PBC 309: Mood = Doom

Terassikelit on ylimmillään, joten uusi PBC-jakso toimikoot verukkeena aamusta iltaan terassilla alkoholin kittaamiselle. Tässä jaksossa käydään läpi mm. Nintendon tulevia verkkokoukeroita, mecha-naksutteluita, kuulijoiden mielestä parhaimpia pomotaistoja sekä jutellaan pitkät pätkät Doomista erikoisvieraan asemaa toimittaneen pelikirjailija Aleksandr Manzosin kanssa. Kuuntele jakso ihmeessä heti ja muista aurinkorasva!

HUOM. Nyt voit kuunnella jakson myös Youtuben puolelta halutessasi.

00:29:13 Uutiset:
Siirry syrjään matopeli! Steam tulee nyt myös kännykkään
Viritelkää ADSL-modeeminne! Switchin verkkopalvelut julki!

00:48:30 Juhlapäivän juhlistus:
Doom

01:59:55 Edellisen viikon kysymys:
Mikä on sun lemppari pomotaistelu ja miksi?

Musiikit:
Tetris (CD-i) – Level 0
Leisure Suit Larry 5: Passionate Patti Does A Little Undercover Work – Tramp’s Casino
Super Mario Sunshine – Sirena Beach
Mega Turrican – Stage 3-1
Toto – Africa (SNES Remix)
Doom II – Into Sandy’s City
Doom 3 – Main Theme
Ridge Racer 6 – Floodlight
The Legend of Zelda: A Link to the Past- Staff Roll

Viikon kysymys:
Doom ja Quake tappeli. Kumpi voitti?

4 thoughts on “PBC 309: Mood = Doom

  1. Olipa kiva kuulla että millainen ääni sieltä Pelit-lehden parhaiden juttujen takaa löytyy. Täytyy myös tuo kirja käydä poistamassa kun luulin että se on joku iänikuinen listaus jossa on kärjessä Ocarina Of Time. Viikon kysymys on tällä kertaa helppo ja vastaus on Doom. Eipä ole paljon Quakea näkynyt viime vuosina saamassa samanlaista kunniaa mitä Doom vuonna 2016 sai.

  2. Kukaan ei voittanut vaan maailman tylsin ja paskin peligenre yleistyi. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin en menisi tappamaan tootsia enkä Hitleriä vaan estämään Doomin ja Quaken julkaisut.

  3. Quakelle ääni, vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin yksin- kuin moninpelinkin puolella, kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina Tiltin Quake-turnauksista saattoi nähdä. Aikoinaan kumpaankin tuli tutustuttua Quaken julkaisun hujakoilla niin Doom ei enää niin paljon säväyttänyt, vaikka shareware-versiostakin sai mukavasti iloa irti. Plussaa oikeista polygoneista ja myös äänipuoli lyö kättä pelin maailman kanssa.

  4. DOOM. Se ”näytti hyvin siistiltä” jo lokakuussa 1993, kun pääsin näkemään pelistä jonkin sortin alfa-version paikallisen warekeisarin luona. 19. joulukuuta samaisena vuonna vierailin samaisen piraatti-Petterin (nimi muutettu) luona ja sain kuin sainkin pelin julkaisuversion. Sitä luonnehdin päiväkirjassani sanoilla ”ihan kiva räiskintäpeli”.

    Helmikuussa 1994 DOOM sai v1.2-päivityksellä tuen moninpelille modeemiyhteyksien kautta, joten siitä tuli samalla ihkaensimmäinen ei-lokaali-moninpelikokemukseni. Tosin kokemus ei ollut kauhean miellyttävä: ”Se oli niin avuttoman hidas modeemin kautta pelattuna, että sekin unelma meni pois päiviltä.” Lopulta erinäisten päivitysten jälkeen toukokuussa 1994 ”saimme Doomin motupelin toimimaan ihan sutjakasti”.

    Quaken pariin pääsin 24. kesäkuuta 1996, eli vain kaksi päivää virallisen julkaisun jälkeen. Aikalaistallenteissa kuvailin sen olleen ”melko paha pettymys nimenomaan etukäteen kehutun 3D-moottorinsa suhteen”. Kaiken lisäksi pelisessio keskeytyi, kun silloinen lukioaikainen ihastukseni soitti aivan yllättäen ja puhuimme puhelimessa peräti 2 tuntia. Päiväkirjaan kaiverretut sanat kertovat hyvin fiiliksistä: ”Thanks to God for every blessing in my life! Rajoitetulla sanavarastollani en pysty kuvailemaan tunteita, jotka sisälläni tällä hetkellä jylläävät.” Tuosta puhelusta alkoi ihmeellinen kesä ja alkusyksy, ja jäi Kvaakki siis aivan toissijaiseksi.

    Tarinan opetus siis olkoon, että FPS-pelejä tulee ja menee, mutta teiniaikojen ihastukset pysyvät iäti muistoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *