Seittisingon videopelit

Hämähäkkimies on yksi aikamme tunnetuimmista sarjakuvahahmoista, ja iso syy siihen miksi kustannustalo Marvel, eli niinkin leveästi useita vuosia 70-, 80- ja 90-luvulla, joka puolestaan johti siihen että nykyisin netti menee muutaman kerran vuodessa aivan sekaisin kehnoista popcorn-tason tehosteleffoista joissa on kuulemma joku ihan mielettömän laaja universumi. Tämä sinipunainen seinäkiipijä on sarjakuvien lisäksi ikuistettu lukuisiin muihinkin asioihin. Lelulinjastoa on tullut ulos sitä tahtia kun hahmo on saanut uuden piirrossarjan telkkariin ja onhan jopa näppäimistön takaa oleva herrasmies pitänyt aikoinaan (monta vuotta sitten eli ei siis eilen) kyseisen supersankarin habituksella varustettuja kalsareita jalassaan.

Hämis on siis ehtinyt moneen paikkaan ja koska ollaan PBC:n viikkoblogissa, on totta seitissä alettava puhumaan niistä hahmon tähdittämistä videopeleistä ja voi pojat, nyt mennään vasemmalta oikealle ja kovaa.

Vaikka kultainen 80-luku olikin nimikkosankarimme kulta-aikaa nimenomaan painetussa muodossa, eivät hämppärin videopeliseikkailut ansaitse kovinkaan suuria kehuja. Homma sai alkunsa Atarin kamal… nostalgisella 2600-laitteella kekseliäästi nimetyllä Spider Man-pelillä nimeltä… Spider-Man. Meno oli 2600-tyylisesti sangen karua mutta tuolloin ei vielä parempaakaan ollut tarjolla. Lause jolla jopa surullisenkuuluisa E.T. saadaan kuulostamaan jotenkin muka siedettävältä videopeliltä.

Hämis flengaili itsensä vielä pari vuotta myöhemmin tekstiseikkailun(!!!) puolelle mutta tämän jälkeen hiljaiseloa kesti, ehkä jopa onneksi, aina vuoteen 1989 asti, jolloin saatiin vihdoin ja viimein ensimmäinen kelvollinen Spider-Man-aiheinen peli. Toki tähänkin tarvittiin nimellistä vetoapua pelin otsikkoon tungetulta Kapteeni Amerikalta mutta hei, sentään seittisinko sai vihdoin edes jollain lailla siedettävän videopelin. Sulavasti kielen päällä soljuva The Amazing Spider-Man and Captain America in Dr. Doom’s Revenge, oli tappelupeliä muistuttava seikkailu jossa spritet olivat komeita ja naapuruston oma suosikkisankarikin näytti ihan omalta itseltään. Oman aikakautensa pelitietokoneille ilmestynyt tapaus oli keskinkertainen tekele, mutta siltikin huomattavasti parempaa tavaraa kuin tulevien vuosien hämiskamaluudet. ”Kirkkaimpana” tähtenä näistä The Amazing Spider-Man, joka on surullisen tunnettu sysipaskoista fysiikoistaan ja ihan ylipäätään uskomattomasta surkeudestaan.

16-bittisten konsoleiden aikakausi oli videopelien kulta-aikaa, ja niin myös Hämähäkkimies pääsisi vihdoin laadun tielle. Jälleen kerran kuitenkaan ei Peter Parkerin trikooversio päässyt parrasvaloihin yksin ja omilla avuillaan, sillä tämä laadukas (suhteutettuna hahmon muihin peleihin, ei tämä vieläkään mikään mestariteos ollut) side scrolling beat’em up tähditti pelin nimessä asti Venomin ja Carnagen kaltaiset superkonnat. Elokuvista tai telkkarisarjoista on tehty lukuisia pelejä, mutta sarjakuvan yksittäiset tarinankaaret ovat hieman harvinaisempaa herkkua. Maximum Carnage on yksi tunnetuimmista Spider-Man-tarinoista ja tämä peli käytännössä kulki läpi tämän tarinan videopeliformaatissa.

Iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun suosikkihyönteisihmisemme astui taas kerran melkoiseen läjään sitä itseään. 32X-eksklusiivina julkaistu Web Of Fire oli aivan kamala toimintatasoloikka, jota ei tänä päivänä halua muistella hirveän lämmöllä… ellei sitten satu omistamaan fyysistä versiota kyseisestä pelistä. Peli on keräilymarkkinoilla aikamoisessa suosiossa ja kolminumeroiset summat vaihtavat omistajaa kun tämä peli liikkuu markkinoilla joten käy ihmeessä tarkistamassa paikallinen ongelmajäteastiasi.

