PBC 335: Blacked.com Friday

Kesken mustien perjantaiden, kybermaanantaiden ja joulupyhien, iskee PBC keskelle kulutushelvettiä uudella jaksollaan.
Jaksossa kuullaan ”taagii settii” mm. DOTA 2:sta, Ocarina Of Timesta, Fallout 76:n huippumenestyksestä, pelien alennusmyynneistä ja ostokäyttäytymisestä ylipäätään, sekä tehdään livenä Black Friday-ostoksia.
Kuuntele jakso, ja tunne kapitalismi suonissasi.

(00:41:22) Uutiset:
Hulluja nuo kiinalaiset
Fallout 76:n… fallout ei ole kaunista seurattavaa
Remedyn entinen ohjastaja löysi uuden tähtilaivan

(01:01:16) Kissa pöydälle:
Pelitarjouskampanjat

(01:42:43) Edellisen viikon kysymys:
Onko ensimmäinen Half-life kaikkien aikojen merkityksellisin FPS-peli?

Musiikit:
Advanced Power Dolls 2 – Believe in Motivation
Drakkhen – BGM #01
AmbivalenZ Niritsu Haihan – Deep Psyche
Kikou Soushin Val-Kaizer – VAL02
Metajo – Honoo no Naka de no Sentou
Oh! Kitsunesama – FOX08
Nekomanma EX – BATTLE01
World Golf II – Coffee Break
Nekomanma EX – LIX005

Viikon kysymys:
Mikä on suurin summa rahaa mitä olet koskaan yksittäisestä videopelistä maksanut ja mikä peli oli kyseessä?

7 ajatusta aiheesta “PBC 335: Blacked.com Friday”

  1. Perse-Arska

    Kerrankin on jakson nimessä stailia. Lisää näitä jatkossa.

    Maksoin joskus psykoosipäissäni lähemmäs satasen Arkham Knightin hooceefanipoikapaketista ja mikäpä saatana siinä paskassa päällään seistessä, kun itse peli oli silkkaa kuonaa ja ne vitun DLC:t oli kuulemma myös aika perseestä. En niitä edes pelannut kun jätin pelin kesken muutaman tunnin huonon Twisted Metal-kopioinnin jälkeen.

  2. Tuli aikoinaan ostettua UN Squadron ihan cibbinä satasen hintaan. Kovin sanoivat että saa voitolla myytyä mutta eipä ole tarjouksia paljon kuulunut joten jos Hazuki kuulet tämän niin saa tarjota.

  3. Kallein yksittäinen pelini tuli kustantamaan sellaisen satasen plus parit lisäkustannukset, setistä kun uupui pelin ykköslevy ja pahviboksi. Ykköslevyn ns. demo-version sain femmalla, ja reproboksin kävin tulostuttamassa läheisessä painotalossa reilun 3 euron hintaan. Intenet ei siihen aikaan tainnut tietää ettei demolevy eroa ykköslevystä muuta kuin etikettiin lisätyn demo-tekstin osalta, nyttemmin tuon pelkän demolevyn hinta on noussut vaihtelevasti.

    Yhteensä siis about 109 euroa, joka on rahana paljon yhdestä pelistä, mutta ko. tekeleen yleisen hintatason ja laadun huomioon ottaen pääsin yllättävän vähällä. Modatusta konsolista olisi saanut pulittaa suunnilleen samanmoisen rahapinon, jotta edes Viron versiona pääsisi pelaamaan ehkäpä parhainta ropea evö, tai sukupolvansa parhainta ainakin, roskiin FF seiskat sun muut paskat!

  4. Halo: Reach Collectors Edition. Parhaimmat 150 mitä olen koskaan käyttänyt. Patsas oli jonkun pienen kiinalaisen muovista tehty kämäsyys ja puolet osista ei pysy paikallaan eli taattua laatua. Vielä helvetin kömpelö laittaa esille suuren kokonsa takia.. Ei siinä peli oli itsessään todella hyvä ja sitä tulee vieläkin pelattua kavereiden kanssa. Paketin mukana tuli kyllä kaikenlaista muuta krääsää jonka olisi saanut puolet halvemmalla Limited Editionin ostaneille, sieltä löytykin pari ihan mielenkiintostakin juttua.

    Onneksi tästä on menty eteenpäin ja opittu, sillä harkitsin aikoinaan ostavani Skyrimin keräilykappaleen. Siinähän sitä olisi ollutkin kun kaksi saatanan isoa möllykkää olisi pitänyt jonnekkin muualle kun roskiin laittaa. Paitsi että olikos Syrimin versio jotenkin parempi laatuinnen kun tämä Halon muovinen paskahässäkkä?

    Ketä vittu kiinnostaa .

  5. Ostin Wii U:n pelkästään Bayonetta 2:n takia joten tavallaan hintaa tuli yhdelle pelille reilusti lähemmäs 350€. En ole mitään muuta peliä laitteella pelannut, ja parin läpipeluun jälkeen konsoli sekä peli siirtyi hyllyyn keräämään pölyä.

  6. Millon Lionhead saadaan castiin hehkuttamaan Fallout 76:ta? Kansa vaatii kuulla OIKEAN mielipiteen pelistä!

  7. Kallein yksittäinen peliostos liittyy ensimmäiseen Rock Bandiin. Tuohon aikaan olin vielä täysin Pleikkari-immeinen, mutta Guitar Hero -kärpäsestä saadun aivotulehduksen myötä oli keväällä 2008 ostettava myös Xbox 360. Ajoituksentajuni ei ollut silloin vielä ihan täydellinen, sillä kolkkiboksi kantautui keravalaiseen kotiimme 31.3 eli päivää ennen aprillipäivää. Höh, missasin hyvän ”ostinpa boksin” -apgrillaushömplätyksen!

    Mutta se varsinainen syy X360:n ostamiselle oli siis siinä, että vielä tuossa vaiheessa Rock Band vaikutti niin vahvasti boksin yksinoikeudelta, että pakon alla taivuin ostamaan ensimmäisen Microsoft-konsolini. Ja se uuden pelilaitteen n. 400 euron hinta oli vasta ensimmäinen lasku matkalla kohti rokkibändiyttä. Soitinpaketti maksoi muhkeat 169 euroa, eikä edes sisältänyt peliä, vaan siitä piti (muistaakseni) 59 tai jopa 69 euroa köyhtyä lisää.

    Vastinetta rahoille tuo paketti onneksi on antanut lukuisten Rock Band -iltamien myötä, ja onpa jopa oma musiikkimakunikin kiistatta laajentunut noiden muzakkipelien myötä. Kauan eläköön rokkenroll!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top