Jos lukijoiden joukossa on jonneja, tai jopa ”jojonneja”, on syytä varmaan alustaa tekstiä kertomalla että jojo on lelu joka koostuu akselilla toisiinsa yhdistetystä kahdesta samankokoisesta, pyöreästä osasta sekä narusta, joka kiertyy akselin ympärille. Jojolla leikitään pitämällä kiinni narun päästä ja saattamalla jojo edestakaiseen liikkeeseen, jolloin se vuoroin ”kelaa” narua sisään nousten leikkijää kohti ja liikkeen kääntyessä ”purkaa” narua paeten poispäin leikkijästä. Tähän perusliikkeeseen voidaan liittää erilaisia variaatioita, joilla jojon käsittelyyn saadaan lisää vaikeutta.
Jojot ovat äärimmäisen vanha lelujen muoto joka aika ajoin nousee pinnalle nuorten tietoisuudessa ja myös videopelit ovat olleet mukana jojobuumissa josta todisteena usea 80- ja 90-luvun peli jossa jojoja on esiintynyt virtuaalimuodossa. Ota siis hyvä asento ja liity mukaan aikamatkalle jojon videopelihistoriaan.
Viimeisin rauhanomainen jojoilu videopeleissä on videopeliuuno David Cagen kulttisuosioon nousseessa murhamysteeripelissä Indigo Prophecy (tunnetaan paremmin nimellä Fahrenheit) jossa pystyt työhuoneessasi jojottelemaan virtuaaliaikasi kuluksi. Siinä saa murhien selvittelyt odottaa kun työn edelle menee mm. satelliitti ja koiran ulkoiluttaminen. Molemmat jojotemppujen eliittiä.
Homma sai käytännössä alkunsa vuonna 1988 ilmestyneen Goonies 2-pelin myötä. Ensimmäistä, samaa nimeä tottelevaan huippuelokuvaan perustuvaa, Goonies-peliä ei koskaan nähty nousevan auringon maan ulkopuolella ja siksi olikin hieman outoa että yhtäkkiä puskista pelaajille tarjottiin numeraalinen jatko-osa, etenkin kun otetaan huomioon että leffan huhuiltu jatko-osakin oltiin laitettu jäihin pelin julkaisun aikoina. Goonies 2:n asevalikoima kattaa lähitaisteluun tarkoitetun jojon lisäksi muutkin vanhojen videopelien kliseisimmät aseet eli ritsan ja bumerangin joten kasarin ja ysärin henki on enemmän kuin vahvasti läsnä.
Kun Goonies 2:n päähahmo Mikey dominoi kasibittistä jojoilua sivulta kuvatuissa toimintatasoloikissa, aloitti pari vuotta myöhemmin hahmo nimeltä Mike jojolla vahingoittamiset isometrisestä perspektiivistä Nintendon kulttihittipeli StarTropicsissa. Ensimmäistä kertaa pelaajat ympäri maailman (jojoilureferenssi around the world-jojotemppuun liittyen by the way) pääsivät sen perinteisen vasemman ja oikean sijaan mäiskimään jojollaan kaikkiin eri ilmansuuntiin joten virtuaalijojoilu alkoi vihdoin saamaan uusia ulottuvuuksia osakseen.
Nessin side-smash ei todellakaan ole ainoa jojo jota tappelupeligenressä on nähty. Wii-yksinoikeudeksi valitettavasti jäänyt Tatsunoko VS Capcom: Ultimate All-Starsin hahmokatraasta löytyvä animehahmo Jun The Swan heiluttelee muovikiekkoa narun päässä kuin vanha tekijä, aiheuttaen samalla iljettävän paljon vahinkoa muovimöykyn liikeradan tielle osuvien energiamittariin. Guilty Gear-peleistä tuttu nunnaksi pukeutuva poika Bridget on myös jojoa tiuhaan tahtiin aseena käyttävää sorttia.
Kaikkien aikojen videopelijojoilijan arvonimi menee kuitenkin hahmolle joka lokalisoinnin myötä muuttui täysin jojoilijaksi. Tarinamme alkaa 80- ja 90-luvun taitteesta jolloin Capcom julkaisi emämaassaan toimintatasoloikkapelin nimeltä Kamen no Ninja Hanamaru. Pelissä chibimäinen ninja seikkaili läpi mystisten maiden käyttäen aseenaan lemmikkikotkaansa joka nappia painamalla lensi hyvän matkaa kohdettaan päin, liitäen takaisin ninjasankarimme hoivaan. Peliä ei tietenkään voinut tuoda sellaisenaan tänne länsimaalaisten sivistyneiden silmien eteen vaan peliä piti hieman muovata paikalliseen kulutuskulttuuriin sopivammaksi ja mikä olisikaan tähän parempi ratkaisu kuin jenkkiläisen kapitalistipizzeriaketjun maskottihahmo. Tämä maskottihahmo oli nimeltään Noid ja kun pelin muunnostyön aikana ninjan käsissä aseen virkaa toimittanut uljas kotka vaihdettiin jojoksi, muodostui pelin nimeksi Yo! Noid ja tämä jos mikä on sitä 90-lukua parhaimmillaan tai kauheimmillaan, riippuen ihan keneltä kysytään.
On surullista että jojoilu on jälleen suosionsa aallonpohjassa mutta kuten useasti ihmiskunnan historian aikana, se kuitenkin nostaa jossain vaiheessa vielä kaunista päätään ja voimme olla varmoja että myös tuolloin jojoilu palaa viihdyttämään meitä myös videopeleissä. Tämä on yhtä todennäköistä kuin itse henkilökohtaisesti odottamani SHMUP-genren nousu pelimaailman suosituimpien lajityyppien joukkoon tai vaikka 3D-tasoloikintojen uusi kukoistus. Onneksi näitä odotellessa voi taas hieman treenailla oikean elämän jojottelua.