiintynyt Samus Aran sekä tämän tähdittämä Metroid-aiheinen kenttä.

Kulisseissa Metroid oli myös kokenut suuria muutoksia noina vuosina. Nintendo oli tykästynyt erittäin paljon Texasista ponnistavan Iguana-pelistudion tekemisiin ja kun mm. Turok-peleistä tutun pelistudion nokkamies Jeff Spangenberg siirtyi tehtävästään sivuun perustamaan Retro Studios-nimeä tottelevaa pelifirmaa, oli Nintendo kärppänä paikalla ja otti tämän vauva-askeleita ottaneen pelitalon alaisekseen. Metroid ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin ideana kehittää jenkkistudion toimesta vaan firmalle annettiin tehtäväksi suunnitella pelejä tuolloin vielä Dolphin-työnimellä tunnetulle Gamecubelle. Projektit eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen ja Nintendon puolelta ei todellakaan tullut peukkuja Retron viritelmille. Paikan päällä esittelytilaisuudessa vieraillut Shigeru Miyamoto pudisteli päätään kaikkien muiden paitsi yhden näyttävältä näyttäneen konseptin edessä. Tämä projekti kulki tiedostonimellä Action-Adventure ja Miyamoto tykästyi näkemäänsä niin kovin että halusi demon tekniikkaa käytettäväksi tulevassa Metroid-pelissä. Pelin nimeksi muodostui lopulta Metroid Prime ja Retron parisataa henkeä sisältävä henkilökunta tiputti vuosien saatossa pois kaikki muut työstämänsä projektit ja panosti pelkästään Metroid Primeen. Panostus ei suinkaan ollut turhaa vaikka ensin näyttikin hieman huolestuttavalta.

Metroid Prime oli aikoinaan ennen julkaisuaan hinnattoman suuren kohun silmässä ja ei voi kuin kuvitella miten suurta itkut olisivat olleet jos kyseinen ”skandaali” olisi tapahtunut näin somen ja mielensäpahoittamisen kultakautena? Ensinnäkin tieto siitä että Metroidin parissa kolmen pelin ajan loistavaa työtä tehnyt Nintendon oman henkilökunnan jäsenet eivät enää olleet projektissa mitenkään mukana, oli jo sen verran paljon porua aikaansaanut asia että jos se pelaajien raivo oltaisiin saatu valjastettua sähköksi, olisi maailma ollut valaistuna seuraavan vuosisadan. Totuus oli kuitenkin se että Gunpei Yokoi oli menehtynyt traagisessa onnettomuudessa 90-luvun lopulla ja muut Metroid-sarjan avainnimet (tärkeimpänä ehkä pääsuunnittelijan ja ohjaajan pesteissä meritoitunut Yoshio ”Yamamoto” Sakamoto) kokivat jotenkin kiusalliseksi tehdä Metroid-peliä ilman sarjan varsinaista luojaa. Texasilaisstudio jatkoi kuitenkin työtä tehden muutoksen joka otettaisiin vastaan vielä tekijätiimin valintaakin raivoisammin.

Metroid-sarja oli elänyt kunnian päivänsä kaksiulotteisuuden ollessa vielä se pelimaailman A ja O. Sarja skippasi täysin kolmiulotteisten pelien hullut päivät ja nyt kun peliala oli omaksunut kolmannen ulottuvuuden standardikseen, teki Retro Studios jotain täysin odottamatonta ja siirsi Metroid Primen kuvakulman trendikkäästä 3rd personista enemmänkin räiskintäpeleistä tuttuun 1st personiin. Jumalanpilkkaan alettiin vetämään pelaajien toimesta vertauksia hyvinkin nopeasti ensimmäisten pelin materiaalien tullessa julki sillä olihan nyt tunnelmalliseen tutkiskeluun aiemmin nojannut pelisarja aivan eri muotista veistetty kuin machoilevat ja aivottomat räiskintäpelit. Retro Studios piti yleisön paineesta huolimatta päänsä ja lopputulos on yksi pelihistorian merkkiteoksista ja peli joka mm. piti vuosikaudet hallussaan peliarviot läpi maailmanhistorian keskiarvollistavan Metacritic-sivuston korkeimmalle rankatun pelin ykkössijaa. Metroid Primessa onnistui likimain kaikki mahdollinen ja Retro Studios oli muuttunut pelaajien sylkykupista juhlituksi sankariksi ja jopa itse Yamamoto antoi pelille hyväksyntänsä. Mies ei kuitenkaan ollut kaikkia näitä vuosia lepäillyt laakereillaan Gunpei Yokoin kohtaloa surren vaan mies oli saanut omat ideansa Retro Studiosin työntekoa seuratessaan. Nämä ideat jalostuisivat 2D-Metroidiksi Nintendon tuolloin vielä uudenkarhealle Game Boy Advance-käsikonsolille. Peli tunnettaisiin nimellä Metroid Fusion.

Metroid Fusion ilmestyi kauppoihin lähes samoihin aikoihin Metroid Primen kanssa ja se oli lähes Gamecubella julkaistun isoveljensä veroinen menestys. Se ei ehkä paistatellut niin kirkkaissa parrasvaloissa kuin Retro Studiosin tekele mutta se oli ennen kaikkea Yamamotolle erittäin toimiva terapiaistunto sillä Metroid-pelin tuominen käsikonsolille oli juuri sitä mistä miehen mentori Gunpei Yokoi aikoinaan tuli tunnetuksi joten tarina sai siltä osin äärimmäisen kauniin lopun. Laatua pullollaan olleet menestysnimikkeet poikivat tukun uusia Metroid-nimikkeitä joista toinen olisi uusioversiointi siitä ihkaensimmäisestä Metroid-pelistä ja toinen jatko-osa Primelle. Retro Studios jatkaisi itseoikeutetusti Prime-sarjan parissa erinomaiseksi havaitulla kaavalla kun taas Yamamoto jatkaisi kaksiulotteisten Metroid-pelien parissa GBA:lla. Metroid Prime 2 – Echoes ja Metroid: Zero Mission olivat jälleen täyttä timanttia laatuaspektein mitattuna ja vaikka Metroid-pelien tapaan myyntilukemat eivät olleet mistään aivan terävimmästä kärjestä, saivat pelit silti suurta kiitosta pelimedialta sekä pelaajilta ympäri planeettaa. Nintendolla näkyi kuitenkin firman palaverimuistioissa uusien konsolien kuvia joten Metroidin tulevaisuus olisi jatkossa Wiillä sekä DS:llä.

Nintendo yritti kaikin tavoin saada Metroidista salonkikelpoista pelisarjaa tykittämällä Metroid-pelejä melkein sarjatulella. Uudelle kosketusnäytön omaavalle käsikonsolille, DS:lle, saatiin jo aika varhaisessa vaiheessa Metroid Prime Pinball joka on, ylläri ylläri, flipperipeli Metroid Primen tematiikalla höystettynä. DS:llä nähtiin myös Metroid Prime Hunters joka oli Prime-trilogian sivutarina jota markkinoitiin lähinnä DS:n local multiplayer-toimintojen mainoskasvona. Kumpikin peli ei ollut oikein sitä mitä fanit olivat huippulaadukkaiden nimikkeiden jälkeen odottaneet mutta se kovin jytky oli tulossa vasta Wii-konsolille Metroid Prime-trilogian päättävän pelin muodossa. Metroid Prime 3: Corruption päätti ekassa Metroid Primessa alkunsa saaneen eeppisen tarinan ja teki sen mitä mainioimmalla tavalla, ollen samalla ehkä se ensimmäinen Wiin liikkeentunnistustekniikkaa hyödyntävä ison budjetin peli, kuin myös tietenkin huippuunsa laadukas toimintaseikkailu.

Kolmas Prime-seikkailu ei kuitenkaan tarkoittanut Metroid-sarjan päättymistä, ei suinkaan. Prime-trilogiahan sijoittuu ajallisesti Metroid-peleissä sarjan alkupäähän joten fanit kaipasivat hieman täytettä myös pelisarjan muiden osien välissä tapahtuviin asioihin ja Nintendo (tietämättään?) vastasikin fanien toiveisiin julkistamalla Metroid: Other M-pelinsä jonka kehittäjänä hääräisi jälleen uusi taho Retro Studiosin saadessa Nintendolta tehtävän palauttaa eräs solmiota käyttävä kädellinen takaisin takavuosien loistoonsa. Metroid-nakki napsahti tällä kertaa toimintapelien mestarikehittäjä Team Ninjalle joka oli viime vuosien aikana tehnyt kovaa jälkeä uuden kevään kokeneen Ninja Gaiden-sarjansa kanssa. Tällä kertaa myös pelaajat eivät viritelleet joukkoitsemurha-aikeita vaan koska Nintendo oli viimeksikin osunut napakymppiin Retro Studiosin valinnan kanssa, ei tälläkään kertaa luvassa voinut missään nimessä olla mitään muuta kuin uusi ja uljas näkemys Metroidista häkellyttävän sulavan toiminnan ja prameiden audiovisuaalien antaessa kehykset tälle tulevalle mestariteokselle. Aivan kuin suomenruotsalaisten saaristolaisten suosikkiohjelmassa, kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti.

