Joulukalenteri, Luukku 11

Alien: Isolation

Aliens: Colonial Marines aiheutti pelaajille tukun painajaisia. Syy tähän ei suinkaan ollut perinteisesti kuumottavassa Alien-brändissä vaan traumat muodostuivat lähinnä pelin kamalasta laadusta. Sen jälkeen tämä suosittu tieteistuotenimike päätyi Total War-peleistä tutun Creative Assemblyn vastuulle ja vaikka pelitalo onkin osaava ja pelikirjasto täynnä taattua laatua, ei strategiapeleillä itselleen nimeä tehneelle firmalle olisi moni sarjan fani uskaltanut antaa peliä, jonka ilmoitettiin myöhemmin olevan FPS-kuvakulmasta esitetty selviytymiskauhupeli. Huolet olivat onneksi turhia sillä Alien: Isolation on genrensä viime vuosien yksi jaloimmista ja suurimmalla rakkaudella tehdyistä edustajista.

alien1

Kun nykyiset selviytymiskauhupelit nojaavat lähinnä Doom-tason räiskintään tai Youtube-julkimo Pewdiepien rasittavien kiljumismontaasien kautta markkinointiin, on Alien: Isolation enemmän kuin piristävä poikkeus tässä genressä. Se tarjoaa pelottavia hetkiä (kauhu) samalla kun se pitää pelaajan jatkuvasti altavastaajan asemassa (selviytyminen) ja tässä nimenomaan genressä pitäisikin olla kyse. Alien: Isolationin isoin koukku on erittäin vahvojen fanipalveluksien lisäksi se tosiseikka että se ei heitä pelaajan lyijytettäväksi useita sarjan nimikkomörköjä vaan pelin tapahtumapaikassa vapaana velloo vain yksi kappale avaruuden murhaavimpia tappokoneita ja tämä yksilö on varustettu tekoälyllä joka hakee vertaistaan pelimaailmassa. Pelin titulaarinen päähenkilö vainoaa pelaajaa lähestulkoon läpi koko pelin ja sen käytöstä ei ole mitenkään skriptattu. Se voi ilmestyä kun sitä vähiten odottaa ja mistä vähiten odottaa ja se ei myöskään anna anteeksi ainoaakaan virhettä vaan jos pelaaja päästää hivenenkin irti hiiviskelynapista hirviön takana kontatessaan, on tuloksena varma kuolema ja paluu aiemmalle tallennuspisteelle sillä pelissä ei quicksave-toimintoa tunneta.

alien2

Mainittu quicksaven puute tuo muutenkin peliin eräänlaista old school-henkeä joka laittaa miettimään pelaajan tekemisiä. Olet tallentanut pelin tunti sitten ja edennyt siinä ajassa mittavan määrän pelissä kunnes näet että xenomorphin retale partioi seuraavan tallennuspisteen vierellä. Kuolema vie sinut takaisin pelissä valtaisan määrän joten harkittu lähestymistapa on erittäin tärkeää. Samaa kikkaa käytti myös Wii U:n julkaisupeli Zombi U ja tämä jos mikä on sitä selviytymiskauhua parhaimmillaan. Myös muut osa-alueet Alien: Isolationissa ovat enemmän kuin mallillaan. Pelin graafinen ilme on omiaan luomaan hämyistä hylätyn avaruusaseman tunnelmaa ja mahtavasti toteutettu äänimaailma jopa auttaa parhaimmillaan pelaajaa paikallistamaan nurkkien takana väijyvät vaarat. Juoni on aika perinteisen tuttua Alien-kamaa ja sitä jostain syystä jopa hieman venytetään pelin keskivaiheilla mutta nykypäivän viiden tunnin FPS-pieruissa, parinkymmenen tunnin kesto on enemmänkin siunaus kuin miinus.

alien3

Alien: Isolation on genrensä ehdotonta eliittiä ja todellinen huippuluokan lisenssipeli. Sen uudelleenpeluuarvo on erittäin vähäistä mutta erittäin pitkä yksinpeli paikkaa tätä puutetta vallan mainiosti. Ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista selviytymiskauhupeleistä ja yksi vuoden 2014 parhaista peleistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *