E3-messut ovat kulkeneet pitkän matkan päästäkseen nykyiseen huippustatukseensa. Aivan kuten peliala itsekin, on myös E3 kasvanut vuosikymmenten saatossa pienten piirien perinteisestä messutapahtumasta, kolossaaliseksi multimediatapahtumaksi, josta ei blingiä ja lasersäteitä puutu. Tästä ”kehityksestä” eivät kuitenkaan aivan kaikki ole mielissään. Kun messut olivat aiemmin se vuoden ainoa tapahtuma jossa kaikki pelialan merkkihenkilöt (julkaisijat, kehittäjät, media) pääsivät morottelemaan toisiaan, verkostoitumaan sekä vaihtamaan kuulumisia, on tapahtuma nykyään täysi infernaalinen kaaos jonoja, hienhajua ja melua. Onko tämä sitten hyvä asia?
Meitä kunnon nörttien lailla messuista näyttöpäätteidemme ääreltä nauttivien, ei tarvitse huolehtia sen koommin E3-tapahtuman vuosittaisesta paisumisesta. Kunhan pressien striimit pelittää ja uusia julkistuksia tippuu tasaiseen tahtiin nettiin, on normikuluttaja tyytyväinen. Paikan päällä sen sijaan meno on vuosi toisensa perään lähempänä massahysteriaa. Hypetettyjen pelien jonot kasvavat vuosi vuodelta, jonka johdosta satasen päivälipulla pääset jonottamaan peliä varten puolet päivästä, ja toisen puolen etsiessäsi uloskäyntiä. Messuista on tullut ammattilaistapahtuman sijaan faniexpo, joka ei välttämättä palvele kuluttajia (eli meitä pelaajia) niin kuin olettaa saattaisi. Mitä lähemmäs E3-messut joutuvat siirtymään massojen miellyttämisen suuntaan, sitä vähemmän tullaan tulevina vuosina messuilla näkemään monipuolista ja kiinnostavaa pelattavaa. Nämä ovat siis kauhukuvia mutta palataan sitten asiaan jos tulevina vuosina messuilla ei esitellä tai pelata mitään muuta kuin PUBG 3:a ja Fortnite 5:ttä.
E3 yritti hillitä meininkiä 2000-luvun toisella puolikkaalla, sulkemalla tapahtuman yleisöltä ja tekemällä tilaisuudesta puhtaasti ammattilaistapahtuman. Pelijulkistuksia tuli eetteriin ihan yhtä paljon kuin normaalistikin, mutta messuvalokuvat tyhjistä halleista massiivisten yleisömäärien sijaan, eivät ehkä olleet noina vuosina uskomattomassa nosteessa olleelle pelibisnekselle, kovinkaan mairittelevaa PR:ää. Näinä somejakamisien päivinä, onkin ehdottoman tärkeää että E3:t ovat yleisölle avoin tapahtuma jossa napsituista valokuvista välittyy vähintäänkin Woodstockin kaltainen riemu ja jeejee-meininki, vaikka tosiaan paikan päällä aniharva oikeasti nauttii olostaan.
Kaikkea on kokeiltu mutta mikään ei tunnu olevan oikein? Mikä olisi E3:lle se sopivin suunta?
Pressitilaisuudet ovat säilyttäneet asemansa E3:n ”main attractionina”. Kolmen suuren konsolivalmistajan ja muutaman kolmannen osapuolen jättiläistekijän pressit, keräävät striimien ääreen ympäri maailmaa käsittämättömän määrän katsojia, ja ne toimivatkin vuoden parhaana näyteikkunana tuleville tuotteille. Nämä tulisi siis ehdottomasti säilyttää osana messuviikkoa, järjestettiin ne sitten paikan päällä tai vaikka kuussa. Pieniä muutoksia kuitenkin olisi kiva saada näin katsojan näkökulmasta ajatellen.
- Täyskielto pelikuvattomalle materiaalille
Kun Apple esittelee uuden puhelimensa, näyttävätkö he siitä vain takakannen? Kun Adidas esittelee uuden nappismallistonsa, näyttävätkö he siitä vain kengännauhan? Jopa elokuvien teaser-trailerit tarjoavat kuluttajalle hyödyllisempää infoa kuin pelien CGI-traikut, jotka eivät käytännössä tarjoa pelistä muuta kuin juonipremissin, hahmoja ja siinä se. Näitä näkee nykyisin messupresseissä aivan liikaa joten muutosta tähän kiitos. Vaikka peli olisi sitten julkaisussa vasta vuosien päästä ensiesityksestä, esitelkää edes alpha-pelikuvaa tjms. Pelien vuoksi tätä tapahtumaa katsotaan, ei Pixar-laatuisen animaation.
- ”Plantit” pois yleisöstä
Pressitilaisuuksien seuraamisessa yksi hieno aspekti, on yleisön reaktiot. Menneinä vuosina ollaan nauhalle saatu useita legendaarisen statuksen saaneita yleisön totaaliflippaamisia, jotka tuovat aina hyvän mielen katsojalle, ja varmasti vielä paremman mielen lavalla peliään esittelevälle taholle. Viime vuosina kuitenkin tämä ilmiö on kokenut pientä inflaatiota, kun lavan etuosiin sopivan matkan päähän mikrofoneista, on järjestävän tahon myötä palkattu istumaan henkilöitä joiden ainoa tehtävä on pitää mahdollisimman kovaa älämölöä jokaisesta lauseesta tai videosta mitä pressissä kuullaan/nähdään. Jos yleisö olisi pelkkää kriittistä median edustajaa pullollaan, tuntuisivat aplodit ja kehut samalta kuin Gordon Ramsayn kehut Hell’s Kitchen-ohjelmassa. Tällöin tietäisi myös katsoja, että nyt ollaan jonkun suuren ja mahtavan äärellä… sen sijaan että joku saa tyyliin sydänkohtauksen kun PSVR:lle julkistetaan uusi shovelware-peli.
- Aikataulut
On se kumma kun NHL eikä E3-järjestäjät ajattele että täällä härmässä on yö ja meidän pitää herätä jotta näkisimme… okei huono läppä.
Viime vuosina, ovat messuille osallistuneet tahot alkaneet ylläpitämään myös nettilähetyksiään koko messujen ajan. Nintendo aiheutti aikoinaan suurta hämmennystä kun se tiputtautui pois livepresseistä (vuoden 2008, 2009 ja 2012 fiaskojen jälkeen ehkä ihan ymmärrettävistä syistä..) ja hoiti messujen päätehtävän ”vain” ennakkoon purkitetulla Direct-lähetyksellä. Aniharva kuitenkin kuunteli tuolloin loppuun tiedotetta, jossa myös mainittiin pitkin messuviikkoa striimattavasta lähetyksestä, joka esittelisi näitä Directissä nähtyjä pelejä hieman yksityiskohtaisemmin. Mahtava idea, joka pitää innokkaimmat peliholistit varpaillaan koko messuviikon ajan myös täällä toisella puolella planeettaa. Nintendo alkoi jopa näissä Directin ulkopuolisissa striimeissään, esittelemään pelejä joita ei Directissä nähty ja esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt Metroid: Samus Returns, oli pommi joka olisi taatusti reväyttänyt monta galaksia itse pääshow’ssa, mutta nyt se vaan kasuaalisti tipautettiin yleisölle livestriimissä Directin jälkeen. Myös muut firmat Sonysta Ubisoftiin, ovat alkaneet harrastaa enemmän näitä koko viikon kestäviä lähetyksiä joten me pelaajat kiitämme, vuorokausirytmi ja avopuolisot sekä sosiaaliset suhteet eivät kiitä. Jatkossa kuitenkin ehdottomasti lisää moisia lähetystapoja.
Entäs sitten paikan päällä? Mikä on se kultainen keskitie jolla saadaan iloisiksi niin pelialan ammattilaiset (ei tubettajat, te ETTE kuulu tähän), kuin ihan pelaamisesta innostuneet kuluttajatkin?
E3-messut kestävät lähestulkoon täyden kalenteriviikon, ja alkupään pressitilaisuudet on varta vasten medialle varattu aikaslotti. Ns. tavisasiakkaille jää näin ollen kolme kokonaista päivää pyöriä ympäri messuja testailemassa tulevia pelejä. Kuten useista messuotoksista ollaan kuitenkin nähty, on tapahtuma sen tason massahirvitys, että jo katsominenkin hirvittää. Olisiko siis aika rajoittaa sisäänpääsijöiden määrää, jotta tapahtuma palvelisi kaikkia osapuolia? Vähemmän jonoja, vähemmän kiukkuisia paikalle raahautuneita (jotkut jopa kauempaa) pelaajia. Vähemmän ihmisiä, enemmän aikaa ammattilaisilla antaa haastatteluita ja hoidella meet&greet-touhujaan. Vähemmän ihmisiä ei tässä kontekstissa tarkoita mitään totaalihävitystä mutta vaikka ennakkovarausjärjestelmä tjms. voisi hyvin karsia pienemmäksi tuota vuosi vuodelta Katamari-pallon lailla kasvavaa ihmistukosta.
Jatkossa siis järkeä käteen E3 ja peliala. Ympäri kalenterivuotta järjestetään muitakin suuria tapahtumia joissa pelejä voi yhtä lailla esitellä ja nämä faniexpot ovat kuitenkin asia ihan erikseen.
Myös PBC:n taajuuksilla virittäydytään nyt viimeistään E3-fiiliksiin. Eilen ilmestyneessä jaksossa aloitettiin jo pohdinnat ja ensi viikolla on luvassa parikin uunituoretta audioherkuttelua, siitä mitä messuilla näytettiin ja mitä niistä oltiin mieltä. Myös PBC:n Discordissa käy messukeskustelu kiivaana ja siellä ei taukoja pidetä edes yömyöhäisimpien pressitilaisuuksien aikana. Nauttikaamme vuoden parhaasta ajasta olla pelaaja!