Metroid: Other M oli uusi askel Metroid-pelisarjassa kun aiempien osien hämyinen isolaatiotutkiskelu (Prime 3 toki oli jo aika toimintaa ja NPC-hahmoja pullollaan) vaihtui ennenäkemättömän laajaan narratiiviin ja minuuttitolkulla jatkuneisiin tarinallisiin välianimaatioihin. Samukselle haluttiin selkeästi antaa enemmän kasvuvaraa nimenomaan hahmona ja luoda tälle herkempää persoonaa avaruuspiraatteja persuksille potkivan vähäsanaisen palkkionmetsästäjä-statuksen sijaan. Yrityksessä kävi kuin kehnolle rallikuskille konsanaan ja siellä samassa pöpelikössä on koko Metroid-sarja ollut käytännöstä tästä yrityksestä lähtien. Samus Aranin hahmo kuvainnollisesti raiskattiin täysin tässä pelissä ja vaikka pelin tarina olikin erittäin paljon monisäkeisempi kuin missään aiemmassa sarjan pelissä, koettiin juoni pelaajien toimesta erittäinkin turhaksi viritelmäksi peliin, joka olisi pärjännyt aivan hyvin ilmankin. Other M oli kaikin puolin jättimäinen floppi vaikka sillä oli kaikki eväät nousta kaikkien aikojen eniten myyneeksi Metroid-peliksi ja Team Ninjalle toivotettiinkin Nintendon toimesta aika lailla heti pelin julkaisun jälkimainingeissa turvallista matkaa kohti uusia kehitystehtäviä. Mitä tapahtuisi Metroid-sarjalle nyt? Parempi varmaan että ette edes kysy…

Other M-fiaskon jälkeen Nintendo oli piakkoin taas puskemassa uutta pelikonsolia markkinoille kahdeltakin rintamalta. Wiin äkkijyrkkään syöksyyn kääntyneet myynnit olivat pakottaneet Nintendon julkaisemaan tälle menestyslaitteelle tehokkaamman seuraajan ja käsikonsolipuolellakin DS tulisi saamaan arvoisensa seuraajan 3DS:stä. Laitteet julkaistiin kehnolla menestyksellä (3DS toki nousisi vielä hienoon kukoistukseen) ja Nintendon piti hieman rukata julkaisuideologiaansa uuteen uskoon. Fokus laitettiin nimenomaan talon omiin pelituotoksiin ja tämä sai tietysti pelaajien kielelle ne kuuluisat vedet kun uusien Marioiden, Zeldojen ja jopa Star Foxien saadessa maailmanensi-iltojaan, olisi varmasti kohtapuoliin luvassa myös uutta Metroidia. Huhumyllyt jauhoivat kaikkea maan ja taivaan väliltä vieden sarjaa takaisin sen kaksiulotteisille juurille ja jotkut innokkaimmat spekuloivat kyllästymiseen asti Retro Studiosin tekevän uutta osaa Prime-saagaan. Vuodet kuitenkin vierivät ja missään ei uutta Metroid-sarjan peliä näkynyt. Vuoden 2015 E3-messuilla pitkä ja piinaava odotus vihdoin päättyi kun Nintendo paljasti upouuden Metroid Prime-pelin 3DS:lle! Älä kuitenkaan ihan vielä hihku ilosta arvon lukija sillä kyseessä olisi Prime-peleissä nähdyn galaktisen sotajoukon jäsenien edesottamuksiin keskittyvä co-op-painotteinen moninpeli. Kehittäjäksi tälle jo julkistushetkellä alimpaan helvettiin dumatulle projektille saatiin Nintendon kanssa aiemmin hyvää työtä mm. Punch-Out Wiin ja Luigi’s Mansion 2:n kanssa tehnyt Next Level Games. Peli julkaistiin hieman yli vuotta myöhemmin erittäin vähin fanfaarein (ihan syystä) ja aniharvat pelin läpi pelanneet taistelijat saivat katsella pelin loppuanimaatiota jossa yllättäen annettiin pientä toivonkipinää Samus Aranin paluusta. Kauaa ei tarvinnut pelaajien odottaa kun tämän vuoden E3-messuilla tippuivat megaton-tason pommit taivaalta ja Nintendo julkisti ei vain yhtä vaan kaksi (2!!!) Metroid-peliä.