Hassua kyllä, Hämähäkkimiehen todelliseen videopeliläpimurtoon tarvittiin apua kaikkien aikojen parhaan skeittaajan nimellä myydyltä skeittipeliltä. Activision oli lyönyt hakkunsa kultasuoneen Tony Hawk’s Pro Skaterin myötä ja koko maailma tuntui yhtäkkiä skeittaavan tai ainakin tietävän kaiken skeittaamisesta. Kalifornialaisen Neversoftin kehittämä skeittipeli sisälsi uskomattoman kekseliään enginen, jota tultaisiin käyttämään tiimin toimesta myös tulevassa Spider-Man-pelissä. Seinillä kiipeileminen, kaupungin (hyvin sumuisan sellaisen) kattojen yllä flengailu, akrobaattinen taisteleminen jääkylmän läpän siivittämänä… kaikki nämä hämähäkkimiesmäiset osa-alueet löytyivät pelistä erinomaisesti toteutettuna, ja superhitti oli valmis. Lukuisat tutut pahikset sekä sivuhahmot löytyivät pelistä, ja ne jotka eivät mahtuneet mukaan, otettiin remmiin viimeistään pelin nopeasti ilmestyneessä jatko-osassa.

Hämis oli näihin aikoihin lyömässä läpi myös elokuvien maailmassa, ja vaikka ei ensimmäisen Sam Raimin ohjaaman leffan bandwagoniin vielä virtuaalihämähäkkimies ehtinytkään, oli kakkososasta luvassa lisenssipeli Treyarchin tekemänä. Maailma oli syystäkin peloissaan, mutta aivan turhaan…

Spider-Man 2 on useissa lähteissä valittu parhaaksi aihepiirin elokuvaksi. Samat sanat pätevät myös videopeleissä, niin hyvä tämä 2004 ilmestynyt peli oikein on. Peli on kuin täydellisempi versio Neversoftin Spider-Man-pelistä ja edes leffalisenssi ei ole pelille painolastina sillä peli ottaa erittäin paljon vapauksia juonen ja yleisen gameplayn osalta. Uskomaton tekele kaikin puolin joka kestää pelaamista vielä 14 vuotta julkaisunsa jälkeenkin.

Sama poppoo oli vastuussa myös sarjakuvamaisemmasta Ultimate Spider-Man-pelistä joka oli sekin erittäin laadukas peli, ei se kolahtanut kuitenkaan yhtä kovaa kuin em. kakkososa. Seittisinko oli kuitenkin sinkoamassa itseänsä takaisin keskinkertaisuuden syvään pöpelikköön. Kaikki mitä olet kuullut kolmannesta Spider-Man-elokuvasta, pätee myös Spider-Man 3-peliin. Web Of Shadows-lisänimellä siunattu hämisrymistely unohtui puolestaan nopeammin kuin ehdit lukemaan tämän lauseen loppuun. Hämähäkkimiehen lisenssit luovutettiin kanukkifirma Beenoxin käsiin, ja poppoo saikin aikaan pätevä Shattered Dimensions-hämispelin. Faneille outoa tunnetta jalkoväliin fan servicensä myötä laittanut peli, nosti Hämähäkkimiehen taas hetkeksi takaisin pelaajien mieliin, vain tippuakseen sieltä ryminällä alas aivan karmaisevan huonon Edge Of Timen sekä kahden umpisurkean Amazing Spider-Man-pelin myötä.

Kohta Hämähäkkimies kuitenkin palaa takaisin parrasvaloihin ja suunta on laadullisesti ylöspäin. Onko Insomniacin kehittämä Spider-Man vihdoin se peli, joka päihittää ”ikivanhan” Spider-Man 2:n parhaan hämähäkkimiespelin ykkössijalta? Isompi kysymys kuuluu että onko tämä peli se buusti, jota supersankaripelit ovat kaivanneet jo vuosia? Nyt kun Batman ottaa lepoä Arkham Knightin floppaamisen jälkeen ja Marvelin leffamaailmaa dominoivat supersankarit pyörivät lähinnä surkeissa mobiiliräpellyksissä, voi tämä peli näyttää että sarjishahmoille on kysyntää jälleen AAA:n puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.