Nintendo julkisti lyhyessä mutta ytimekkäässä E3-esittelytilaisuudessaan tukun loppuvuodesta ja ensi vuoden puolella ilmestyviä pelejään joista useasta nähtiin tuhti annos myös valmiilta näyttänyttä pelikuvaa. Suurimmat takapuolen repeämiset ympäri planeettaa ikään ja siviilisäätyyn tai sukupuoleen katsomatta sai kuitenkin aikaan noin puolen minuutin ambienttinen animaatiopätkä joka heijasti vain ruudulle sanat ”Metroid”, ”Prime” ja numeron ”4”. Mitään muuta ei tarvittu ja jostain syystä Nintendo sai kuin taikaiskusta anteeksi Other M:n ja Federation Forcen kaltaiset kämmit sarjan tiimoilta. Kehittäjää ei tiedä vielä kukaan mutta on selvää että peli on tällä hetkellä Super Mario Odysseyn ja tulevan Pokémonin ohella Nintendon arvokkain jokerikortti jonka se voi vetää hihasta ihan milloin tahansa ja saada taas osakkeet nousuun ja pelaavan kansan kumartamaan Kiotoon päin.

Kun pelaajat vielä haukkoivat henkeään E3-show’n jälkeen, tiputti Nintendo melkein heti perään toisen pommin Directin jälkeen alkaneessa Treehouse-nettilähetyksessään. 3DS saisi oman kaksiulotteisen Metroidinsa joka olisi Return Of Samusin täysimittainein uusioversiointi. Mielikuvituksellisesti nimetty Samus Returns olisi julkaisuhihnalla jo tämän syksyn aikana ja sen takana olisi hieman kyseenalaisemmalla laatujäljellä töitä takavuosina tehnyt espanjalaiskehittäjä Mercury Steam.

Metroid on siis palannut ryminällä pelaajien maiskutteleville huulille ja mikäs sen sopivampaa kuin näin sarjan länsijulkaisun juhlavuotena. Aika näyttää että saammeko kokea kahden aiemman Metroid-pelin tapaan karvaan kalkin maun suupielissämme vai onko luvassa Super Metroidin ja ensimmäisen Metroid Primen kaltaista klassikkomatskua. Yksi asia kuitenkin on selvää, vaikka Metroid jääkin yhä tänä päivänä Nintendon muiden jättinimikkeiden (Zelda, Mario ja nykyään myös Pokémon) varjoon, on se merkitys pelialalle suurempi kuin moni osaa aavistaakaan.

Metroidvania ja genren mainstreamiin tuominen on saavutuksena myös hieman Castlevania: Symphony Of The Nightin ansiota joten siitä emme voi yksinään antaa kunniaa Super Metroidille mutta kun aletaan puhumaan esimerkiksi pelimaailmaa vuosikausia otteessaan pitäneestä salasana-systeemistä, on kiittäminen nimenomaan Metroidia ja Gunpei Yokoin päähänpistoja sillä ensimmäinen Metroid oli nimenomaan ensimmäinen peli joka antoi meille mahdollisuuden jatkaa kesken jäänyttä peliä vain pienen kirjainyhdistelmän kirjoittamalla.

Yksi Metroid-sarjan suurimpia saavutuksia on kuitenkin naisten aseman muuttaminen videopeleissä. Kun koko 80-luku (ja 90-luvun alkukin ennen Tomb Raideria) sujui miehekkäillä miehillä pelatessa nöösejä prinsessahahmoja pelastaessa, oli Samus Aran aivan jotain muuta. Samus myllytti massiivisia hirviöitä ja teki sen tavalla johon vain superhaarniskoihin pukeutuneet avaruusmariinimörssärit olivat siihen mennessä pystyneet. Samus oli vakavasti otettava sankari ja nimenomaan naispuolinen sellainen ja tämä kaikki tehtiin kuitenkin läpi sarjan pelien sen isompaa tabua aiheesta vääntämättä. Jopa paljon parjatussa Metroid: Other M:ssä Samusin haavoittuvainen rooli on kuitenkin täynnä kasvua ja kehitystä kun läpi pelin maskuliiniset NPC-hahmot kohtelevat palkkionmetsästäjää ihan kuin ketä tahansa muutakin kollegaansa, poikkeuksena pelisarjan yksi tärkeimmistä hahmoista, Samusin oppi-isä Adam Malkovich, joka vasta pelin edetessä oppii sen että Samus onkin oikeasti paljon vahvempi kuin kaunis ja korea ulkokuori antaa olettaa.

Nykypäivänä naishahmojen asema peleissä on oikean elämän lailla huomattavasti tasapuolisempi ja neutraalimpi joten siltä osin ei Samus kykene enää uudistamaan maailmaa tulevien Metroid-pelien myötä. Täytyy siis vaan pelaajana toivoa että maailmaa uudistetaan tällä kertaa laatukriteerien valossa. Saa nähdä nouseeko Metroid Prime 4 isoisoisänsä lailla vuosikausiksi Metacriticin ykköseksi? Sitä ennen voimme kuitenkin uppoutua sarjan hienon ja vaiherikkaan historian pariin pelaamalla sarjan pelejä ja jännittämällä syyskuussa ilmestyvää uutta 3DS-osaa.

”Any objections lady?”